Oliver pähkinänkuoressa

Rakastaa juustoja. Feta sekä oltermanni ainakin ovat suurta herkkua ja veikkaan että poika mussuttaisi kokonaisen oltermannin kerralla jos vain saisi. Vuohenjuusto tulee hyvänä kolmosena.

Syö itse. Viime päivinä lusikka on alkanut löytämään tiensä suuhun ja syöttäminen ei tule enää kuulonkaan, ellei pojalla itse ole omaa lusikkaa kädessä ja lautasta nenän edessä.

Ymmärtää jo enemmän kuin osaankaan kuvitella, esim. syömään, pestään hampaat, pyykki, mennään pihalle, erinäisiä vaatteita yms. Turhaa luetella kaikkea sillä istuisin tässä näpyttelemässä vielä huomennakin.

Sanoo äiti, hei, iskä(ikkä), unkka(kaikki mitä ei osaa lausua), ihahahaa(hähähää), hau hau(hä hä) ja loppu puhe onkin jotain ihan omaa kieltä. Yllättävän hyvin pystyy kyllä arvailemaan mitä poika milloinkin kaipaa.

Mölisee itsekseen KOKO ajan. Kun poika on hereillä tulee juttua vaikka kuinka paljon.

Osaa hauskuttaa. Oliver ilmeilee hyvin paljon ja nauraa tyytyväisenä jos me alamme nauramaan.

Kävelee jo melkein ongelmitta. Tänään poika lähti jo itsekseen kävelemään paikasta toiseen muutamia askeleita ja pysyi tasapainossakin todella hyvin, oon niin ylpeä!

Rakastaa leikkiä kattilankansilla. Niistä lähtevä ääni on ilmeisesti lapsemme mielestä korvia huumaava, mä olen hieman eri mieltä.

Palikat ovat myös kovassa huudossa. Itse asiassa kaikki minkä voi pinota on kova juttu.

Ei pidä piparkakuista. Haukkaa muutaman haukun jonka jälkeen piparkakku jää yksinäisenä ja unohdettuna lattialle odottamaan että Bambi havaitsee sen.

Uhma alkaa nostaa päätänsä päivä päivältä enemmän. Jos poika ei saa haluamaansa, heittäytyy hän joko lattialle parkumaan, jännittää koko vartalonsa ja päästää nnnghhhhh-ääntä tai paiskoo käteensä osuvia asioita ympäriinsä. Jos lattialla on vain yksi asia jota heitellä niin se juttu lentää kaaressa uudestaan ja uudestaan niin kauan että sen ottaa pois.

Rakastaa vettä. Suihkussa käyminen sekä kylpeminen ovat aina yhtä hymyä sekä naurua.

Ilahtuu aina kun Jonde tulee töistä kotiin. Oliver ymmärtää hyvin kun sanon että "kohta tulee iskä" jonka seurauksena poika konttaa terhakkaasti oman huoneen ikkunan luo ja tuijottelee siinä siihen asti että näkee iskän ikkunasta jolloin pojalla nousee hymy korviin asti.

Pusuttelee paljon. Välillä Bambikin saa osansa kuolaisista pusuista ja poika on aina niin tyytyväinen kun joku on saanut pusun häneltä.

Tietää missä on silmät, korvat, suu, nenä, napa, jalat, varpaat, kädet ja pää. Lisään vielä että tietää missä molemmat päät ovat, hah.

Ketterä kiipeilijä. Sohvalle nousu ja sohvalta laskeutuminen ei pojalle tuota ongelmia, eikä sen puoleen tietokone pöydälle kiipeäminen. Välillä mulla saisi kyllä olla silmät selässäkin sillä Oliver on yllättävän nopea liikeissään.

Tykkää seurata ruoanlaittoa. Jos en heti nappaa poikaa syliin kun kokkaan alkaa hirmuinen huutoshow mutta heti kun poika pääsee sylistä seuraamaan ruoanlaittoa on kaikki hyvin.

Jaksaa keskittyä yllättävän hyvin. Poika viihtyi yksi päivä esim. kengän tarroilla leikkien puolisen tuntia. Mistäköhän on perinyt kärsivällisyytensä sillä meillä vanhemmilla sitä ei pahemmin ole.

Viimeisenä mutta ei vähimpänä poika kaipaa paljon syliä. Sylissä hän on tyytyväisimmillään ja välillä tulee hetkiä kun Oliver ei haluaisi muuta kuin hengailla sylissä koko päivän. En mä sitä ala häneltä kieltämäänkään, onhan oma poika ihan paras!

Viikonloppuna...

