2017 VUOSIKATSAUS

Kohta on taas yksi vuosi saatettu päätökseen ja vaikka odotankin jo ensi vuotta kaikkine uusine haasteineen, on aika muistella mitä kaikkea tämä vuosi piti sisällään.

• Ulkoiltiin paljon lumisissa maisemissa
• Kokkailtiin erilaisia ruokia
• Noel peruutteli mittarimadon lailla ympäriinsä
• Suunniteltiin häitä rennolla tunnelmalla

• Neljän kuukauden kestävä sairastelukierre alkoi
• Käytiin Noelin kanssa kahdestaan Tampereella päiväreissulla
• Vietettiin ystävänpäivää club sandwichien sekä juustokakkumuffinssien muodossa
• Käytiin talvisella rannalla
• Nukuttiin erittäin huonosti

• Sairastelukierre jatkui, ravattiin viikon välein lääkärissä
• Ulkoiltiin lämpenevässä ilmassa
• Laitettiin rairuoho kasvamaan
• Päästiin nauttimaan kunnolla omasta terassista

• Hommasin itselleni salijäsenyyden
• Löysin maailman parhaan kirjasarjan
• Oliverin kerhopaikka varmistui
• Askarreltiin pääsiäisjuttuja
• Vietettiin pääsiäistä kera lohen ja kinderkakun 
• Noel oppi seisomaan tukea vasten
• Käytiin lapsimessuilla

• Vietettiin äitienpäivää
• Järjestin Jondelle yllärisynttärijuhlat jotka meni täysin putkeen
• Saatiin Jempun kanssa hääkutsut askarreltua
• Ostettiin terassille kunnon kalusteet
• Käytiin Linnanmäellä
• 4:s vuosi seurustelua tuli täyteen
• Juhlittiin vappua

• Ulkoiltiin todella paljon 
• Käytiin rannalla ja Oliver pääsi ekaa kertaa kahlaamaan mereen
• Allas oli kovassa käytössä
• Käytiin kotieläintilalla Jempun ja poikien kanssa
• Käytiin Jonden veljien ja poikien kanssa koluumassa Sea Life
• Noel oppi kävelemään tukea vasten
• Vietettiin juhannusta Sydänmaalla

• Juhlittiin poikien synttäreitä
• Käytiin rannalla räpsimässä synttärikuvia
• Nautittiin auringosta
• Vietettiin ihana vapaailta Jonden kanssa ja seuraavana päivänä lötkötettiin leffassa
• Veneiltiin 
• Oliver sai ensimmäisen oman potkupyörän josta tuli nopeesti super tärkee
• Käytiin poikien kanssa Espoo Blockfesteillä piirtämässä katuliiduilla

• Mun ystävät järjesti mulle superkivat polttarit
• Tehtiin viimeisiä hankintoja ja suunnitelmia häihin
• Käytiin Virossa hakemassa juomat häihin
• Nautittiin viimesistä kesäpäivistä
• Vierailtiin lasten museossa
• Oliverin kerho alkoi
• Noel otti ensiaskeleet

• Menin naimisiin elämäni miehen kanssa ja koko päivä oli IHANA!
• Käytiin Hoplopissa 
• Varattiin häämatka Italiaan
• Nautittiin syksyn ruskasta
• Käytiin perheen kanssa Villa Elfvikissä
• Koettiin maalaismarkkinat ja paloautoshow
• Alettiin Jempun kanssa pitämään viini-iltoja jotka on ollut henkireikä arjen keskellä

• Käytiin Korkeasaaressa Jempun ja poikien kanssa
• Veneiltiin
• Järjestettiin halloween-naamiaiset
• Leivottiin syksyyn sopivaa omenapiirakkaa
• Kaiverrettiin kurpitsa
• Sain tietää päässeeni läpi ennakkokokeesta seuraavaan vaiheeseen

• Käytiin Jempun ja poikien kanssa Hoplopissa
• Pidettiin Jempun ja lasten kanssa pikkujoulut
• Sain tietää että pääsin opiskelemaan
• Bambi täytti jo 5 vuotta
• Eikka jätti tämän elämän
• Vietettiin isänpäivää
• Matkustettiin ekaa kertaa länsimetrolla

• Vietettiin ihana itsenäisyyspäivä
• Tehtiin piparkakkulato
• Käytiin hakemassa joulukuusi kuusiriehasta ja koristeltiin se
• Täytin vuosia arkisissa tunnelmissa
• Vietettiin joulua kolme kertaa

Paljon varmaan jäi listaamatta mutta siinäpä varmaanki ne tärkeimmät ja ne mitkä on jäänyt parhaiten mieleen. Oon todella kiitollinen mun perheestä, ystävistä ja elämästä ylipäätään!

