TAMPERE HOODS

Me suunnattiin tänään aikasin aamulla Noelin kanssa kahdestaan Tampereelle tapaamaan eräitä facebook-ryhmäläisiä. Tästä ryhmästä on tullut mulle erittäin tärkeä ja jonkinlainen henkireikä ja tuntuu että heille voi kirjotella mitä vain, kaikilla on siis kesä-elokuussa 2016 syntyneet vauvat.

Hyppäsimme bussiin jo ennen kahdeksaa aamulla ja Noel simahti rattaisiin, olihan pikkuinen herännyt jo kuudelta. Rautatientorilla oli vähän alle tunnin verran aikaa ennen kuin junamme lähti joten istuin alas, join kahvia ja tuijottelin nukkuvaa kuopustani, puhelintani ja ohi viliseviä ihmisiä. Mua jännitti ihmeen paljon junamatkat sillä en ole koskaan matkustanut vauvan kanssa pidemmälle muuta kuin autolla. Junamatka Tampereelle sujui kuitenkin mutkattomasti ja aika tuntui menevän nopeasti. Noel hytkyi hereillä melkein koko matkan ajan ja nukahti juuri kun oltiin saapumassa perille.

Miitti sujui kivasti, syötiin salaattia ja aivan uskomattoman hyviä leivonnaisia, juteltiin, ihmeteltiin vauvoja ja haukoteltiin kilpaa. Mä olin yllättävän väsynyt ja taisinkin vaan haahuilla ympäriinsä Noel sylissäni. Kaikki olivat niin mukavia ja aivan ihania ihmisiä, puhumattakaan kaikkien söpöistä vauvoista, harmi että kaikkien kanssa ei ehtinyt kunnolla jutella. Musta on mahtavaa miten kaikki samanikäiset vauvat ovat niin erilaisia, ulkonäöltään ja kehitykseltään, tässä huomaa että vertailu muihin on niiiin turhaa, kaikki kehittyvät niin omaa tahtia!

Miitin jälkeen mun oli tarkoitus kävellä Tammerkosken luokse ihailemaan näkymiä mutta koska omistan maailman epäkäytännöllisimmän puhelimen Suomen pakkasia ajatellen, jouduin suuntamaan asemalle kahvilaan lataamaan puhelintani. Kello tikittikin nopeasti eteenpäin enkä harmikseni ehtinyt kiertelemään kuin viitisentoista minuuttia ympäri Tampereen keskustaa, ehkä mä lähden keväämmällä Oliverin kanssa jotta saadaan kunnolla nähtyä Tamperetta.

Junamatka takaisin tuntui yllättävän pitkältä vaikka se ajallisesti oli nopeampi, Noel kitisi eikä oikein viihtynyt missään joka hieman hankaloitti paikoillaan istumista. Saatiin konnarilta muistoksi lasten junalippu ensimmäisestä päivästä junassa, ei mulla olisi tullut mieleenkään kysyä tuollaista joten oli ihanaa että sattui noinkin huomaavainen konnari matkaan. Päästiin perille ilman sen suurempia ponnisteluita ja siskoni olikin vastassa hakemassa meitä, oli ihanaa istua lämpimään autoon ja suunnata nokka kohti kotia.

Mä oon äärettömän iloinen siitä että menin sillä tällaisia tilaisuuksia ei tule usein, ihanaa että on olemassa tällaisia ihania mammoja jotka jaksavat järjestää näitä meidän tapaamisia!

TALVINEN RANTA

Mä sain tänään hetken päähänpiston lähteä poikien kanssa rannalle lounaan jälkeen. Aurinko paistoi sen verran upeast etten raaskinut lähteä suunnitelmien mukaan kirjastoon. Noel simahti rattaisiin melkein samantien ja Oliver taas jaksoi reippaasti kävellä melkein koko matkan rannalle.

