Koti kullan kallis

Me ollaan asuttu tässä kotoisessa rivarikaksiossa nyt puoli vuotta. Juuri kun oltiin menetetty toivo suuremman kämpän suhteen, saatiinkin tietää tästä asunnosta ja päätettiin saman tien vuokrata se itsellemme, vaikkakin tällä hetkellä olemme määräaikaisella vuokrasopimuksella. Mä olen oppinut rakastamaan tätä asuntoa todella paljon. Tilaa ei löydy paljoa, jossain vaiheessa joudutaan kyllä etsimään kolmio jotta saadaan Oliverille ja meille omat makuuhuoneet, mutta tällä hetkellä neliöitä löytyy aivan tarpeeksi. Tästä asunnosta löytyy oma aidattu piha mikä on unelma Bambia ajtellen, sekä sauna joka on mulle täyttä luksusta.

Mulla ei ole ikinä oikein ollut silmää sisustamiselle, mä laitan huonekaluja siihen missä ne ovat käytännöllisimpiä enkä muutenkaan osaa katsoa sen enempää värimaailmaa asunnossa. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen nykyiseen "sisustukseen" enkä tällä hetkellä lähtisi muuttamaan mitään meidän kodissa, täällä mä viihdyn hyvin ja tila tuntuu tarpeeksi isolta. Tässäpä nyt muutama kuva meidän kodista!

Meidän kodissa vallitsee hallittu kaaos, tavaraa tuntuu olevan liikaa ja se näkyykin esim keittiössä mistä löytyy tietokonetuoli joka on vuorattu Oliverin vaatteilla, kätevää sillä vaipanvaihto tapahtuu myös keittiössä mutta ei maailman parhaimman näköistä. Tämä on meidän koti ja kunhan kaikki viihtyvät niin muulla ei ole väliä. Nyt jatkan leikkimistä Oliverin kanssa, mukavaa viikonlopun alkua kaikille!

Hei me jumpataan!

Kävin tänään ensimmäistä kertaa vanhempi-vauva jumpassa niin kuin edellisessä postauksessa kerroinkin meneväni. Mä olen huono menemään minnekkään ensimmäistä kertaa varsinkin vauvan kanssa mutta kaikki sujui kuitenkin mutkattomasti. Tunti pidettiin viihtyisässä salissa ja lisäkseni siellä oli kuusi muuta mammaa lapsiensa kanssa, ei siis tungosta, vaan juuri sopivasti tilaa höslätä lapsensa kanssa. Oliver viihtyi vallan mainiosti ikäistensä seurassa, ja jäbältä pääsikin pari naurun hohotusta kun äippä punnersi ja sanoi aina böö osuessaan naaman lähelle. Kun tunti oli loppumaisillaan alkoi Oliverilla tulla väsymys kiukku mikä oli ihan ymmärettävää sillä päiväuni aika on aina ollut yhdeltätoista kun tunti taas loppui viittä yli. Kuitenkin mulla jäi mitä mainioin fiilis koko jutusta ja aion tosissani tehdä tästä joka viikkoisen yhteisen harrastuksen meille, miettikää sitä vauvan naantalin auringon hymyä kun äiti treenaa käsilihaksia ja leikkii että vauva on lentokone.

Mä suosittelen lämpimästi muitakin vauvallisia(tyhmä sana) kokeilemaan saman tyylistä liikuntamuotoa, treeni tuntuu tarpeeksi, ainakin mulla, sekä samalla lapsi saa jakamattoman huomion ja pääsee itsekin hieman heilumaan, tunnin jälkeen Oliver simahti saman tien ja nukkui makoisat unet.

Tästä on hyvä jatkaa päivää, keskiviikon jatkoja!

Jotain pientä uutta

Mä hommasin itselleni jäsenyyden salille ja nyt voinkin käydä kuukaudessa ryhmäliikunta tunneilla niin paljon kuin haluan. Eilen kävin kokeilemassa sellaista kuin fustra, liikkeet tuntuivat lihaksissa ja tunnin jälkeen hyvänolon tunne oli käsin kosketeltavaa. Unohdan aina kuinka mieli on virkeämpi liikkumisen jälkeen, onneksi mulla on nyt liikkumisen into huipussaan ja huomenna pääsen vihdoin ja viimein äiti-vauva jumppaan, viimeksi olin tappo flunssassa, sitä ennen polveni oli murskana, joten nyt aion mennä sinne vaikka käsi katkeaisi. Toivon mukaan jaksan nyt tosiaan käydä tunneilla sen verran että saan rahoilleni vastinetta, tosin olen sanonut Jondelle että jos alan lipsumaan niin patistaa mua entistä enemmän.