...piirrettiin väriliiduilla

...pusuteltiin ja halittiin Bambin kanssa

...leikittiin palikoilla

...kuvailtiin syksyn värejä

...leikittiin ulkona sateessa

...koristeltiin halloweeniä varten

...siivottiin

...katsottiin leffaa

...tehtiin itse hampurilaisia

...kävin katsomassa kummityttöäni

...kiukuteltiin Jonden kanssa toisillemme

...mentiin sekaisin kellojen siirtämisestä

...käytiin molemmilla isovanhemmilla

...käveltiin monta askelta

...hassuteltiin

...syötiin mahat täyteen

Pakko sanoa että nautin näistä kiireettömistä viikonlopuista kun voi tehdä tasan tarkkaan mitä haluaa ja mitä jaksaa. On mulla vaan maailman ihanin perhe!

Hiuskriisi

Mä olen aina ollut aika tylsä mun hiuksien kanssa, lukuunottamatta kahta kertaa kun olen värjännyt hiukset kokonaan pinkiksi. Olen kokeillut ruskeita, vaaleita, pinkkejä, puoliksi punaisia sekä vaaleilla tai tummilla raidoilla raidoitettuja hiuksia. Mulla on ollut lyhyet hiukset, pitkät hiukset, otsatukalla sekä ilman. 

Nyt olen taas muutoksen kaipuussa enkä millään osaa päättää mitä tekisin näille maantienharmaille puolipitkille hiuksille. Haluaisin repäistä oikein kunnolla ja laittaa ne kerrankin erottumaan joukosta. Pelkona vain on että hiuksiin ei sovikaan joku tietty väri ja sitten näytän siltä kuin yksisarvinen olisi oksentsanut päälleni. Toiveena tällä kertaa olisi laittaa raitojen muodossa jotain lilahtavaa taikka sinistä piristämään pimeyttä.

Kuva lainattu netistä

Kuva lainattu netistä

Näihin hiustyyleihin olen täysin rakastunut ja haluaisin kovasti kokeilla toimisiko tuollainen omassa päässä. Harmi vaan että hiukseni eivät todellakaan ole yhtä pitkät taikka hyväkuntoiset kuin kuvien hiukset. Mulla on myös edelleenkin haaleaa punaista hiusten alla jäljellä siitä kun viimeksi kävin kampaajalla. Ihme että väri näkyy vielä vuodenkin jälkeen.

Mut tuntien en kuitenkaan tee asialle mitään ja jatkan elämääni maantienharmailla hiuksilla. No jospa mä synttäreinä viimeistään saisin hiuksiini eloa ja uskaltaisin kokeilla jotakin uutta. Onhan kyseessä kuitenkin vain hiukset!

Noin viikon "uutiset"

Mulla on taas venähtänyt postaustauko hävyttömän pitkäksi, onneksi en tee tätä työkseni, hah. Ängen nyt sekaisin päälle viikon tapahtumat samaan julkaisuun.

Aloitetaan lauantaista, 10.10. Oliver meni isovanhemmilleen yökylään ja me vietettiin Jonden kanssa ensin muutama tunti kotona ihan vain kahdestaan, jutellen niitä näitä, josta suunnattiin Lähiö Lauantaihin kuuntelemaan mahti keikkoja. Ilta venyi pikkutunneille asti mutta teki todella hyvää tuulettua ihan kunnolla ja nähdä kavereita. Sunnuntaina Oliver tuotiin kotiin ja koska jäbä oli todella nuhainen päätin että alkuviikko vietetään ihan vain kotona, käytiin kuitenkin vielä sunnuntai-iltana syömässä mun vanhemmillani pojan kanssa.

Torstaina Oliver meni uudestaan yökylään Jonden vanhemmille sillä Jonden äidillä oli syysloma ja silloin päätettiin että vain nukutaan. Oliver oli nukkunut aika huonosti yöt joten 10 tunnin unet tekivät todella hyvää. Perjantaina kun Jonde oli töissä ja Oliver vielä hoidossa katsoin valehtelematta 20 jaksoa HIMYM:ä, saunoin sekä siivosin. Mä todellakin nautin niistä harvoista hetkistä kun saan olla monta tuntia yksin kotona ilman minkäänlaista stressiä. Pakko myöntää että olin kuitenkin helpottunut kun Oliver taas tuli kotiin, oma lapsi on kuitenkin niin rakas että pakostakin tulee aina ikävä ja kaipaa sitä ääntä mikä pojasta lähtee.

Tämä viikonloppu meni kotosalla Oliverin kanssa touhutessa. Käytiin kävelyllä ihastelemassa syksyä, käytiin mun vanhemmilla tavan mukaan syömässä ja tehtiin herkullinen aamiainen(lue: Jonde teki kun mä laiskottelin). Kiireettömät viikonloput ovat ihania vaikka Jonde olikin lauantai aamupäivän töissä.

Tänään laitoin ensimmäisen jouluaiheisen valon ikkunaan. Meidän asunto on kovin pimeä koska ollaan huonoja ostamaan lamppuja joten kaikenlaiset valot pimeän tullen ovat tervetulleita. Tai sitten mun joulufanitus on yksinkertaisesti taas nostamassa päätään, onhan mulla jo kolme joululahjaakin valmiina ja joulun odotus on niin paljon hauskempaa lapsen kanssa.