Monilla ihmisillä oli ilmeisesti pälkähtänyt sama ajatus päähän kuin mulla sillä porukkaa riitti yllättävän paljon, joku jopa pyöräili jäällä. Hetken yritin selittää Oliverille että meri on jäässä mutta kiipeilyteline ja liukumäki viehättivät enemmän. Jälle ei uskallettu mennä vaikka siellä muita ihmisiä olikin. En kuitenkaan ruvennut riskeeraamaan mitään, enhän mä osaisi edes toimia millään lailla jos joku sinne olisi rysähtänyt läpi. Tyydyttiin siis etsimään käpyjä sekä oksia, tekemään lumienkeleitä ja kiipeämään kivillä.

Käveltiin edestakaisin rantaviivaa pitkin, poikettiin kallioille metsään ja ihasteltiin aurinkoa. Reissussa kesti puolisentoista tuntia ja Oliver oli aivan innoissaan. Noel heräsi juuri kun oltiin lähdössä joten otin pojan hetkeksi pois rattaista jotta hänkin pääsi katselemaan kunnolla ympärilleen. Maaginen talvinen ranta ei kuitenkaan tehnyt kuopukseemme oikeen minkäänlaista vaikutusta joten pakkasin pojat rattaisiin ja suunnattiin takaisin kotiin.

Oon vahvasti sitä mieltä että talvinen ranta on paras. Kesällä on liian kuuma ja liikaa ihmisiä, syksyllä aurinko ei paista samalla tavalla kuin talvella ja keväällä on vain mutaista. Lumi saa kaiken näyttämään ihan huikeen hienolta ja äänetkin vaimenevat sen verran että kuulee omat ajatukset. Ehkä tehdään vielä yksi retki tällä viikolla rantaan, haluaisin tosin mennä auringonlaskun aikaan sillä sekin on talvisin upea, kaakaota sekä pulkka mukaan ja päivä olisi täydellinen!

Me aletaan nyt kylpy- ja iltapuuhiin, ihanaa hiihtolomaa kaikille!

PUISTO-LAUANTAI

Mä en ole äiti joka viihtyy leikkipuistoissa, mä lähden mieluummin lasten kanssa kävelylle, metsään, rannalle tai vaikka takapihalle mutta jokin niissä leikkipuistoissa on mikä ei vaan vedä mua puoleensa. Yritän kuitenkin puistoissa käydä jonkin verran sillä Oliver tykkää kiipeillä ja laskea liukumäkeä joten täytyyhän pojalle antaa se ilo. Tänään kuitenkin päätettiin koko perhe lähteä leikkipuistoon ja voi sitä riemun määrää kun Oliver sai telmiä iskänsä kanssa.

Aloitettiin päivä rauhallisesti kotona kahvia juoden, Bambin kanssa lenkkeillen ja autoilla leikkien. Siivottiin ja syötiin lounasta jonka jälkeen suunnattiin meidän asukaspuistoon. Aurinko paistoi kivasti lämmittäen ja ilma oli mitä mainioin.

Ihan ensiksi suunnattiin pieneen liukumäkeen josta Oliver laski peppu edellä suureen vesilätäkköön. Onneksi se ei esikoisemme menoa haitannut vaan poika nousi reippaasti uudestaan mäen huipulle ja toisiti saman uudestaan. Sen jälkeen käveltiin keinuille ja laitettiin meidän seitsenkuinen kuopus ekaa kertaa keinun kyytiin. Oliver halusi välttämättä antaa vauhtia ja mun sydän suli taas kun katsoin veljesten riemua keskenään.
Tunnin verran Oliver sai riehua puistossa, pikku viikari kiipeili innoissaan Jonden avustuksella isossa kiipeilytelineessä ja mä heiluttelin Noelia rattaissa.

Tää oli ihanaa vaihtelua sillä me oikeesti tehdään tällaisia juttuja aika harvoin koko perhe yhdessä. Kyllähän me asioita tehdään mutta aika usein niin että jompikumpi lähtee Oliverin kanssa jonnekkin ja toinen jää Noelin kanssa kotiin tai sitten mä teen poikien kanssa jotain kun Jonde on töissä. Ehkä se kynnys laskee nyt kun Noelkin alkaa enemmän havainnollistamaan ympäristöä ja saa jotain irti asioista.

