Heihei auto!

Vaikka Helsingissä asustelenkin ja julkisilla kulkeminen onnistuu hyvin helposti, oon silti hyvin tottunut autoilija. Mulla on ollut auto käytössä nyt muutaman vuoden jo joten oon tottunut siihen luksukseen että pääsen nopeasti hurauttamaan paikasta toiseen ja esim. viemään sutjakkaasti koiria koirapuistoon.
Viime aikoina auto kuitenkin kulki epämääräisesti ja tärisi enemmän kun lentokone. Vietiin se nyt viikonloppuna huoltoon ja tänään sainkin tietää että autoa on turha enää huoltaa. Kuullostan ehkä hyvin hemmotellulta kakaralta, mutta ajatus siitä että mä en tosta noin vaan pääsekään paikasta toiseen hyppäämällä auton rattiin vaan että joudun julkisten aikataulujen orjaksi on mulle tällä hetkellä hyvin sietämätön ajatus! Tottakai julkiset kulkuneuvot ovat taloudellisempi vaihtoehto paikasta toiseen kulkemiselle, rahaa säästyy ja se on ekologisempaa, mutta silti mulla kestää tottua tähän autottomaan elämään. Kahden koiran kanssa julkisilla kulkeminen on turhan haastavaa(tai sitten mun koirat on vaan huonosti koulutettuja), nyt esim. puistoilut  jäävät vähemmälle, koska lähettyvillä ei ole hyvää koirapuistoa ja jännitän myös miten nyt pääsen salamannopeasti synnyttämään kun auto ei enää turvallisesti pihassa olekaan.
Toisaalta taas tämä tekee todella hyvää mulle itselleni, ehkä mä opin arvostamaan autoilijan elämää enemmän, ja kuka tietää, ehkä joskus meidänkin taloudellinen tilanne antaa sen verran myötä että saadaan oma auto ostettua(aina saa haaveilla).

No mutta siis, heihei auto, tervetuloa julkiset!

Mun turhaa valittamista lukuunottamatta tänne kuuluu pelkkää hyvää. Masussa ei todellakaan ole hiljaista, poika potkii joka päivä kuin vimmattu, päivisin yleensä nukkuu(näin veikkaisin) mutta iltaisin ja aamuisin tyyppi pitää kunnon showta päällä! Mikään ei ole hauskempaa kun herättää mut viideltä aamulla ja potkia tunnin verran täysiä, niin että en varmastikaan saa unta uudestaan.
Viikonloppu meni rauhallisesti koirien kanssa telmien, vanhempia moikkaillen ja karkkia syöden. Tällä viikolla on vielä luvassa kavereiden kanssa kahvittelua, mahdollisesti masuasukille vaatteiden bongailua sekä kelassa juoksemista.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

RV 23+3

Aurinkoinen torstai

Tänä aamuna heräsin hyvällä tuulella ihanaan auringonpaisteeseen! Kaikki huolet tuntuu kaikkoavan kun kahvikuppi kädessä voi paistatella auringon kirkastamaa taivasta.
Mä voin jo kuvitella itseni pienen tuhisevan vauvan kanssa tekemässä piiitkiä vaunulenkkejä kesällä ja katsomassa kun pikkunen viipottaa pitkin leikkipuistoja. Noh, onhan siihen tietty aikaa vielä mutta vähemmän kun voisi kuvitella.

Tänään oli täydellinen päivä viedä koirat juoksentelemaan puistoon ja siinä samalla istuskella Jonden kanssa pohtimassa tulevaa vauvarumbaa. Vaikka mulle sanotaankin että nauti vielä omasta ajasta kun voit niin en voi olla miettimättä miten paljon saan mun elämään sisältöä lisää kun poika tupsahtaa maailmaan. Huomaan että mun jokainen miete kääntyy loppupeleissä vauvaan ja raskauteen, en mä muuta osaa enää ajatellakaan saati sitten puhuakaan mistään muusta. Musta on virallisesti tullut ärsyttävä vauvaintoilija, jes!

