Vuosikatsaus 2014

Vuosi 2014 lähestyy uhkaavasti loppuaan, ylihuomisen huomenna eletäänkin sitten jo vuotta 2015. Mulle tämä vuosi on ollut aivan erityinen sillä meille syntyi esikoinen, muutettiin virallisesti Jonden kanssa saman katon alle ja muutenkin tuntuu että olen henkisesti kasvanut enemmän kuin koskaan ennen. Olen erittäin kiitollinen siitä mitä mulla on ja jätän haikein mielin vuoden taakseni. Onneksi tulevaisuuskin näyttää valoisalta enkä tiedä mitä se tuo tullessaan mutta odotan innolla. Tässä kuitenkin vielä parhaimmat palat vuodesta 2014! Saattaa olla muuten viimeinen postaus mitä tänä vuonna kirjoitan.

Tammikuu, helmikuu, maaliskuu:

Tammikuussa aloitin blogini kirjoittamisen, julkistin siinä samalla raskauden, hankittiin ensimmäisiä juttuja vauvalle, saatiin tietää että saadaan poikalapsi sekä kuunneltiin itse kotona vauvan sykettä.

Huhtikuu, toukokuu, kesäkuu:

Vietettiin pääsisäistä, Jonden synttäreitä, meidän vuosipäivää, maha kasvoi kasvamistaan, hankittiin loputkin tavarat vauvalle, kävin sokerirasituksessa, panikoitiin, siivottiin, valmistauduttiin, varsinkin kesäkuu oli hyvin jännittävää aikaa.

Heinäkuu, elokuu, syyskuu:

Meidän rakas vauvamme syntyi, muutettiin Espooseen, ristiäiset pidettiin.

Lokakuu, marraskuu, joulukuu:

Oliver alkoi syömään soseita, kääntyilee, vietettiin joulua, juhlittiin räppikeikoilla, nautittiin lumesta, siivottiin, ulkoiltiin, naurettiin sekä kaikkea muuta. Huomattiin että vauvamme ei olekaan enää täysin vauva.

Onneksi löytyy perhe ja ystävät ketä ilman tämä vuosi ei olisi ollut yhtä mahtava kuin mitä se oli. Näin aikaseen toivotan hyvää uutta vuotta jokaikiselle ketkä maassa tallaavat!

Poikamme ensimmäinen joulu

Tämä joulu oli meidän lapselle ensimmäinen. Viime jouluna olin raskaana, siitä ei moni silloin kyllä vielä tiennyt, joulu oli siis aika lailla erilainen, mä sain muun muuassa mässytellä taas mitä parhaimpia jouluruokia ilman että tarvitsisi miettiä mitä saa suuhunsa laittaa. Jouluaaton vietimme mun vanhempien luona jossa päästiin taas näkemään äitini siskoa ja hänen miestään pitkästä aikaa ja joulupäivä meni taas hyvin rennosti Jonden vanhemmilla. Joulu meni hyvin syödessä, rentoutuessa, nauraessa, joulupukkia moikkaillessa sekä uusimman kokovartalo miehen tuijottelussa.

Oliver sai kasan lahjoja, me vanhempina taidettiin kyllä olla niistä enemmän innoissamme kuin pikkuinen, eihän tuon ikänen vielä tietty lahjojen päälle ymmärrä. Meille itsellemme taas kotiutui muun muuassa kauan kaivatut uudet lakanat, kirjekuoria(musta ne on niitä parhaimpia, hehe) sekä lämpöiset tossut. Jondelta sain ehkä parhaan lahjan ikinä, tosin se painottuu vasta ensi vuodelle ja nyt joudun olemaan aivan täpinöissäni koko ajan!
Aattona ukkini sai taas pitkästä aikaa olla Joulupukkina, mulla itselläni tulvi kaikki lapsuuden muistot mieleen kuinka me odotimme joulupukkia kuin kuuta nousevaa, kun hän sitten saapui paikalle oltiin kaikki kolme sikosta niin jännän äärellä että ei meinattu saada sanoja suusta.

Joulupäivänä makoiltiin tosiaan vaan Jonden vanhempien sohvalla, avattiin lisää lahjoja ja katsottiin Sami Hedberg-dvd minkä mä annoin Jondelle lahjaksi. Syötiin hyvää kinkkua, juotiin glögiä sekä metsästettiin Bambia lähi metsästä, tapansa mukaan koira pääsi livahtamaan pihan ovesta karkuteille.