Käytiin vielä kaupassa ennen kuin mentiin kotiin ja Oliver työnteli innoissaan pikku ostoskärryjä. Noel simahti rattaisiin jossain vaiheessa kotimatkalla ja jatkoi uniaan takapihalla samalla kun me jatkettiin siellä Oliverin ja Bambin kanssa leikkejä siihen asti että Jonde sai ruoan laitettua.

Iiiihana lauantai, onneksi meillä on huomenna vielä aikaa tehdä jotain kivaa koko perhe yhdessä ilman kiireitä sillä seuraava viikonloppu onkin jo täyteen ahdettu kaikella tekemisellä. Kivaa lauantai-iltaa kaikille, mä juon nyt yhden siiderin ja jatkan haluatko miljonääriksi ohjelman katsomista kun molemmat pojat ovat untenmailla, pus!

NOELIN 7KK NEUVOLA

Meillä oli tänään Noelin puolivuotis neuvola, sopivasti sinä päivänä kun pikku herra täytti seitsemän kuukautta. Viime neuvola oli tosiaan pari kuukautta sitten viime vuoden puolella joten kovasti janosinkin jo mittoja.

Mitat (suluissa 5kk mitat):

Paino: 7480g (6890g)

Pituus: 69cm (65,9cm)

Päänympärys: 44,5cm (43,1cm)

"Ihana hymyileväinen poika! Kasvaa hyvin, painonkehitys hieman tasaa. Kehittyy hienosti: nousee konttausasentoon, peruuttaa, varaa painoa jaloille. Syö hyvin; korvike ja kiinteitä."

Juteltiin hetken hankalista öistä, mahdollisesta kerhon aloituksesta Oliverilla, harrastusten mahdollisuudesta sekä Noelin maidonjuonnista ja syöttötuolissa istumisesta. Seuraava aika saatiin puolentoista kuukauden päähän.

Neuvolan jälkeen suunnattiin syömään ravintola retroon sillä olin laiskalla tuulella enkä jaksanut kiirehtiä kotiin tekemään ruokaa. Noel nukahti rattaisiin samantien kun hänet sinne nostin joten sain rauhassa nauttia Oliverin seurasta lounaalla. Musta on uskomatonta miten hyväkäytöksinen pieni poika osaa olla jos vaan sille päälle sattuu, oli kivaa tehdä jotain vähän erilaista hyvillä mielin. Poikettiin vielä postissa noutamassa nosh-tilaukseni sekä eläinkaupassa pällistelemässä kaloja ja pupuja. Lopuksi vielä kaupan kautta kotiin.

Huomenna olisi tarkoitus käydä perhekahvilassa ja ulkoilla, kivaa että viikonloppu on enää päivän päässä vaikka onneksi arkikin rullaa taas sujuvasti kun ei tarvitse kykkiä kotona sairastamassa. Kivaa torstai-iltaa!

MYÖHÄINEN YSTÄVÄNPÄIVÄ

Me "vietettiin" ystävänpäivää perheen kesken vasta tänään, syynä oli että Jonde tosiaan oli eilen katsomassa lätkää enkä halunnut kiirehtiä omia suunnitelmia. Jonde toi mulle kyllä jo eilen tulppaaneita ja donitseja mutta mä puolestani kokkasin tänään yllätys päivällisen.

Alkupalaksi oli ruisnappeja tilli-tuorejuustolla sekä graavilohella. Pääruoaksi taas päätin tehdä club sandwichejä joihin tuli majoneesia, salaattia, tomaattia, kanaa, pekonia ja cheddaria. Oikeita sydämenpysäyttäjiä rasvansa kera voin kertoa. Huuhdottiin leivät alas lasillisella punaviiniä. Jälkiruoaksi oli vadelma-juustokakkuja muffinssivuoissa. Kaikki onnistui melkein täydellisesti,  jos ei lasketa mukaan yhtä lässähtänyttä juustokakkua jonka söimme pois näkösältä Oliverin kanssa, ja jopa meidän nirso esikoisemme sanoi että ruoka on herkkua.