Oliver on ottanut jo paljon askelia ja kävely alkaa sujumaan koko ajan paremmin. Eilen mä jopa tirautin pari kyyneltä kun poika otti jo kuusi askelta peräkkäin enkä voisi olla ylpeämpi. Tänään ollaankin jo harjoiteltu niin että kukaan ei ole ottamassa vastaan koska Jonde oli töissä ja hyvin sujuu, poika osaa jo itse laskeutua pehmeästi istumaan jos käveleminen alkaa takkuilemaan ja pyrkii jopa itse nousemaan jotta pääsisi vaappumaan eteenpäin. Mun pienestä tomerasti konttaavasta pojasta on kovaa vauhtia kasvamassa kävelevä taapero!

Huomenna päästään onneksi taas muskariin ja kuun lopussa alkaa vielä värikylpy tunnit. Tekee kyllä hyvää että on tietyt rutiinit viikossa enkä malta odottaa että Oliver pääsee taiteilemaan omilla pikku kätösillä ja jaloilla kaikkea mahtavaa. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Perhepäivä

Käytiin tänään Oliverin, Jempun sekä Kaapon kanssa muskarimessuilla. Ensimmäiset 45 minuuttia laulettiin jonka jälkeen syötiin lounas ja jatkettiin muiden aktiviteettien parissa. Oliver oli oikein innoissaan lauluista ja vielä enemmän siitä että mummikin oli paikalla(työnteossa tosin). Aina mummin naaman nähdessään Oliver alkoi hymyilemään ja sanoi innoissaan "hei".

Lounaan jälkeen lähdettiin pihalle katsomaan paloautoa ja Kaapo pääsi jopa sisälle istumaan. Kesti hetki ennen kuin poika suostui tulemaan sieltä ulos, onhan se nyt aika siistiä istua paloautossa! Ulkona oli myös koiria nimellä halihauvat ja niitäkin Kaapo silitteli innoissaan. Oliver ei oikein jaksanut innostua paloautosta taikka koirista, alkoi väsymys painamaan poikaa sen verran.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava lauantai aamupäivä vietetty ihanassa seurassa, pitäisi useamminkin käydä tällaisissa lapselle suunnatuissa tapahtumissa, Oliverkin on jaksanut hymyillä siitä asti kun heräsi päiväunilta, taisi lapsikin viihtyä vallan mainiosti!

Onnea ja väsymystä

Eilinen oli ihmeellinen päivä. Ensinnäkin pieni poikamme otti ensiaskeleensa, luulin jo ettei se päivä koittaisi ikinä! Kahdesti saatiin Jempun kanssa poika kävelemään ilman tukea sekä harkittuja askelia mutta sen jälkeen käveleminen ei enää innostanut. En voinut uskoa silmiäni kun katsoin pojan muutaman askeleen etenemisen, mun pienestä vauvasta on kovaa vauhtia kasvamassa iso poika! Kokeiltiin vielä Jonden kanssa josko kävely onnistuisi uudestaan mutta poika innostui niin paljon että pomppi vain sylissä tai kyllästyi ja heittäytyi lötköksi lattialle. Eiköhän pikkuinen kävele sitten kunnolla kun on valmis.

Toiseksi, viime yö oli tähän astisista öistä kamalin. En edes silloin kun Oliver oli vauva ole nukkunut näin huonosti. Poika oli hereillä pari tuntia yöllä(23-1), huoneesta ei saanut lähteä tai alkoi huuto, kokeiltiin josko meidän vieressä nukkuminen onnistuisi mutta jätkä vain istuskeli ja tuijotti meitä vuoron perään sanoen hei tai kikatteli, tutti ei kelvannut eikä myöskään jos jätti huoneen oven auki. Janokaan pojalla ei ollut ja vaippakin vaihdettiin keskellä yötä. Jossain vaiheessa tajusin laittaa lapselle yövalon joka saikin pojan hiljaiseksi puoleksi tunniksi jonka jälkeen koko rumba alkoi taas alusta. Poika heräsi huutamaan puolen tunnin välein koko yön ajan ja lopulta lapsi nukkui viidestä vähän vaille seitsemään aamulla, koko yön pisimmät pätkän.

Nyt mä juon batterya ja yritän olla nukahtamatta tähän tuolille, poika nukahti suht nopeasti päiväunille kauppareissun jälkeen ja on jo nukkunut hieman yli tunnin. En laittaisi pahakseni jos unet jatkuisivat vielä tunnin verran. Jos nämä yöt jatkuvat on varmaan pakko mennä lääkäriin tarkastamaan ettei pojalla ole esim. jotain korvatulehduksen poikasta. Väsynyt mamma kiittää ja kuittaa ja menee keittämään pannullisen kahvia.