Mulla on viime aikoina ollut mielettömän hyvä fiilis, huonoa oloa raskauden takia ei pitkään aikaan ole ollut, eikä kivutkaan ole ollut mitenkään pahoja, jos liikun vähän enemmän niin alkaa mieletön alavatsakipu, pitää siis silloin vaan ottaa iisimmin. Harjoitussupistuksia on tullut melkeinpä joka päivä, onneksi ne ei sentään ole kivuliaita, ainoastaan oudon tuntusia.

Eilen käytiin Jempun kanssa Nellassa ja Nutussa, mä etsin vauvalle jotain vaatteita ja Jemppu omalle taaperolleen aka mun kummipojalle. Löysin kotiin vietäväksi neljä uutta bodya, hupparin, lökärit ja maailman ihanimman pandahaalarin.

Nyt jatkan aurinkoisesta päivästä nauttimista Jonden ja masuasukin kummisedän kanssa, toivottavasti muillakin on yhtä ihana päivä kun mulla!

Neuvolakuulumiset

Käytiin tänään kolmannessa neuvolassa. Otettiin perusmitat, paino oli noussut kahdella kilolla, hemoglobiini oli kohdillaan vaikka en niitä rautapillereitä ole syönyt suosituksesta huolimatta, jotenkin aina unohtunut. Tänään mitattiin myös ekaa kertaa sf-mitta joka oli 21cm., kuullemma hieman käyrän yläpuolella mikä oli hyvä asia.
Vauvan syke oli tällä kertaa 135 joka on perus pojan syke.
Sain myös ohjeet varata ajan sokerirasitustestiin jotta nähdään onko mulla raskausajan diabetesta. Käytiin läpi myös kelan tuki asioita ja sain raskaustodistukset kelaan sekä asunnonhakuun.

 Muistinpa tällä kertaa myös kysyä ruoka-asioita, oon nimittäin hyvin vainoharhainen kaikkien erilaisten juustojen kanssa, oon olettanut että en saa syödä mitään juustoja paitsi kovia, ja tämän takia oon välttänyt esimerkiksi fetaa. Muistaakseni ensimmäisessä neuvolassa harjoittelija jopa kielsi mua syömästä esimerkiksi fetaa ja raejuustoa mutta nyt sain kuitenkin ihan luvalla molempia syödä eli feta-kiintiötä täyttämään!

Mainitsin myös että mun mielestä mun vatsa on jotenkin pieni verrattuna muihin mutta neuvolatäti oli toista mieltä. kuullemma ihan normaali, ja näillä viikoilla se alkaakin kasvaa huimaa vauhtia ja kohta kuullemma toivon että se olisi pienempi.
Kaiken kaikkiaan neuvolasta jäi hyvä fiilis, näihin kuviin ja tunnelmiin!

RV 22+5

Potkuja

Viikko sitten mä tunsin ekat pienet potkut mahassa. Siitä lähtien yritin niitä tunnustella mutta hyvin harvoin mä niitä kuitenkaan laitoin merkille. Nyt viikonlopun aikana poika on alkanut potkia kun viimestä päivää. Iltasin varsinkin potkut tuntee erittäin selvästi, ihan kun se yrittäisi potkia itseään ulos tuolta vatsasta. Mä vieläkin spekuloin että onhan se varmasti ne potkut mitä tunnen, se ei jotenkin käy yhteen tämän mun vatsan kanssa kun se on niin pieni, mutta ei niistä kyllä voi erehtyä. Pari kertaa jäbä onkin potkassut niin kovaa että oikeen säikähdän, onneksi potkut ei vielä kuitenkaan satu, tuntuu ainoastaan kivalta kun ilmottelee itsestään ja joka päivä odotan että milloin se potkiminen alkaa.

Välillä vatsassa tuntuu outoa painetta, saattaa olla että poju kääntyilee ja työntää päätään jotenkin hassusti vatsaa päin niin että sen tuntee kunnolla, koska paine tuntuu aina vain vähän aikaa ja useita kertoja päivässä.