Musta on kivaa tehdä tällaisia pieniä yllätyksiä arjen keskelle, varsinkin kun Jonde sanoi että oli positiivisesti yllättynyt aikaansaannoksistani. Oliver oli mainio apuri leipomisessa ja maistelussa ja musta on kivaa kun poika nauttii myös täysillä touhuta keittiössä. Seuraava isompi ateria jonka kokkaan onkin varmaan vasta pääsiäisenä joten ei muuta kuin ruokalistaa suunnittelemaan. Ihanaa keskiviikkoa kaikille, mä jatkan puuskuttelua maha täynnä!

SUPER SUNNUNTAI

Vaikka ollaankin jo uuden viikon puolella niin palataan hetkeksi vielä eiliseen päivään. Eilinen nimittäin oli oikein onnistunut ja kiva, viikon sisälläolon jälkeen tuntui hyvältä tehdä tasan sitä mitä huvittaa.

Aamu alkoi kahvilla ja koiran ulkoilutus lenkillä. Oli ihanaa kävellä Bambin kanssa auringonpaisteessa ilman huolen häivää musiikin pauhatessa. Lounaan jälkeen pikkusiskoni tuli meitä hakemaan ja suunnattiin Oliverin kanssa Ikeaan, Noel taas sai jäädä iskänsä kanssa kotiin sillä veikkaan että kumpikaan heistä ei olisi saanut meidän Ikea-reissusta irti oikein mitään muuta kuin turhautumista.

Ikeassa meillä vierähti pari tuntia. Oliver jaksoi reippaasti kävellä meidän kanssamme ja laitoin merkille ettei vekkuli esikoisemme yrittänyt lähteä karkuun kertaakaan, sormet ristissä että se juoksen päättömästi-vaihe olisi nyt takanapäin. Oliver sai valita itselleen yhden lelun ja mukaan valikoitui pehmeä iso kello. Esikoisemme pyysi myös saada pienen viherkasvin omaan huoneeseen jonka mä mielelläni ostin. Sain nyt vihdoin ostettua hyllyn Oliverin huoneeseen joka tänään tosin tuotti hieman päänvaivaa ison kokonsa takia mutta sain kuin sainkin sen sinne sopimaan ja tällä hetkellä olen aika tyytyväinen huoneeseen, se kaipaa enää pientä hienosäätöä. Oliverkin näyttää viihtyvän uudessa auto-nurkkauksessaan.

Käytiin vielä hoitamassa viikon ruokaostokset ja koukattiin Noel kyytiin ennen kuin suunnattiin mun vanhemmille syömään. Ihanan menevä sunnuntai kaiken sen olemisen jälkeen, juuri tätä mun mieleni kaipasi, varsinkin kun Oliver käyttäytyi kuin mallilapsi koko sen ajan kun oltiin liikenteessä.

Tänään saatiin lääkärissä varmistus ettei Noelin tauti ole mennyt keuhkoihin asti ja saatiin lääkäriltä lupa käydä taas esimerkiksi muskarissa ja kylässä. Huomenna siis taas normaalisti muskariin ja illaksi pitäisi vissiin jotain muutakin keksiä kun Jonde on lätkää katsomassa. Mä istun nyt hetken koneella kun Oliver on uppoutunut pikku kakkoseen ja Noel täyttää mahaa maidolla, ihanaa viikon alkua!