ARVAA OIKEA VASTAUS FEAT JOULU JA JONDE

LEMPI JOULURUOKA

Mun arvaus Jondesta: Kinkku!

Oikea vastaus: khyl!

Jonden arvaus musta: ALKUPALAPÖYTÄ

Oikea vastaus: No siis rosolli on hyvää ja kalat ja mäti ja juustot jaaa... Oikeen meni!

INHOKKI JOULURUOKA

Mun arvaus Jondesta: Ehkä rosolli ku siinä on suolakurkkua. Mätiki vois olla aika otollinen vastaus tähän!

Oikea vastaus: rossoli

Jonden arvaus musta: lanttuloota

Oikea vastaus: Lanttulaatikkohan se, ei vaan mee!

MIKÄ TAHANSA JOULULAHJATOIVE

Mun arvaus Jondesta: Paljon rahaa

Oikea vastaus: 3million dollars.. cash

Jonden arvaus musta: cash

Oikea vastaus: Jos oikeesti vois valita mitä vaan niin toivoisin että saatais isompi asunto tästä läheltä!

REALISTINEN JOULULAHJATOIVE

Mun arvaus Jondesta: NHL18 ja viskiä

Oikea vastaus: khyyyl

Jonden arvaus musta: cash

Oikea vastaus: Pakko myöntää että kirjekuorilahjat on parhaita.

PARAS JUTTU JOULUSSA

Mun arvaus Jondesta: Kiireettömyys ja hengailu perheen kanssa

Oikea vastaus: Kaikki!

Jonden arvaus musta: olo läheisten kaa

Oikea vastaus: Parasta on viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa syöden ja juoden. Tähän on vaikeeta valita vaan yhtä asiaa joten vastaan yhteisolo ja ruoka!

OLIVERIN JOULUSANASTO

JOULUPUKKI

Punainen ja se jakaa lahjoja!

TONTTU

Se tulee talon katolta pois.

JOULUKUUSI

Vihreä, myös roska-autot on vihreitä. Joulukuuset koristellaan!

JOULUMIELI

Että koristellaan.

GLÖGI

Makeeta, mä haluaisin vähän glögii!

PIPARI

Sitä syödään ja se on ruskee.

JOULU

Sillon otetaan joulukuusi ja syödään kakkua! No, mä en jaksa enää puhuu.

VIIMEISIÄ VIIKKOJA VIEDÄÄN

Meidän joulukuu on alkanut aika kivasti. Mä tein meidän perheelle joulukalenterin, eli kullekkin päivälle jotain yhteistä tekemistä. Toteutus kuitenkin on ollut vähän sinnepäin, meidän piti esimerkiksi askarrella tonttuovi mutta Oliver askartelikin mieluummin terassin joten ovi jäi tekemättä. Pääasia kuitenkin että yritettiin! Ollaan myös suurin osa joulukalenterista toteutettu kolmistaan sillä Jonde on ollut niin paljon töissä. Tää viikonloppu taitaa olla eka vapaa melkein kuukauteen.

Saatiin myös hoitopaikat pojille, samasta päiväkodista mutta eri ryhmistä enkä voisi olla helpottuneempi. Päiväkoti sijaitsee melkein matkan varrella joten asia hoitui paremmin kuin uskalsin toivoa. 8.1 meidän olisi määrä mennä tutustumaan ja heti seuraavana päivänä pojat jäävätkin sinne ilman meitä sillä mulla alkaa silloin koulu. Niin outoa että meillä tosiaan alkaa ihan uudenlainen arki, toisaalta koulun sekä päiväkodin aloitus tulee hyvän saumaan sillä kaipaan jotain omaakin tekemistä mutta kyllä mä myönnän että tuntuu ihan super haikeelta ja ehkä myös himpun verran pahalta että kotiäitiys päättyy ja joku toinen osallistuu meidän lasten hoitamiseen. En voi olla miettimättä sitä mitä kaikkea tulen missaamaan kun olen koulussa enkä jatkuvasti läsnä poikien kanssa.

Onneksi tässä on vielä muutama viikko jäljellä kotiäitiyttä ja meillä on kaikkea kivaa suunniteltuna. Tällä hetkellä Oliver on Jonden vanhempien kanssa isovanhempi-lapsenlapsi leirillä ja tulee huomenna kotiin. Noel nauttii suunnattomasti jakamattomasta huomiosta, tosin eilen huomasin että kuopuksemme vilkuili nukkumaan mentäessä epäluuloisesti Oliverin tyhjää sänkyä. Ensi viikonloppuna haetaan joulukuusi sekä vietetään mun synttäreitä mun vanhemmilla. Suunnitelmissa olisi myös käydä Lasten Kauneimmat joululaulut-tapahtumassa. Mulla on edelleenkin suurin osa joululahjoista hankkimatta, en ole varmaan ikinä jättänyt sitä näin viime tinkaan joten sekin on vielä ensi viikon ohjelmassa.

Mä taidan nyt katsoa hetken netflixiä ennen kuin Noel herää päiväunilta, kivaa viikonloppua!

UUDET KUJEET

En olisi uskonut että tää päivä koittaa näin pian, pääsin nimittäin sisään hakemaani korkeakouluun. Hain syksyn yhteishaussa terveydenhoitajaksi ja sairaanhoitajaksi vähän sillä fiiliksellä että saan tuntumaa mitä koe pitää sisällään, yllätyksekseni pääsin kuitenkin toiseenkin kokeeseen esivalintakokeesta.
Toisen kokeen jälkeen mulla ei rehellisesti sanottuna ollut mitään hajua mitä odottaa tuloksilta, sain siis pienen sydärin kun sähköpostiin pamahti illalla tieto siitä että mut on hyväksytty sairaanhoitajan tutkintoa toteuttamaan. Rääkäisin Jondelle niin kovaa että aviomies parka luuli että sattui jotain. 

Mulla on ihan super ristiriitaset fiilikset. Tottakai otin paikan vastaan innoissani mutta samalla tunnen hämmennystä. Tää tarkoittaa että mun kotiäitiys loppuu tammikuussa ja meillä alkaa ihan uudenlainen arki. Päiväkotihakemukset on vetämässä pojille enkä osaa olla huolehtimatta tulevaa. Noel on kuitenkin päiväkodin alkamishetkenä vasta 1,5-vuotias ja olin aina ajatellut että olen kotona ainakin siihen asti että kuopuksemme täyttää 2 vuotta. Toisin kuitenkin kävi, olen silti aika varma että Noel sopeutuu paremmin päiväkotiin kuin esikoisemme. Oliver on luonteeltaan hieman ujo sekä herkkä poika joten pelkään että päiväkoti aiheuttaa stressiä esikoisemme elämään. Mä en kuitenkaan aio jättää tätä tilaisuutta käyttämättä ja jollain tapaa tuntuu että päälle kolmen vuoden kotona olemisen jälkeen on aika tehdä jotain omaakin juttua. Jos opiskeluni eivät viivästyisi ollenkaan, olisin valmis sairaanhoitaja ennen kuin täytän 30 vuotta, siihen on hyvä pyrkiä. Vaikka sydäntäni raastaa ajatus laittaa poikamme päiväkotiin, niin haluan toivoa että asiat lutviutuvat ajan myötä. 

Tammikuussa meidän perheellä on paljon uutta opittavaa ja olen varma että tämä aiheuttaa hankaluuksia, ihan vaan koska sopeutuminen uuteen yleensä kestää hetken. Olen kuitenkin optimistinen sen suhteen että ennen pitkää me saadaan tämä koko homma luistamaan, se vaatii tietenkin panostamista sekä halua yrittää. Yritän kuitenkin ottaa ilon irti myös ruuhkavuosista sekä viettää mahdollisimman paljon aikaa ystävien sekä perheen kanssa aina kun vaan voi. Viikonloput tulee varmasti saamaan ihan uuden merkityksen koulun myötä. Nyt kuitenkin aion nauttia täysillä viimeisestä kuukaudestani kotiäitinä ja antaa pojille kaikkeni!

MAHDOLLISUUKSIEN MARRASKUU

Lokakuu hurahti silmissä ja nyt ollaan jo marraskuun puolella. Oon huomannut että marraskuusta kuukautena valitetaan paljon, kaikki on harmaata, kalseeta ja kylmää. Vaikka en mikään kylmän ilman ystävä olekaan, olen edelleenkin sitä mieltä että jokaisessa kuussa sekä vuodenajassa on puolensa.

Marraskuu mulle tarkoittaa sitä että joulu on ihan nurkan takana ja tällaisena joulufanina se tuo ainoastaan intopinkeetä odotusta. Joudun hillitsemään itseni etten jo nyt kaivaisi kaikkia joulukoristeita esiin ja kuuntelisi joululauluja päivästä toiseen. Oon kuitenkin jo hommannut pari joululahjaa, kehitellyt meidän perheelle joulukalenterin sekä laatinut toivelistoja. Oliver onneksi jakaa mun kanssa tämän joulun odotuksen joten voidaan yhdessä fiilistellä lelukuvastoja ja joulukuusen koristelun odottamista, Oliver tosin ilmoitti että jos tänä vuonna haetaan joulukuusi samasta paikasta kun viimeksi, ei hän aio puhua kenellekkään, hän tykkää puhua vain kylässä ollessa tai kotona mutta ei jossain missä on paljon tuntemattomia ihmisiä. Hassua että meidän kolmevuotias osaa analysoida itseään paremmin kuin mä.