Niin kuin Oliverin yksi kummisedistä sanoi: kyl se joulumieli lähtee kasvamaan ku lumipallo pyöriessä, niinhän se lähtikin. Koko joulu oli taas mitä mainioin ja ihmiset mitä ihanimpia, onneksi meillä molemmilla on ihanan lämminhenkiset suvut jotta Oliverkin pääsee aina nauttimaan taianomaisista jouluista. Lumista pyhien loppua kaikille, kohta palataan takaisin arkeen!

Joulumieli, missä viivyt?

Mulla ei tänä vuonna jotenkin ole yhtään joulumieltä. Ei tunnu siltä että huomenna olisi jouluaatto, toki kaikki lahjat on hommattu, pientä koristelua ollaan kotonakin saatu aikaseksi mutta jotenkin en vaan löydä sitä samaista innostusta joulua kohtaan mikä mulla aikaisemmin on ollut. Haluaisin kovasti vain ottaa niin rennosti kuin suinkin, syödä jouluruokia ja nauttia glögistä. Mä alan nyt huomata että mä alan olemaan oikeasti aika väsynyt kaikesta vauvarumbasta, en siis jaksaisi yhtään stressata sen enempää kuin on pakko. Jospa huomenna löytäisin sen kunnon joulumielen, ainakin lumi saapui ajoissa piristämään tätä hiukan masentavaa kaamosta.

Käytiin tänään Jonden kanssa kaupassa hoitamassa viime hetken ruokaostokset, ostin samalla aineksia Oliverin soseisiin sillä nyt voin tosiaan alkaa tekemään niitä itse, sain vanhemmiltani toivotun sauvasekoittimen synttärilahjaksi, woop! Kaupasta suuntasin vielä viemään kummipojalleni joululahjan ja jäin sinne hetkeksi istuskelemaan ja juomaan kahvia. Mä vähän kadehdin sitä kiireetöntä joulutunnelmaa mikä Jempun luona vallitsi, kaikki valmiina aattoa varten jota he viettävät ihan vain perheen kesken. 

Kummipoitsu <3

Älkää ymmärtäkö väärin, mä pidän joulusta kovasti mutta mä en jaksa sitä ylenpalttista stressiä joka sitä ennen vallitsee, kaupat ovat täpötäysiä, lahjoja pitäisi olla miljoonittain ja aikataulut tarkkoja. Ehkä mä huomenna olen jo paremmalla tuulella kun saan isäni tekemän jouluaterian mahaani, se ei kyllä ikinä petä. 

Jotta mä en nyt kuullostaisi totaalisen katkeralta akalta niin voin hehkuttaa meidän ihanaa lasta. Eilen Oliver oppi kunnolla kääntymään selältä mahalleen, eikä pyörimisestä meinannut tulla loppua. Mahtavaa nähdä kuinka toinen kehittyy ja oppii koko ajan uutta, leikitään että se oli pikku vauvamme joululahja meille, mikäs sen parempi kuin vauvan kasvot jotka hihkuvat innosta uuden taidon myötä, taisin muuten hihkua minäkin.

Nyt blogi hiljentyy ainakin hetkeksi kun mä yritän tavoitella kadonnutta joulumieltä ja huoahtaa hetkeksi, oikein rauhallista joulua jokaiselle, toivottavasti kaikkien joulu sujuu letkeästi!

Synttäreiden jälkeiset olotilat

Lauantaina tosiaan vietettiin mun synttäreitä. Porukkaa kasaantui kotiimme odotettua enemmän, meno oli mitä railakkain ja voin sanoa että oli mahtavaa kun huppupäinen rempseä jäbäporukka + muutama tyttönen, laulaa hoilotti mulle onnittelu laulun. Kun kello alkoi lähennellä hiljaisuutta kerättiin miljoonat kengät ja juopuneet ystävämme ja suunnattiin kallioon jatkamaan iloista meininkiä. Vaikka baarissa istuskelu meni melkein ainoastaan siskoni kanssa jutteluun, oli meno mitä mainioin. Välillä puolitutut ihmiset huudahtivat onnittelujaan, juomia tarjottiin ja jopa tuntemattomat päihtyneet naiset vessasssa rupesivat kiljumaan innosta kun kuulivat että mulla oli synttärit. Lauantain voin siis kiteyttää yhteen sanaan: mahtavaa!