KOTIHIIRET

Ai että mä odotan että pojat olisivat taas terveitä. Tuntuu tyhmältä istua sisällä kun ulkona paistaa aurinko ja ilma on mitä mainioin. Oon varma että kun pojat taas tervehtyvät, on taivaan vallannut harmaa pilvipeite ja kaikki lumet ovat sulaneet sillä tää flunssa näyttää jatkuvan jonnekkin syksyyn asti. Oliver vaikuttaa onneksi jo pirteemmältä ja kuumettakaan ei ole nyt ollut, sormet ristissä ettei se myöskään tule takaisin. Molemmat tosin ovat aivan tukossa ja yskivät vuorotellen limaista yskää. Meillä olisi Noelin neuvola perjantaina mutta jos pikkuinen on noin räkäinen kuin nytkin, joudun vaihtamaan ajan mikä myöskin hiukan harmittaa, tuntuu että viime neuvolasta on taas ikuisuus. Hyvä puoli tässä kotona olemisessa on se että saan tehtyä asioita mitä en muuten ikinä tekisi, esimerkiksi vuodevaatteiden tuulettaminen pakkasessa.

Onneksi poikia ei näytä haittaavan sisällä olo, vaikka Oliver kyllä eilen kysyi että voidaanko mennä pihalle. Esikoisemme saa katsoa himpun verran enemmän telkkaria ja molemmat saavat tavallista enemmän sylittelyä. Mä taas olen tulossa hulluksi täällä sisällä mutta onneksi voin tänään pikku kakkosen aikaan karata hetkeksi yksin kirjastoon.

Ehkä jo huomenna voisi harkita menevänsä hetkeksi takapihalle. Ehkä perjantaina olisi mahdollista jo mennä neuvolaan. Ehkä ensi viikolla tämä ikävä flunssa on enää muisto vain. Tai sitten vaan mennään päivä kerrallaan ja keksitään kivaa tekemistä kotona.

Aurinkoista keskiviikkoa, toivottavasti muut voivat nauttia siitä muutenkin kuin ikkunan läpi!

MIKÄ UNI?

Meidän helmikuu ei nyt alkanut ihan parhaimmalla tavalla. Noel on kuumeessa, loput aivan kauheessa räkätaudissa. Mun kahden yön unisaldo on tällä hetkellä 6,5 tuntia pätkissä. Noel ei pysty nukkumaan joten kanniskelin häntä melkein koko viime yön sylissä niin että poika itse saisi unta. Välillä nieleskelin kyyneleitä kun väsytti niin paljon mutta elätän toivoa että tätä kanniskelua ei kestä montaa yötä. Oliver heräilee itkemään yskänsä takia ja valvoo parisen tuntia yössä. Pientä univajetta on tosiaan havaittavissa.

Käytiin tänään lääkärissä tarkistamassa korvat ja hengitystiet ja kaikki oli onneksi kunnossa. Noel on kuitenkin super kiukkuinen päivisin ellei nuku ja ainoa mikä kelpaa on syli. Mulla on järjettömän huono omatunto sillä Oliver on saanut vähemmän huomiota kuin ikinä ennen ja meidän esikoinen joutuu koko ajan odottamaan vuoroaan sillä mulla ei yksinkertaisesti riitä kädet rääkyvän vauvan kanssa. Voin kertoa että tää on aika raskasta varsinkin kun itse yskii ja pärskii keuhkot pihalle. Noelin päiväunetkin ovat kestoltaan 5-30min jonka jälkeen vauvamme herää kesken unien kiukkuisena.

Tää on kauheeta kun en osaa helpottaa Noelin oloa sitten millään. Tänään kuume näytti jo laskevan mutta se nousi nyt iltaa kohden taas uudestaan mikä tarkoittaa että seuraavakin yö tulee varmasti olemaan rikkonainen. Toivottavasti Oliver edes välttäisi tuon kuumeen, tällä hetkellä rasavilli esikoisemme ainakin on hyväntuulinen ja virkeä eikä yskä näytä haittaavan kuin yöllä. Onneksi kuitenkin nyt alkoi viikonloppu eikä Jonden tarvitse herätä aikasin töihin, sekin ehkä helpottaa yötä vähän. Kivaa viikonloppua kaikille, peskää käsiä!