Uusi vuosi, uudet tavoitteet!

Meidän uusi vuosi vietettiin kotona sillä Oliver oli kipeenä. Onneksi vauvallamme ei sentään kuumetta ollut mutta sitäkin kiukkuisempi räkänokka meillä täällä kotona oli, onneksi sain pari hersyvää naurua lapsestamme kuitenkin irti päivän aikana. Oliver nukahti yhdeksän aikaan ja nukkui onneksi paukkeiden läpi, toisin kuin Bambi, koira parka vietti koko illan meidän sängyn alla peloissaan. Jonde tuli kotiin myös yhdeksän aikaan ja vietimme illan pelaten Disney triviaa kynttilänvalossa, syötiin nakkeja ja perunasalaattia sekä katsottiin raketteja pihalla, varsin kotoinen uusi vuosi!

Mä en ennen ole tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia. Nyt kuitenkin ajattelin että voisin ehkä hieman testata itseäni, ja tein itselleni muutaman sellaisen mitkä on helppo toteuttaa mutta kuitenkin vaativat multa jonkin verran itsehillintää.

Olen koko tammikuun poissa facebookista. Mä olen varsinainen facebook-addikti. Nyt kuitenkin ajattelin pitää tästä kuukauden kestävästä tauosta kiinni, poistin puhelimesta sovellukset sekä facebookkiin liittyvät pelit. Nyt on vasta toinen päivä menossa ja mulla on hieman vaikeata etten automaattisesti kirjaudu sisään facebookkiin kun avaan koneen. Eiköhän se tästä, tämä tietty juttu kestää kuitenkin vain kuukauden ja antaa mulle oikeasti enemmän aikaa keskittyä perheeseen, blogiin ja oikeaan maailmaan virtuaalimaailman sijaan(mä en huijaa, mulla on melkein aina facebook auki ja päivitänkin sitä lähes päivittäin).

Yritän olla paras mahdollinen äiti lapselleni. Tämä on koko elämäni kestävä prosessi. Mä koen edelleenkin olevani hyvä äiti mutta kun lapsi kehittyy, kehityn mä siinä samalla. Yllä oleva lupaus pätee samalla tähän lupaukseen, vietän entistä enemmän aikaa lapseni kanssa leikkimatolla kuin että istuisin koneella ja välillä juttelisin hänelle. Rupesin tosiaan myös tekemään soseet itse mikä on mulle iso juttu sillä olen hiukan laiskanpuoleinen, mutta kun huomasin kuinka ilolla Oliver syö soseita mitä itse olen tehnyt, tahdon vain entistä enemmän valmistaa ruoan alusta alkaen itse, tehdäänhän me se ruoka itsellemmekin alusta asti, miksi ei siis lapsellekkin?

Huomioin koiraani entistä enemmän. Ikävä tosiasia on se että vauvan synnyttyä on koiraamme kohdistuva huomio jäänyt vähemmälle. Toki rapsutellaan ja annetaan huomiota mutta ei samalla tavalla. Siksi pitääkin välillä muistuttaa itseään että kyllä se koirakin tarvitsee sitä jakamatonta huomiota aika ajoin.

Siinäpä niitä, itsestäänselviä asioita mitkä saattaa tuppaantua unohtumaan välillä, aina on hyvä kehittyä jossain. Oikein mahtavaa vuoden 2015 alkua kaikille, mä aloitan siivoamisen ennen kuin pikku jäbä herää päikkäreiltä.