Tänään ilma oli yllättävän leuto joten vietettiin aamupäivällä aikaa puistossa kaverin kanssa. Puisto on sinänsä hyvä paikka tavata lasten kanssa mutta se tarkoittaa myös sitä että ehditään vaihtaa keskenään ainoastaan muutama lause, sillä molemmat juoksevat omien lapsien perässä. Noelin päiväunien jälkeen käväistiin vielä pikavisiitillä Jempun ja poikien luona, vaikka kyläily jäi alle tunnin mittaiseksi, saivat pojat kuitenkin sen verran energiaa purettua että illalla molemmat nukahtivat kymmenessä minuutissa. 

Tämäkin kuu alkaa hiljalleen täyttyä tekimisestä, tosi jännästä ja vähemmän jännästä, mutta on kivaa kun on jotain mitä odottaa kuten isänpäivä. Mitä muina päivinä tehdään jää nähtäväksi mutta onneksi elämä on mahdollisuuksia täynnä!

JOS EVOLUUTIO TODELLA TOIMII NIIN MITEN ÄIDEILLÄ ON VAIN KAKSI KÄTTÄ?

-Voisitko kuunnella?

-Voisitko vastata?

-Missä sun sukat on?

-Missä sun housut on?

-Käsi pois haarovälistä!

-Älä huuda vaan tuu tänne sanoo.

-Ole hyvä ja kerää.

-Älä puhu ruoka suussa.

-Käytä lusikkaa.

-Äiti ei oo roskis, vie se roskikseen.

-Äiti ei ole kiipeilyteline.

-Älä koske.

-Enkös mä just sanonu sulle jotain?

-Se ei oo mikään lelu!

-Älä revi tavaroita alas!

-Alas sieltä nyt!

-Laita takas mistä ikinä otitki sen.

-Älä kaiva nenää.

-Älä syö räkää.

-Älä syötä kellekkään sun räkää!

-Varo ettei sua satu.

-Varo ettei sua satu!

-VARO ETTEI SUA SATU!

-Mitä mä JUST sanoin?

Ja tässä oli vasta aamun eka puol tuntia. 

TERVETULOA LOKAKUU!

Vaikka rakastankin joulua niin lokakuu on kuitenkin ehkä mun lempikuukausi. Lokakuussa alkaa halloweenin odotus, puiden lehdet vaihtavat väriä, säät viilenevät kunnolla ja täydellinen kynttilöiden polttokausi alkaa. Syksy on mulla sitä aikaa kun tunnen olevani virkeimilläni sekä energiaa täynnä. Se on aina jonkun uuden alku vaikkei kuitenkaan mitään uutta alkaisikaan. Ilma tuoksuu melkein koko ajan sateelta ja ulkona käveleminen saa koko kehon tuntumaan niin puhtaalta. Syksy on vain puhdasta rakkautta.

Tänään Noelin nukkuessa päiväunia me askarreltiin Oliverin kanssa ensimmäiset halloween-koristeet; pahvilautasista kummituksia ikkunaan roikkumaan. Tarkoitus on vielä askarrella samalla tyylillä hämähäkkejä ja jos hermoni kestävät jätesäkkien leikkaamista niin niistä vielä hämähäkeille seittejä. Me järjestetään tapamme mukaan halloweenjuhlat kuun lopussa joten on kiva jos saadaan niihinkin jotain koristeita tehtyä. Kurpitsa olisi myös tarkoitus kaivertaa ulos terassille niin kuin viimekin vuonna.

Muuten tälle kuulle ei sen ihmeempiä suunnitelmia olekaan kuin nuo juhlat. Huomenna olisi tarkoitus hipsiä korkeesaareen ellei sade äidy liian runsaaksi mutta muuten taidetaan elellä ihan perusarkea, ainoastaan värikkäämässä maisemassa. Vaikka villa elfvik tarjosi lauantaina ihanat kuvausmaisemat, haluaisin kuitenkin käydä vielä jossain vaahteranlehtipaljoudessa kuvaamassa poikia. Ruska ei nimittäin ollut ihan huipussaan nyt viikonloppuna kun siellä käytiin niin kuin kuvista näkyy, vaikka toki siellä kaunista oli siitä huolimatta.

