Marraskuu mulle tarkoittaa sitä että joulu on ihan nurkan takana ja tällaisena joulufanina se tuo ainoastaan intopinkeetä odotusta. Joudun hillitsemään itseni etten jo nyt kaivaisi kaikkia joulukoristeita esiin ja kuuntelisi joululauluja päivästä toiseen. Oon kuitenkin jo hommannut pari joululahjaa, kehitellyt meidän perheelle joulukalenterin sekä laatinut toivelistoja. Oliver onneksi jakaa mun kanssa tämän joulun odotuksen joten voidaan yhdessä fiilistellä lelukuvastoja ja joulukuusen koristelun odottamista, Oliver tosin ilmoitti että jos tänä vuonna haetaan joulukuusi samasta paikasta kun viimeksi, ei hän aio puhua kenellekkään, hän tykkää puhua vain kylässä ollessa tai kotona mutta ei jossain missä on paljon tuntemattomia ihmisiä. Hassua että meidän kolmevuotias osaa analysoida itseään paremmin kuin mä.
Tänään ilma oli yllättävän leuto joten vietettiin aamupäivällä aikaa puistossa kaverin kanssa. Puisto on sinänsä hyvä paikka tavata lasten kanssa mutta se tarkoittaa myös sitä että ehditään vaihtaa keskenään ainoastaan muutama lause, sillä molemmat juoksevat omien lapsien perässä. Noelin päiväunien jälkeen käväistiin vielä pikavisiitillä Jempun ja poikien luona, vaikka kyläily jäi alle tunnin mittaiseksi, saivat pojat kuitenkin sen verran energiaa purettua että illalla molemmat nukahtivat kymmenessä minuutissa.
Tämäkin kuu alkaa hiljalleen täyttyä tekimisestä, tosi jännästä ja vähemmän jännästä, mutta on kivaa kun on jotain mitä odottaa kuten isänpäivä. Mitä muina päivinä tehdään jää nähtäväksi mutta onneksi elämä on mahdollisuuksia täynnä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti