KOTIÄITIYS - MIKÄ IHANA ETUOIKEUS

Mä olen onnekas siinä suhteessa että Jonden työn ansiosta mä voin olla kotona lasten kanssa. Tällä hetkellä en edes haluaisi olla missään muualla kuin näkemässä lasteni ensimmäiset kaikki. Joka päivä mä huomaan että olen onnellinen. Tietenkin päiviin mahtuu huonojakin hetkiä mutta ei niin paljon että se veisi hohdon tästä. Välillä kiristellään kukkaronnyörejä mutta hymyillään sitäkin enemmän.

Eilen Oliver päätti piirtää meidän perheen. Esikoisemme aloitti Bambista jonka jälkeen vuorossa oli iskä, sitten äiti ja Noel ja lopuksi Oliver itse. Siitä piirustuksesta tuli niin hieno että meinasin tirauttaa pari kyyneltä ja oli pakko laittaa se jääkaapin oveen kaikkien nähtäville. Nää hetket on aivan huippuja kun huomaa että lapsi tosiaan pitää perhettä tärkeänä ja piirtämisen arvoisena.

Musta on myös huikeeta nähdä miten pojat kasvavat päivä päivältä toisilleen tärkeämmiksi. Noel seuraa Oliveria kuin koiranpentu konsanaan enkä edes osaa laskea niitä kaikkia kertoja kun veljet ovat räkättäneet yhdessä jollekkin ihan absurdille jutulle. Oliver pyrkii myös opettamaan Noelia puhumaan ja hokee joka päivä "sano äiti, sano Bambi, sano iskä, sano auto" johon Noel vastaa bäybäyllä ja hymyllä.

Mä olen sitä mieltä että alle kolme vuotiaan paikka on kotona, ja niin kauan kuin itse olen kotona toisen lapsen kanssa ei toisellakaan ole tarvetta mennä päiväkotiin. Mä olen hakenut Oliverille kerhopaikkaa ensi syksylle ja sekin saa jo mun sydämen särkymään sillä mietin olevani itsekäs laittaessani toisen lapseni jollekkin muulle hoidettavaksi viikottain kun itse olen pienemmän kanssa kotona. Mä mielelläni pidän lapseni kotona niin kauan kuin mahdollista ja koen jokaisen kiukun, itkun, raivon, onnen, hymyn, naurun, kompastuksen ja askeleen poikien kanssa yhdessä.

Kuten sanoin, mä olen onnekas. Olen onnekas että Jonde tekee meidän eteen töitä, olen onnekas sillä mulla on kaksi maailman söpöintä poikaa jotka viihtyvät kanssani kotona, olen super onnekas. Enkä mä vaihtaisi tätä mistään hinnasta pois, niin kauan kuin pojat ovat pieniä en halua jäädä paitsi mistään sillä nämä muistot tulevat kulkemaan mukanani koko loppuelämän!

PÄÄSIÄINEN 2017

Meidän pääsiäinen on tapansa mukaan ollut ruoan- sekä nauruntäyteinen.
Perjantaina siskoni sekä kaverimme tuli meille syömään. Kokkasin pähkinäkuorrutettua lohta, perunamuussia sekä feta-salaattia kylkeen. Jälkiruoaksi laivoin Oliverin avustuksella kinder juustokakun joka onnistui hyvin mutta maku oli aika tuhti. Siskoni jäi vielä meille katsomaan leffaa lasten mentyä nukkumaan ja meillä oli oikein kiva ilta.

Lauantaina aloitin päiväni menemällä salille ja pojat menivät edeltä Jonden vanhemmille. Jonde taas itse oli töissä. Kävelin salilta Jonden vanhemmille valmiiseen pöytään. Vietettiin siellä melkein koko päivä, juotiin kahvia ja syötiin kääretorttua. Takaisin kotiin tullessa vastassa odotti päiväunilta herännyt Jonde.
Illalla Jonden veli tuli vielä käymään koiransa kanssa mikä oli mukava piristys iltaan ja Bambikin sai leikkikaverin. Pojat olivat ehtineet jo mennä nukkumaan joten juotiin pari olutta ja veljet kävivät saunassa. Piilotettiin myös kolme pääsiäismunaa Oliverille sunnuntaista etsintää varten.

Sunnuntaina mä sain nukkua pitkään, jopa varttia vaille yhdeksään asti ja sillä aikaa Jonde ja Oliver olivat etsineet pääsiäispupun piilottaman pääsiäismunat. Pakko myöntää että mua harmittaa ettei mua herätetty siihen mutta yöt ovat olleen sen verran takkuisia että pari lisätuntia unta teki ihan hyvää. Sain aamukahvin sänkyyn ja katseltiin Oliverin kanssa kokkailuvideoita netistä.

Puoli kahdentoista aikaan Jonden äiti tuli hakemaan Oliverin kirkkoon kuuntelemaan ukin pääsiäispuhetta. Sinä aikana kun Oliver oli poissa siivottiin, mä ahmin kirjaa ja leikittiin Noelin kanssa.
Vähän ennen viittä Oliver tuli kotiin eikä mennyt kauaa niin lähdettiin mun vanhemmilleni syömään herkullinen pääsiäisillallinen. Taisteltiin tunti Oliverin kanssa siitä että pitääkö syödä vai ei mutta loppujen lopuksi pojan suuhun eksyi kolme palaa perunaa, kaksi palaa lammasta sekä yksi kurkunpalanen, victory.

Tänään Jemppu poikineen tuli meille heti aamusta, Jondella on taas työpäivä. Lounaan jälkeen käytiin poikien kanssa kahvilassa ja moikattiin iskää töissä. Tultiin ruokakaupan kautta kotiin ja nyt Oliver leikkii ekaa kertaa yksinään takapihalla, Noel nukkuu tosin siellä myös. Vaikka pihamme onkin aidattu, pelkään että Oliver keksii miten aidan yli kiivetään tai miten kaivetaan sekunnissa tunneli mistä karata ja kuikuilen koko ajan pihalle että miten siellä menee. Kielsin Oliveria menemästä kulman taakse mistä en poikaa näe ja hienosti on totellut. Musta on huikeeta että toinen lapsistamme on jo sen verran iso että viihtyy hetken yksinäänkin pihalla.

Kunhan Jonde illansuussa kotiutuu töistä ja saan Oliverin nukkumaan, lähden vielä käymään salilla. Meidän pääsiäinen on ollut siis oikein rauhallinen ja täynnä sukulaisia, ihan niin kuin pääsiäisen kuuluukin olla. Musta on kivaa luoda omia perinteitä ja jatkaa vanhoja lapsieni kanssa, vaikka munien maalaminen tältä pääsiäiseltä unohtuikin. Pitää ensi vuonna muistaa, tai sitten me toteutetaan se vielä tänään, onhan vielä periaattessa pääsiäinen.

Nyt mä alan laittaa ruokaa kun Oliverkin kyllästyi pihalla oloon, toivottavasti muillakin on ollut kiva pääsiäinen!

8KK LÄÄKÄRINEUVOLA

Meillä oli tänään lääkärineuvola. Soitin eilen uuden ajan toivossa sillä molemmat pojat ovat edelleenkin super räkäisiä ja yskäsiä, mutta koska uusi aika olisi mennyt vasta parin viikon päähän ja kaiken lisäksi ihan eri alueelle päätin että mennään tänään nyt kuitenkin sillä molempien vointi on kuitenkin ihan hyvä ja kahdeksan kuukauden ikäkin on jo ylitetty pari viikkoa sitten.

Mitat (suluissa 7kk):

Paino: 8225g (7480g)

Pituus: 71,6cm (69cm)

Päänympärys: 45,2cm (44,5cm)

"Hienosti kasvava miehenalku. Sydän ja keuhkot normaalit. Kovasti jutustelee. Kivekset +/+. Normaali neuvolaseuranta."

Noel on oikea sydäntensulattaja. Juttua riittää koko ajan vaikka luulisi että vauveli jää ilman puheenvuoroa meidän papupata esikoisen kanssa. Ryömiminen sujuu mutkitta ja koko ajan saa olla siirtämässä pois alimmilta dvd-hyllyiltä, johtojen luota tai sulkemassa pyykkihuoneen sekä vessan ovia. Muutenkin Noel vääntelee itseänsä mielenkiintoisiin asentoihin. Suosituin on tällä hetkellä joogasta tuttu "alaspäin katsova koira" mitä harjoitetaan joka päivä vähintään kymmenen kertaa.

Tällä hetkellä Noel käyttää samaa vaatekokoa mitä Oliver käytti vuoden ikäisenä. Hauskinta on mennä rikkomaan isoveljen leikit ja ylipäätään seurata Oliverin tekemisiä. Kaikki minkä käsiinsä saa menee suuhun josta löytyy neljä hammasta. Koko ajan pitää olla haukkana ettei kuopuksemme tukehdu pikkukiviin tai pölypalloihin, vaikka imuroinkin lähes päivittäin niin aina jostain löytyy jotain suuhunlaitettavaa, vaikka sitten muurahainen joka onnistui pakenemaan imuriputkea.

Lempilelu on varmaankin koiranluu. Hyvänä kakkosena tulee kaikki mistä lähtee ääntä ja autot. Kuopuksemme pahoittaa mielensä jos ei saa tehdä jotain, esim syödä johtoja tai koiranruokaa mutta muuten pikkuinen on oikein aurinkoinen persoona. Väsymyskin tosin aiheuttaa aikamoisia draamoja. 

Seuraava neuvolakäynti onkin vasta vuoden ikäisenä, hullua että kolmen ja puolen kuukauden kuluttua meidän toisenkin lapsen vauvavuosi on ohi!