Sunnuntaina olisin olettanut että krapula vie voiton mutta siitä ei ollut tietoakaan. Asiaa edesauttoi kun muistin syödä ennen nukkumaan menoa sekä juoda noin litran vettä, hyvä mä! Käytiin sunnuntaina mun vanhemmilla syömässä kiinalaista ruokaa sekä kakkua, kun päästiin paikan päälle oli vastassa odottamassa hepulikohtauksen saanut koira sekä aina niin valloitava vauvamme. Mikä ikävä voikaan tulla siitä kun oma lapsi on yhden yön poissa, mikään tunne ei kyllä voita sitä kun saa oman pikku vauvan taas syliin ja jäbän kasvoille syttyy mitä kirkkain hymy.

Koska olen ollut hereillä jo pari tuntia enkä ole saanut aikaiseksi juoda kahvia, taidan keittää pannullisen nyt, ja jatkaa Oliverin kanssa touhuamista, kivaa jouluviikon alkua!

Ain laulain nukkumaan mee

Mä olen löytänyt laulamisen jalon taidon. En mä kyllä laulaa osaa mutta ainakin saan meidän pojan hiljentymään kun avaan kultaisen kurkkuni. Mä keksin jäbälle mitä tyhmimpiä lauluja päästäni ja kun laulan tietyllä melodialla laulun alkaa pojan silmät lupsahtamaan. Oon aika ylpee. Biisi alkaa aina samoilla sanoilla:

Oliver menee nukkumaan

nukkumaan

nukkumaan

Oliver menee nukkumaan

nuuukkuumaaaaan

Huomaatte varmaan etten ole mikään sanaisen arkun mestari mutta tämä kikka toimii ja on todellakin auttanut nyt kun vauvallamme on ollut hankaluuksia nukahtamisen suhteen. Korkeimmillaan olen yrittänyt saada jäbää nukkumaan kahden tunnin ajan tuloksetta, mutta kun tarpeeksi kauan silittelin päälakea ja lauloin tyhmää lauluani, voila, poika sulki silmät ja tasainen tuhina alkoi. Päikkäreillekin nukahdetaan suht koht nopeasti jos alkaa laulamaan, Jonde parka hyräilee tota kyseistä "biisiä" päivästä toiseen koska melodia on vaan niin ärsyttävän tarttuva.

Sellainen lallattelu on meillä alkanut, ihanaa kun poika kuuntelee tarkkaavaisena kun hänelle jotain sattuu laulamaan, tyhmä olohan laulaessa tulee mutta jos lapsi on tyytyväinen niin mikäs siinä. Mun laulujen määrällä voisi jo tehdä jonkinlaisen musikaalin, välillä huomaan että laulan samoja kipaleita mielessäkin, huh. 

Huomenna mulla onkin synttärit, ehkä joku muu laulaa mulle jotta mun ei itse tarvitse. Oliver menee Jonden vanhemmille hoitoon, Bambi menee mun vanhemmille joten voin viettää täysin vastuuvapaan lauantain, kuullostaa karmivalta, eikö? Mukavaa viikonlopun alkua!

Valoja ja kuumetta

Yöllä Oliverilla nousi kuume joka haittasi vauvamme yöunia. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään mutta onneksi särkylääke auttoi jonkin ajan päästä ja levoton pyöriminen sekä äänen testaaminen muuttuivat lopulta tasaiseksi tuhinaksi. Vaikka Jonde hoiti yöllisen syötön, vaipanvaihdon, lääkkeen antamisen ja valvomisen, valvoin mä siinä ohella puoliksi koko ajan ja tämä päivä onkin mennyt vähän utuisessa tunnelmassa. Tänään onneksi kuumeesta ei ollut enää tietoakaan, taitaa olla jälkivaikutuksia eilisistä rokotteista. Oliver on muutenkin ollut hieman ärtyisempi ne saatuaan, kuullemma sekin kuuluu asiaan mutta kaipaan silti sitä ilmettä kun pikkuisen kasvot muuttuvat hangon keksiksi kun oman naaman tunkee törkeän lähelle vaavelin naamaa. Onneksi päikkäreiden jälkeen kuullostaa jo vähän paremmalta ja nyt tossa leikkimatolla peuhaa taas innostunut pikku pallero, bebeä pitää kyllä joka hetki viihdyttää tai muuten alkaa mieletön huutaminen.