Saatiin vihdoin kotiin pieni valkoinen hylly joka piti ottaa vanhemmiltani pois lojumasta jo muutama kuukausi viikko sitten. Tehtiin siitä Oliverin oma hylly mistä löytyy nyt lelut sekä kirjat ja tottakai muutama taulu. Enään ei väliseinä keittiön ja olohuoneen välillä näytä niin tyhjältä vaan näyttää juurikin siltä kuin kuuluukin, huomaa heti että meillä asuu pieni lapsi. Pari kaveriamme oli myös tehnyt Oliverille aivan järjettömän hienon taulun joka tällä hetkellä löytyy stereoiden päältä. Jossain vaiheessa kun Oliver saa oman huoneen laitetaan se kyllä jonnekkin näkyvälle paikalle seinälle roikkumaan.

Nyt vihdoinkin alkaa näkyä pientä hampaantynkää meidän bebellämme. Alhaalta puskee pienen pieni hammas ja veikkaan että se on syypää unettomiin öihin. Eilen nukutimme Oliveria noin kolmen tunnin verran, yöllä jäbä heräsi hetkeksi ja sitäkin viime yö oli hieman levoton kun ei meinannut heräämisen jälkeen uni tulla uudestaan. Onneksi lapsemme ei kuitenkaan itkeskele sängyssään vaan jokeltelee itsekseen ja syö peittoa minkä ehtii, välillä saattaa kuulua raivokas huuto jota seuraa pikku nyyhkytys mutta onneksi Oliver rauhoittuu saman tien kun sängyn viereen menee ja laittaa uudestaan tutin suuhun. Toivotaan että hammas tulisi läpi nopeasti sillä Oliverkin alkaa olemaan kiukkuinen huonosti nukutuiden öiden jälkeen enkä oikein tiedä kuinka helpottaa lapsemme nukkumista. Ehkä ensi yö menisi jo paremmin, mukavaa tiistaita!

6kk neuvola

Tänään käytiin koko perheen voimin neuvolassa. Oliver oli taas kasvanut tasaista tahtia ja tällä kertaa ei saatu koko aikaa kuulla kuinka pienikokoinen vauvamme onkaan, tosin neuvolatäti kyllä pariin kertaan sanoi "kyllähän vauvojen pitää kasvaa omaa tahtia, vaikka olisikin vähän pienempi, joo omaa tahtia vaan". Mua kuitenkaan ei jäbän "pienikokoisuus" haittaa ollenkaan, itse oli saman mittainen puolen vuoden iässä, ja koska vauvamme kehitys kulkee eteenpäin normaalisti en mä ala huolestumaankaan.

Tässäpä puoli vuotiaamme mitat, suluissa viiden kuukauden:

Paino: 6800g(6325g)

Pituus: 64,5cm(62,5cm)

Päänympärys: 42,1cm(41cm)

"Juttelee hienosti vastavuoroisesti. Osaa kääntyä hyvin. Kiinteät ruuat maistuvat, ämk2, D-vit. Kasvaa edelleen symmetrisesti. Yöt nukkuu hyvin."

Mitä muuta meidän puoli vuotias jäbä sitten osaa? Vaikka ja mitä. Pungerretaan istumaan aina kun vaan pääsee, tätä tapahtuu siis sylissä sekä sitterissä, komentaa meitä vanhempia, ja varsinkin koiraa, juttelee päivät pitkät, taputtaa esim. pöytää, naamaa, koiraa, kaikkea mihin käsi vain osuu, liikkuu pyörimällä selältä mahalle ja mahalta selälle, yrittää ryömiä ja nousta konttausasentoon, tosin se jää vielä yrittämisen puolelle, syö innokkaana soseita, nauraa paljon, heittelee tarkoituksella leluja kädestä lattialle, läiskii vedellä kylvyssä, tarttuu varpaista kiinni, repii hiuksia ja tekee meistä vanhemmista maailman onnellisimmat. 

Mä en voi uskoa että jo puolen vuoden päästä meidän pikkuinen bebemme on jo yksi vuotias. Mä en varmaan pysy perässä että mitä kaikkea uutta Oliver oppii vielä puolenkin vuoden aikana, ehkä vielä pitäisi nauttia tästä ajasta kun jäbä pönöttää vain paikoillaan leikkimatolla pitäen hööhöö ääntä samalla kun yrittää potkia itseänsä eteenpäin, kohta huomataan että vauva onkin ryöminyt sohvan alle ja ties minne kaikkialle. 

