Pojilla on mennyt hienosti päiväkodin aloitus, yhtenä päivänä molemmat oli ollut hieman itkusia mutta muuten molemmat viihtyy mainiosti. Ruoka sekä uni maistuu molemmille ja joka kerta kun olen lapset hakenut ovat he tulleet hymyssä suin kädet ojossa mua vastaan huutaen joko jeeeee tai äitiiii. Oliver muistaa aina kertoa että on ollut ikävä ja kyselee heti lähdettyä että millon mennään uudestaan. Noel on kuin pieni hangonkeksi, tosin läheisyyden tarve hoidon jälkeen on selkeesti lisääntynyt mutta se nyt ei haittaa yhtään.
Koulu taas, niin, mitenköhän mä voisin hehkuttaa sitä tarpeeksi? On ihanaa tehdä jotain omaa, jotain mitä olen halunnut jo tehdä jonkin aikaa. Mun motivaatio on tällä hetkellä noin miljoonan luokkaa ja vaikka se jossain vaiheessa opintoja laskisikin, en osaa kuvitella että kokonaan kyllästyisin kouluun. Opinnot kuulostaa ihan uskomattoman mielenkiintosilta ja aion todellakin panostaa sata lasissa. Huomaan että hermoja ei kiristä, niin kuin ehkä pelkästään kotona ollessa välillä, musta on niin kivaa mennä kouluun joka päivä! Nautin metromatkoista kun saan istua yksin ja kuunnella aamulypsyä tai musiikkia, nautin auringonnoususta bussin ikkunasta ja nautin siitä että saan käyttää aivojani johonkin muuhunkin kuin kukkuu-leikin leikkimiseen. Tää koulun aloitus tuli todellakin oikeeseen aikaan!
Tottakai kaikki on edelleenkin alussa mutta sanoisin että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Meidän pojat saa kaipaamiaan virikkeitä hoidossa ja vaikka mulla välillä on huono omatunto siitä että joku toinen hoitaa meidän lapsia, tiedostan että tää on meille kaikille hyväksi. Tällä hetkellä siis fiilikset on aivan loistavat ja toivon sydämeni pohjasta että tää jatkuu näin!