Oliverin päikkäreiden aikana sain vihdoinkin aikaiseksi laittaa pihalle jouluvalot, tarkoituksena olisi että ne myös näyttäisivät hyvältä, mutta taitaa olla että ne nyt ainoastaan valaisevat pihaamme hieman. Sain myös tehtyä joulukortit jotka laitan pakettien mukana jouluna, perjantaina viimeistään olisi tarkoitus hommata loputkin joululahjat jotta saan ne ajoissa paketoitua jouluksi.

Oliver vaikuttaa taas kiukkuiselta, tuossa vauva huutaa täysiä Bambille ja yrittää kiinittää koiran huomiota itseensä, touhu näyttää sen verran hankalalta että taidanpa mennä Jonden, Bambin ja Oliverin seuraksi lattialle pyörimään, mukavaa tiistaita!

5kk neuvola

Huomenna pikku jäbä on viiden kuukauden ikäinen ja tänään meillä oli neuvola. Oliver sai kolme eri rokotusta, yksi suun kautta ja kaksi pistosta, 30 sekunnin rääkymisen jälkeen vauva rauhottui sylissä ja näytti hyvin loukkaantuneelta, pikku reppana!

Neuvolassa käskettiin lisäämään soseiden määrää kahteen kertaan päivässä sen yhden kerran sijaan jotta korvikkeen määrä vähenisi. Sormiruokailukin voidaan aloittaa ja keskiviikkona menenkin kauppaan ostamaan muun muuassa maissinaksuja, mustikoita ja muita millä voi sormiruokailun aloitella, kertokaa toki kokeneemmat vinkkejä mitkä on koettu suosituiksi vauvojen keskuudessa, mä oon vielä sen verran pihalla etten tiedä mitä antaa, hah.

Jäbä kasvaa vi3eläkin "omalla käyrällä" neuvolan mukaan. Pituuskasvu laahaa kuullemma hälyttävillä käyrillä ja meneekin konsultaatioon neuvolalääkärin kanssa. Täti kuitenkin lisäsi että kasvu on tasaista, Oliver on aina ollut hieman pienempi vauva, joten ei syytä huoleen, vaikka toki mä silti vähän huolestun että miksi minimies on niin mini. Tässäpä mitat(suluissa 4kk mitat):

Paino: 6325g (5770g)

Pituus: 62,5cm (60cm)

Päänympärys: 41cm (40cm)

"Terhakka seurusteleva poika. Kasvaa symmetrisesti omaa tahtiinsa. 5kk rokotteet annettu. Kääntynyt selältä vatsalleen. Tarttuu leluun ja vie suuhun. Kiinteitä ruokia lisätään. D-vit. käytössä. Äidinm. korviketta n. 7dl/vrk."

Kaiken kaikkiaan jäi taas hyvä maku suuhun neuvolasta, tätyli sanoi vielä ennen lähtöä että "hyvin hoidatte pikkuista, sen kyllä huomaa". Saattaa olla että sanoo kaikille mutta kyllähän se mieltä lämmittää kuitenkin. Nyt juon vihdoinkin aamukahvini loppuun, kivaa viikon alkua!

Viikonloppu parhaimmillaan

Viikonloppu suhahti taas huomaamatta ohi, vaikka onhan tässä vielä kokonainen päivä jäljellä. Meillä meni viikonloppu leppoisissa tunnelmissa, tosin perjantaina Oliverin nukkumisesta ei meinannut tulla yhtään mitään ja jäbä pelleili minkä kerkesi aina yhteen asti yöllä. En kuitenkaan valita, vieläkin pidän meidän poikaa yllättävän hyvänä nukkujana, sillä unta hänelle kertyi kuitenkin kahdeksan tuntia putkeen.

Perjantai-iltana patistin Jonden leikkimään kavereidensa kanssa jotta pääsin Pihlan kanssa juttelemaan tyttöjen juttuja rauhassa. Pihla viihtyikin meillä niitä näitä höpisten iltaan asti jonka jälkeen tuijotin loppuillan Californicationia aina siihen asti kunnes Jonde saapui kotiin.