Kivaa viikonloppua kaikille!

Tänään oon jo puol vuotta vanha!

Mä oon tänään jo puol vuotta vanha! Viimeks ku kerroin teille mimmosta on olla minä, eli Oliver, olin vasta vähän päälle neljä kuukautta, oon oppinu paljon kaikkee viime kerrasta. Mä oon jo oppinu kääntymään kunnolla, tajusin miten se käsi lähtee pois tieltä eikä enää tarvii huutaa sille. Nyt mä jo yritän päästä eteenpäin mut se ei kyl vielä ihan onnistu, mä en tajuu et vaikka laitan kädet ja jalat ilmaan niin en liiku eteenpäin, telkkarissa hylkeetki liikkuu pelkällä mahalla eteenpäin, miks en mäki? Kuka tahansa suuttuis kun jalat ja kädet ei tottele, en jaksais vaan makoilla paikoillani ku tääl ois kaikenlaista mitä vois repii alas paikoiltaan, tottakai mulla tulee sit loppujen lopuks itku jos en pääse liikkumaan.

Yleensä mä oon tosi hyvällä tuulella, naureskelen ku äiti ja isä pelleilee mut kaikista huipuin on kuitenki Bambi. Aina ku se tulee lähelle, mua rupee naurattamaan ihan tosi paljon koska se on niin hauskan näkönen, sil on myös tosi pehmee karva ja sitä onki mun mielest kiva repiä, ei Bambiikaan näytä haittaavan vaikka mä purisin sen korvia koska se aina hengaa mun kanssa kuitenki eikä lähe pois mun vierestä vaikka vähän läpsisinki. Eiks läpsiminen muuten oo ihan tosi kivaa? Mä ainaki aina läpsin kaikkee, äidin hiuksien repiminenki on ihan hurjan kivaa, en tajuu miks äiti aina laittaa sen hiukset pois mun käsien ulottuvilta, ihme tyyppejä noi mun vanhemmat välillä, mitään kivaa ei muka sais tehdä.

Toinen asia mistä mä tykkään tosi paljon on parsakaali. Äiti teki eilen semmosta sosetta missä sitä oli ja se oli ihan tosi hyvää. En tajuu miks se ei oo aikasemmin antanu sitä mulle koska voisin ahmia sitä vaikka kuinka paljon. Isä nyrpisteli nenää ku katto sitä sosetta mut isä onki vähän hölmö, se ei vaan tajuu et kuinka hyvää se oikeesti onkaan. Hedelmäsoseista mä tykkään myös tosi paljon, ihan ku ne purkit ois liian pieniä koska oon syöny purkin loppuun jossain viidessä minuutissä välillä.

Nukkuminen on mun mielest ihan tyhmää. Mun pitää ilmottaa se äitille ja isälle itkemällä iltasin aina ku ne laittaa mut nukkumaan. Kyl niiden nyt pitäis tajuta ettei nukkuminen kiinnosta ku on niin paljon kaikkee kivaa ympärillä, mut kyl mä sit lopuks aina suostun nukkumaan, aamul kuitenki voi taas jatkaa leikkejä ja saa taas lisää hedelmäsosetta, nam!

Isä lähti vähän aikaa sitten töihin niin me jäätiin kahestaan äidin kanssa tänne, nyt se kyl pakottaa mut päikkäreille ku vähän känisen mut jostain kumman syystä mä en oo enää yhtä kiukkunen sen jälkeen kun oon nukkunu vähän aikaa, vaikka äiti ja isä on tyhmiä välillä ku ei esimerkiks anna mun kääntyä mahalleni hoitopöydällä, nii jotenki oudosti ne aina tietää että mikä mua kiukuttaa ja sit ne osaa taikoo sen kiukuttelun pois. Hyviä päikkäreitä mulle, nukkukaa tekin jos kiukuttaa!

Rikkinäinen polvi + vauva = vaikeeta

Mä onnistuin lauantaina lumessa tarpoessa liukastumaan ja iskemään polveni suoraan jäätä päin. Sunnuntaina en pystynyt kävelemään ollenkaan, nyt polvi on jo sen verran hyvä että pystyn kyllä liikkumaan mutta edelleenkin vihloo joka askeleella. Lääkäriin mä en missään vaiheessa mennyt, sen verran polvi oli yhdessä yössä parantunut että en kokenut sitä tarpeelliseksi. Sunnuntaina kuitenkin koin hirveitä tunnotuskia kun en voinut tehdä kotonakaan yhtään mitään, onneksi Jonde ihanana miehenä teki kaiken tarvittavan ja vähän enemmän.

