Mä olen varmaan ennenkin kirjottanut tänne kuinka poika on nykyään huono syömään. Tilanne ei todellakaan ole parantunut vaan mennyt juurikin toiseen suuntaan. Kaikki revitään suusta ulos ja viskotaan joko pöydälle tai lattialle, levitetään syöttötuoliin tai muuten vaan ei avata suuta lusikalle. Mä olen tosissaan koittanut kaikki keinot, kutittelu, lepertely, jutteleminen, antaa pojan itse syödä, tarjonnut soseita, sormiruokaa, jättänyt suusta kaivamisen huomioimatta, kieltänyt, antanut kotiruokaa ja kaikkea muuta. Silti se kaivaminen vain jatkuu eikä näytä olevan mitään väliä mitä ruokaa tarjoan tai missä muodossa.
Mä yritän kovasti olla hermostumatta, enkä pojalle varsinaisesti hermostukkaan. Lusikka joutuu kyllä kovaan puristukseen nyrkissä kun puran kaiken turhautumisen siihen. Kaikki sanoo että tämä on vaan vaihe ja tiedän sen itsekin, mutta tämä kyseinen vaihe on kestänyt kohta kuukauden ja musta on hyvin turhauttavaa aina tarjota pojalle ruokaa josta ehkä kolme lusikallista päätyy mahaan asti. Järki sanoo mulle että kyllä tästä vielä hyvä tulee ja hätää ei ole koska poika kasvaa hyvin ja energiaa riittää vaikka muille jakaa mutta tunteet taas sanoo ihan muuta ja välillä tekisi mieli haudata pää tyynyyn ja parkua kuin pikkulapsi koska tunnen olevani epäonnistunut äiti joka ei osaa ruokkia omaa lastaan.
Joka ruokailulla jaksan kyllä vielä uskoa että josko poika nyt söisi sen lautasen tyhjäksi, sitä päivää odotan kuin kuuta nousevaa. Onneksi neuvolassakin sanottiin että ei ole mitään huolen aihetta, kyllä lapsi syö sitten kun on nälkä. Koittaisipa se päivä jo tänään.