RV 22+3

Ensi viikolla onkin tiedossa neuvolaa, toivottavasti nyt saisi sen raskaustodistuksen niin edistäisi sitä asunnon saamista(tai niin ainakin toivon) ja pikkuhiljaa varataan myös neuvolalääkäriin aikaa.

Kivaa sunnuntai päivää!

RV 21+6

Laskettuun aikaan on enää neljä lyhyttä kuukautta. Pikku hiljaa mua alkaa jännittää tuleva synnytys ja että miten opinkaan vauva-arkeen. Oon nyt ymmärtänyt sanonnan "odottavan aika on pitkä" koska se tosiaan on, mä niin malttamattomana haluaisin jo nähdä miltä pikku poju näyttää ja päästä tutustumaan. Toisaalta haluaisin  että tässä olisi enemään aikaa ennen kuin pikkuinen kunnioittaa meitä läsnäolollaan sillä vieläkään ei olla isompaa kämppää saatu eli ei olla saatu mitään laitettua valmiiksi.
Tunsin myös lauantaina ensimmäiset pienen pienet potkut vatsasta ja nyt oonkin päivittäin yrittänyt niitä tunnustella. Kyllä sieltä välillä liikkeitä tuntuu mutta tosiaan kun se istukka on edessä niin varmaan vaikuttaa siihen että niitä potkuja ei koko ajan tunne.
Mä malttamattomana odotan että mun vatsa kasvaa kunnon vauvavatsaksi. Musta tuntuu että se on jumahtanut paikoilleen ja kaikki vaatteet näyttää mun päällä tällä hetkellä siltä että ne on kokoa liian pienet.

RV 21+2 ja 21+5

Eilen olin todistamassa mun kummipojan ensiaskeleita, ja voin sanoa että aika mahtavaa kun tyyppi laittoi hösseliksi, kunnon tepastelua, ihana reipas 10kk vanha taapero!
Vaikka odottavan aika onkin pitkä niin yllätävän nopeesti se menee, juuri äskenhän kummipoikani oli vastasyntynyt nyytti ja mä rilluttelin menemään ilman huolen häivää omasta masuasukista. Niin ne ajat muuttuu, ja voin sanoa että oon kyllä tällä hetkellä onnellisempi kun koskaan ennen!

Huikeeta viikon jatkoa kaikille!

Pikku pojulle vaatteita

Kävin tänään ostamassa ensimmäiset omat vaatteet tulevalle poitsulle. Ollaan saatu jo masuasukin isovanhemmilta vaatteita ja myöskin mun omalta kummipojalta pieneksi jääneitä. 

Kaupassa mä hullaannuin täysin ja yllätyinkin miten paljon kivoja vaatteita tehdään pienelle pojalle. Onneksi osasin hillitä innostustani enkä lähtenyt koko vaatekauppa mukanani.

Me ei olla vielä oikeen uskallettu ostaa hyötytarvikkeita tai mitään isompia hankintoja vauvalle asunnon tilapuutteesta johtuen. Toivon mukaan saadaankin pian isompi asunto niin pääsee kunnolla laittamaan pojun huonetta ja hankkimaan isompia tarvikkeita.

Tässä nyt siis tämän hetkinen vaatetilanne:

Tähän huppariin rakastuin tyystin kun sen näin, "pakko saada" meiningillä ostettu

Onhan noissakin jo jotain mutta niin kun sanottu, en tähän asuntoon viitsi paljoa noita tavaroita ottaa. Kaikki vaatteet pestään vielä ennen kuin ne pikkuiselle puetaan päälle, mutta senkin projektin alotan varmaan vasta kun on muutettu ja kun laskettu aika alkaa olemaan käsillä.

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!

Congratulations, it's a...