Lauantai meni siivotessa ja lekottelussa, Jonden vanhemmat kävivät meillä moikkaamassa Oliveria sekä hoitamassa meidän netti asian kuntoon(kiitos kiitos kiitos)! Aamulla nettitikkumme ei enää nimittäin toiminut ja voitte kuvitella sitä kiukkuisuutta multa kun en päässyt koneelle selaamaan kaikkea sitä mitä netin ihmeellisellä maailmalla on mulle tarjota(lue: pelaamaan farm heroes sagaa). Netti asia hoitui kuitenkin kuntoon, kahvit juotiin, ihasteltiin kun jäbä söi mustikkaa ja illalla kun olin toistamiseen siivonnut katsottiin Jonden kanssa Rakkautta vain leffa kynttilänvalossa. Imelää romantiikkaa parhaimillaan, ah se leffa on aina vaan niin hyvä!

Tänään meillä on luvassa vanhemmilla käymistä kuten tapamme mukaan sunnuntaisin pyrimme tekemään. Nyt taidan vaihtaa Oliverilta vaipan, ilme näyttää siltä että siellä on tuhdimpaa lastia, jonka jälkeen keitän pannullisen kahvia että ehkä vähän heräisin. Rentouttavaa sunnuntaita!

Rakkauden huumaa

Tänään olin mukana todistamassa kummipoikani vanhempien vihkimistä. Yllättävän leppoisasti pariskunta odotti vuoroaan, ja sanon vuoroaan koska maistraatissahan vihkiminen menee kuin liukuhihnalla, vihkimistä toisen perään. Kuitenkin kun nämä kaksi ihanuutta sanoivat toisilleen tahdon, oli se yllättävän koskettavaa ja huomasin että hymyni ei ottanut hyytyäkseen. Olen tuntenut molemmat jo muutaman vuoden ja oli ihanaa olla mukana näkemässä kuinka he lupautuivat toisilleen koko loppuelämäksi.
Tilaisuus oli lyhyt ja leppoisa, aivan kuten tuore avioparikin(hehheh) ja oli ohi muutamassa minuutissa. Hassua kuinka paljon muutama minuutti voi toisille merkitä, vaikka Jemppu sanoi että ei tunne oloaan millään lailla erilaiseksi, miksi pitäisikään? Jälkeen päin kävimme vielä "hääkahveilla" läheisessä kahvilassa ja tunnelma oli mitä mainioin, vitsailtiin tuoreesta avioliitosta, onneksi hääpari on huumorintajuista sorttia!

Mä olen hieman kateellinen että Jemppu on nyt vaimo(mäki haluuuuun), mutta olen myös äärettömän onnellinen että kaksi toisilleen tarkoitettua ihmistä ovat löytäneet toisensa ja ovat nyt ihan aikuisten oikeasti naimisissa, onnea siis miljoonasti Samu ja Jemppu, toivottavasti avioelämä maistuu juuri niin hyvältä kuin toivoittekin  <3

Hymy huulet

Vaikka täällä blogissa valitan että poikamme kiukuttelee vähän väliä on hän silti varsinainen hymypoika. Nauru kuullostaa vielä aika hengen haukkomiselta mutta nykyään ymmärretään jo mikä on sitä naurua ja mikä vain jotain epämääräistä itkun aloitusta, välillä nauru ja itku sekoittuu kyllä vieläkin meidän bebellä toisiinsa, varsinainen mielenmuuttaja. Aina kun Oliverin naamalla loistaa hymy mun sydän sulaa ja kun vauveli nauraa en voi olla itsekään nauramatta, varsinainen hurmuri! Jaanpa parhaat palat eteenpäin jotta muutkin saisivat toivon mukaan hymyn huulille.

Ja vielä ei niin iloisena:

Aaivan ihanaa keskiviikkoa kaikille mä ihastelen mun uutta hiustyyliä!

Kuulumisia kuvina

Koska kamerani sekä puhelimeni on täyttynyt viime viikon ajan kuvista niin tässäpä tulee kuulumisia kuvina.