Tänään mun oli tarkoitus mennä äiti-vauva jumppaan mutta sen voin unohtaa. Polveni on vielä sen verran juntturassa että en kyllä lähde rasittamaan sitä yhtään enempää kuin on pakko. Nyt huomaa kuinka oleellista mulle onkaan että kaikki kehossani toimii kuten pitäisikin ja kuinka mä en tällaisessa tilanteessa esimerkiksi olisi pärjännyt ilman avomiestäni. Miettikää kanniskella seitsenkiloista vauvaa ympäriinsä kun polvi askel askeleelta huutaa hoosiannaa, yritä siinä sitten pomppia yhdellä jalalla. Olin jo täysin varma että jalkani pitää amputoida(kyllä, olen hyvin hysteerinen jos jonnekkin sattuu ja pelkään aina pahinta), mutta onneksi tämä nyt näyttäisi olevan jo parempaan päin, lukuunottamatta pieniä naksahduksia mitä kuuluu välillä kun kävelee, eilinen kummipoikani kanssa riehuminen ei ehkä ollut paras mahdollinen vaihtoehto jalan paranemisen kannalta.

Tänään tosiaan ajattelin vieläkin parannella polveani ja ottaa mahdollisimman rauhallisesti, onneksi pystyn jo kanniskelemaan pikkuvauvaamme ympäriinsä ja kävelemään ilman että näytän siltä kuin olisin istunut haravan päälle.

Sain juuri laitettua Oliverin päikkäreille joten jatkan aamukahvin lipittelyä ja odotan että Jonde palaa kotiin työhaastattelusta, mukavaa keskiviikkoa!

Viikko puhelimella

Mulla on viikon aikana kertynyt kuvia puhelimeen enemmän kuin ennen. Laitetaanpa siis kuulumiset viikon ajalta tällä kertaa kuvina, tältä meidän 2015 vuoden alku on näyttänyt!

Hei mä pyörin!

Leikin Jonden nuoremman veljen tikrukorvilla

Vikaa kertaa pikkuvauvan pinnasängyssä

Uusi pinnasänky testissä

"Minähän juon itse"

Kokeilin saparoita, kjeh

Luettiin

Hymypoika <3

Soseen tekoa

Puhtaat lakanat!

Tämän päiväiseltä vaunulenkiltä

Tuttiritari

Leikkimaton peseminen käynnissä

Runsasta suklaan syömistä

<3

Huomenna olisi tarkoitus lähteä Oliverin sekä Jempun ja Kaapon kanssa katsastamaan asukaspuiston lauluhetki, vihdoinkin saan aikaiseksi mennä johonkin kunnon vauva-aiheiseen toimintaan. Olen myös etsinyt sopivaa liikuntaa mitä voin Oliverin kanssa harrastaa ja päädyinkin joka keskiviikkoiseen äiti-vauva jumppaan. En malttaisi odottaa kokonaista viikkoa että pääsen ihan kaksistaan keskittymään johonkin vain ja ainoastaan Oliverin kanssa, uskon että joka viikkoinen "liikuntahetki" tekisi hyvää meidän aktiiviselle bebelle.

Mukavaa keskiviikko-iltaa, mä leikin hetken vielä Oliverin kanssa ennen kuin pikkuisen on aika mennä yöunille.

Musiikkimakuja on monia

Mä pidän musiikkia isona osana mun elämää. Olen viime vuosina oppinut että minkälaisesta musiikista oikeasti tykkään, mikä saa mut kananlihalle, mikä saa mut tanssimaan, mistä tulen hyvälle tuulelle, mikä on oikeasti omasta mielestäni sitä mahtavaa musiikkia. Mun musiikkitietämys jääkin sitten siihen. Mulla on kyllä kavereita ketkä tekevät musiikkia itse, biiteistä sanoituksiin sekä lauluun ja olenkin silmät suurena ihmetyksestä kuinka paljon aikaa ja taitoa musiikin tekeminen oikeasti vaatii, olen heistä erittäin ylpeä sillä mä en itse siihen kykenisi, omat taidot loppuvat kuuntelemiseen.