Tänään käytiin tokassa ultrassa. Onneksi se oli heti aamukymmeneltä niin ei koko päivää tarvinnut jännittää ja odotella. Pikkusella kaikki hyvin, kasvu vastasi hyvin sitä missä mennään, elikkä 20+4, ultratäti kirjoitti neuvolakorttiin että vastaa viikkoja 20+2.
Mulla on istukka edessä jonka takia en vauvan liikkeitä havaitse yhtä lailla kun niillä kenellä se on takana. Neuvoi tunnustelemaan josko niitä potkuja alkaisi tuntua enemmänkin sivuista.
Masuasukki möllötti vatsassa hassussa nuokkuasennossa, riiputti päätään kun olisi masentunut ja jalat sykkyrällä. Siitä se sitten alkoikin heilumaan ja pyörimään ja näytti meille kuinka notkea onkaan.
Jossain vaiheessa tulikin se odotettu kysymys: katsotaanko sukupuoli? Siinä ultratäti hetken katsoi ja totesi vaan kylmänrauhallisesti: poikavauva se on, siellä se on pippeli pystyssä. En edes itse eka huomannut että pari kyyneltä vierähti mulla pitkin poskea. Ihanaa, pikku prinssi <3

RV 20+4

Mä en varmaan koko päivänä osaa tehdä muuta kun ajatella vauva-asioita. Oli taas niin ihanaa nähdä pikkuisen tanssit masussa ja tietää että pikku poju kehittyy hyvin.
Yritän nyt palata takas maanpinnalle pikkuhiljaa ja arki jatkuu, ei olisi viikko voinut paremmin alkaa. Aivan mahtavaa maanantaita kaikille!

RV 20+0

Aika matelee hirmu hitaasti, nyt mennään puolivälissä raskautta. Meillä on maanantaina rakenneultra ja mä jo kärsimättömänä odotan että kumpaakohan sukupuolta meidän pikkunen onkaan. Mulle ei ole väliä kumpi masuasukki on, tyttö vai poika, osaan vaan suunnitella kaiken paremmin jos tiedän kumpi sieltä putkahtaa, vaatteet, kalusteet yms. Toivotaan siis että suostuu itsensä näyttämään niin saan mäkin mielenrauhan.

Kävin Jempulla yksi päivä ja tehtiin kaikki testit mitä löydettiin netistä. En sinänsä niihin ollenkaan usko mutta onhan se hauskaa katsoa mitä tuloksiksi saadaan. Melkein kaikki osoittivat siihen suuntaan että meille on tulossa tyttö mutta kuten sanottu, ultraan asti odotellaan tietämättöminä ja minä varsinkin malttamattomana.

Tappaakseni aikaa mä olen intoutunut leipomaan ja leikkimään täydellistä koiranomistajaa. Koirat on päässyt juoksemaan pitkin useita koirapuistoja, meidän nuorempi on jopa oppinut muutaman uuden käskyn ja koirakavereita on tavattu.

Pikkuruinen Bingo

Bambi ja koirakamu Oona

Mun vatsa ei ole tällä hetkellä kasvanut paljoa, se on vieläkin sen näköinen että ihmiset ehkä varoo kysymästä olenko raskaana vai vaan lihonut, tai ehkä vatsa näyttää vain omasta mielestä näkyvältä. Oon silti ylpee tosta pienen pienestä pinkeestä kummusta ja huomaan että vähän väliä hieron vatsaani kuin silittäen vauvaa.

RV 20+0

Masuasukin sydänäänetkin kuuluu toooosi hyvin nykyään. Kuulen omallakin dopplerilla sydämen pumppaavan täyttä häkää, enää ei kuulu pelkkää virtausta ja vauvan löytääkin käden käänteessä. Pikkunen pyörii myös edestakaisin ja potkii doppleria päin, liikkeitä en kyllä havaitse vielä ollenkaan vaikka olenkin niitä yrittänyt tunnustella.

Kirjottelenkin pian uudestaan maanantaina ultrasta ja masuasukista lisää, aurinkoista torstain jatkoa!