1. Käytiin Jempulla ihastelemassa joulukuusta 2. Otettiin pertsieitä, toisin sanoen perhe selfieitä 3. Sunnuntai-aamun niska jumppaa 4. Bambi hengailemassa Oliverin seurana

1. Ilta-aurinko pihalta 2. ja 3. Laitettiin jouluista tunnelmaa kotiin 4. Laiska syöttäminen ennnen päiväunia

1. Maanantai fiilis 2. ja 3. Perjantaina siskoni ylppäreissä 4. Oliver innostui puhelimen kamerasta

1. Yritin kuvata naurua mutta ilme muuttui aina hämmentyneeksi kun nostin puhelimen naaman eteen 2. Bambin kaveri Oona tuli kylään tosin kuvassa näyttää vain mustalta möllykältä, haha 3. Bambin kanssa ulkoilua 4. Känkkäränkkä ennen päiväunia

Tänään sain tietää että kummipojalleni syntyy kesäkuussa pikkuveli/sisko, tosin tiesin siitä jo aikaisemmin mutta tänään se varmistui ultrassa, huomenna mulla onkin luvassa hiusten laittamista, (en malta odottaa!), perjantaina Jemppu menee naimisiin ja mä menen todistamaan tätä tapahtumaa kateellisena ja sitten onkin jo viikonloppu, jospa sitä keksisi jotain mukavaa tekemistä Oliverin kanssa. Malttamattomana mä odotan että jäbä tajuaisi jotain leikkipuistoista tai ylipäätään toiminnasta mitä vauvan kanssa voi tehdä. Siihen asti yritän nauttia nyt näistä ajoista kun voi kulkea helposti paikasta toiseen tuhiseva vauva vaunuissa. Mukavaa tiistaita!

Unelma, unelmampi, unelmin

Mut haastettiin facebookissa viiden päivän aikana kertomaan viisi unelmaa kera kuvien, joten päätinpä tehdä nyt sitten aiheesta postauksen, oon huono tekemään asioita useamman päivän ajan joten sovellanpa tämän siksi yhteen syssyyn.

1. No ne häät. Mä unelmoin hienoista mutta oman näköisistä häistä ja mulla todellakin on ihan mieletön hääkuume. Mä unelmoin että saan itse päättää jokaikisen pienen yksityiskohdan, toki konsultoin mieheni kanssa, mutta mulla on sellainen kutina että loppupeleissä mä saan aika lailla viimeisenä päättää että millaiset niistä tulee. Mun unelmana olisi pitää häät jossain eksootisemmassa paikassa ja haluan että voin kutsua itseäni jonkun vaimoksi.

2. Matkustelu. Miten mahtavaa olisikaan hypätä ensimmäiseen lentokoneeseen joka veisi ties minne. Ihaninta olisi jos pystyisi matkustamaan vuoden putkeen, aina mennen sinne minne mieli tekee. Harmi vaan että tällaisissa tilanteissa pitäisi olla taloudellisesti vakaalla pohjalla eikä elämäntilanne muutenkaan siihen jousta. Mä kuitenkin haluan vielä matkustaa mitä erikoisimpiin paikkoihin, mieluiten mieheni ja lapseni kanssa yhdessä. Kerran olen tainnut olla Euroopan ulkopuolella, mutta olin tuolloin yksi vuotias joten voitte kuvitella että muistikuvaa siitä reissusta ei pahemmin ole.

3. Ulkomailla asuminen. Tämä tosiaan taitaa jäädä unelmaksi sillä mun mielestä Suomessa asuminen ei tosiaan ole mitenkään hirveetä, päinvastoin. Silti mä salaa unelmoin että omistaisin oman viinitilan jossain Kaliforniassa ja eläisimme huoletonta elämää viinin keskellä.

4. Valokuvaajan ammatti. Tai ylipäätään että osaisin kuvata henkeäsalpaavia kuvia mitkä saisivat katsojat sanattomiksi. Mä olen kuvauksen suhteen ihan amatööri, ja haluaisin vielä jossain vaiheessa käydä edes yhden kurssin joka vähän avaisi valokuvauksen saloja.

5. Kokonaiset yöunet. Mä en muista millon viimeksi olen nukkunut koko yön putkeen heräämättä kertaakaan. Mä kyllä nukun hyvin, mutta en ikinä koko yötä putkeen. Unelmoin kunnon kahdeksan tunnin yöunista joita ei häiritse joko vauvan levottomuus, omat ajatukset, toisen ihmisen kuorsaaminen, koiran tepastelu tai vaikkapa oksa joka raapaisee ikkunaa. Aina saa unelmoida!

Kaikki kuvat paitsi alin täältä.

Koska alkuperäisessä haasteessa piti haastaa muitakin ihmisiä tekemään tämä, haastan siis joka ikisen joka vain haluaa jakaa unelmansa muiden kanssa. Jatkakaa unelmointia ihmiset, mä jatkan aamukahvin juontia!