Mun musiikinkuuntelu ei jää ainoastaan yhteen genreen, tosin yksi mitä kuuntelen ylitse muiden on räppi, ehkäpä sitten se suomiräppi. Taidan sen suhteen olla hieman puolueellinen sillä suurin osa kavereista ketkä sitä musiikkia tekevät, tekevät juuri suomiräppiä, sitä aitoa ja oikeeta. Tämä kyseinen musiikki on nyt pyörinyt mun elämässä noin viisi vuotta, enemmän tai vähemmän, mitä syvemmälle siihen pääsee sisään, sitä enemmän mä siitä pidän. Keikoillakin tunnelma on aina katossa eikä ne yleensä jätä kylmäksi, sen verran täysillä artistit ne kuitenkin vetävät että siihen on helppo päästä mukaan. 

Musiikki elää koko ajan ja minä sen mukana(olipas kornia). Tässäpä nyt siis muutama tämän hetkinen lempparini, koska olen facebook-lakossa, vietän sen ajan kun olen koneella kuuntelemalla musiikkia. Jollain tavalla nautin tästä naamakirjattomuudesta suunnattomasti vaikka ehkä vähän hypin seinille. Onneksi youtube on keksitty!

Uusi vuosi, uudet tavoitteet!

Meidän uusi vuosi vietettiin kotona sillä Oliver oli kipeenä. Onneksi vauvallamme ei sentään kuumetta ollut mutta sitäkin kiukkuisempi räkänokka meillä täällä kotona oli, onneksi sain pari hersyvää naurua lapsestamme kuitenkin irti päivän aikana. Oliver nukahti yhdeksän aikaan ja nukkui onneksi paukkeiden läpi, toisin kuin Bambi, koira parka vietti koko illan meidän sängyn alla peloissaan. Jonde tuli kotiin myös yhdeksän aikaan ja vietimme illan pelaten Disney triviaa kynttilänvalossa, syötiin nakkeja ja perunasalaattia sekä katsottiin raketteja pihalla, varsin kotoinen uusi vuosi!

Mä en ennen ole tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia. Nyt kuitenkin ajattelin että voisin ehkä hieman testata itseäni, ja tein itselleni muutaman sellaisen mitkä on helppo toteuttaa mutta kuitenkin vaativat multa jonkin verran itsehillintää.

Olen koko tammikuun poissa facebookista. Mä olen varsinainen facebook-addikti. Nyt kuitenkin ajattelin pitää tästä kuukauden kestävästä tauosta kiinni, poistin puhelimesta sovellukset sekä facebookkiin liittyvät pelit. Nyt on vasta toinen päivä menossa ja mulla on hieman vaikeata etten automaattisesti kirjaudu sisään facebookkiin kun avaan koneen. Eiköhän se tästä, tämä tietty juttu kestää kuitenkin vain kuukauden ja antaa mulle oikeasti enemmän aikaa keskittyä perheeseen, blogiin ja oikeaan maailmaan virtuaalimaailman sijaan(mä en huijaa, mulla on melkein aina facebook auki ja päivitänkin sitä lähes päivittäin).

Yritän olla paras mahdollinen äiti lapselleni. Tämä on koko elämäni kestävä prosessi. Mä koen edelleenkin olevani hyvä äiti mutta kun lapsi kehittyy, kehityn mä siinä samalla. Yllä oleva lupaus pätee samalla tähän lupaukseen, vietän entistä enemmän aikaa lapseni kanssa leikkimatolla kuin että istuisin koneella ja välillä juttelisin hänelle. Rupesin tosiaan myös tekemään soseet itse mikä on mulle iso juttu sillä olen hiukan laiskanpuoleinen, mutta kun huomasin kuinka ilolla Oliver syö soseita mitä itse olen tehnyt, tahdon vain entistä enemmän valmistaa ruoan alusta alkaen itse, tehdäänhän me se ruoka itsellemmekin alusta asti, miksi ei siis lapsellekkin?

Huomioin koiraani entistä enemmän. Ikävä tosiasia on se että vauvan synnyttyä on koiraamme kohdistuva huomio jäänyt vähemmälle. Toki rapsutellaan ja annetaan huomiota mutta ei samalla tavalla. Siksi pitääkin välillä muistuttaa itseään että kyllä se koirakin tarvitsee sitä jakamatonta huomiota aika ajoin.

Siinäpä niitä, itsestäänselviä asioita mitkä saattaa tuppaantua unohtumaan välillä, aina on hyvä kehittyä jossain. Oikein mahtavaa vuoden 2015 alkua kaikille, mä aloitan siivoamisen ennen kuin pikku jäbä herää päikkäreiltä.