Mä sytytän nyt pari kynttilää ja odotan että Jonde tulee kaupasta jotta voidaan valita joku leffa katsottavaksi, kotoisaa tiistai-iltaa, toivottavasti nautitte syksystä yhtä paljon kuin mäkin!

HÄÄT OSA 2

Varautukaa kunnon kuvapommitukseen. Kuvat mitä postaukseen lisään on häävieraiden sekä meidän kuvaajien ottamia joten joukosta löytyy kaikenlaista!

Vihkimisen jälkeen suunnattiin hääautolla ottamaan kunnon hääkuvat. Tunnelma oli ihanan rento sekä vapautunut, Jonden kummisetä hoiti potrettien kuvaamisen ja siskoni taas räpsi mun puhelimella kuvia minkä ehti.

Kun kuvia oli otettu noin miljoona suunnattiin juhlapaikalle. Juhlapaikkana toimi tosiaan Espoon talli eikä paremmin oltaisi voitu valita. Paikka oli niin tunnelmallinen ja kotoisa vaikka ei itse koristeltu sitä lähes ollenkaan. Haahuiltiin hetki pihalla ja sisään pästyämme kohotettiin alkumalja. Alkumaljan aikana toteutui epävirallinen onnittelu- sekä halausjono ja vaikka ei suunniteltu tällaista ollenkaan oli se tosi kiva päästä moikkaamaan kaikkia henkilökohtaisesti.

Pian alkumaljan jälkeen oli ruokailun vuoro. Ruoka oli todella hyvää ja viini virtasi. Kaikilla vaikutti olevan hauskaa, musta vaan tuntuu että koko alkujuhla meni mulla vähän kuin sumussa etten pahemmin osannut keskittyä mihinkään kunnolla. Ruokailun jälkeen otettiin kuvia, naurettiin, juteltiin ja juotiin. 

Ennen kakkua sekä kahvia oli kenkäleikin vuoro. Kaasot sekä bestmanit olivat keksineet mainioita kysymyksiä ja Jonden nuorin veli toimi mahtavana juontajana. Ei suunniteltu tämän enempää leikkejä sillä haluttiin että aikaa jää seurustelulle ja rennolle olemiselle. Kenkäleikin jälkeen oli kakun ja kahvin vuoro ja vaikka oltiin Jonden kanssa sovittu ettei kumpikaan polkaise, meni tämä kiero aviomieheni sen kuitenkin tekemään. Syötiin kakkua sovussa jonka jälkeen porukka taas hajaantui, osa pihalle ja osa kierteli pöytiä. 

Kohta olikin jo aika ekan tanssin. Heiluttiin youngheartedin tahtiin ja Jonde yritti livistää noin kolme kertaa sen aikana. Kun Jonde vihdoin pääsi livistämään liittyi tanssilattialle muutkin vieraat, tai ainakin osa heistä. Juhlat jatkuivat menevämmän musiikin tahtiin ja edelleenki rennolla tunnelmalla. Pikkuhiljaa sukulaiset alkoivat tekemään lähtöä ja jäljelle jäivät meidän kaverit. 

Kaasot sekä bestmanit olivat suunnitelleet sulhasenryöstön ja mun piti keksiä rakkausruno vartissa jotta saisin Jonden takaisin. Runo oli ilmeisesti tarpeeksi osuva joten Jonde palasi hymyillen juhlapaikalle. Taas tanssittiin, pussailtiin sekä juotiin. 

Jossain vaiheessa Jonde myös metsästi mun sukkanauhan ison helman alta silmät sidottuna ja saatiinpa sen avulla toteutettua sukkanauhan sekä morsiuskimpun heitto. Nämä nappasivat jo monta vuotta seurustellut pariskunta, mikä oli musta aika ihana sattuma!

Loppuilta meni juuri niin kuin pitikin, pidettiin hauskaa ja juhlittiin rakkaiden ystävien kanssa. Oon ihan super kiitollinen kaikille ketkä saapuivat paikalle, kaasoille sekä bestmaneille sillä he hoitivat tehtävänsä aivan upeasti sekä Jondelle siitä että saan viettää loppuelämäni tämän miehen kanssa. Tuntuu että toi päivä oli kuin unta ja se kiisi ohi vauhdilla mutta onneksi meillä on monen monta kuvaa johon palata aina halutessamme!

MIKSI ÄITI, MIKSI?

Meille on nyt toden teolla rantautunut kyselyvaihe. Tää on sinänsä hauskaa ja yritän aina vastata parhaani mukaan, sillä näinhän lapsi kerää sitä tietoa, mutta sitten kun olet vastannut kysymykseen miksi viisitoista kertaa kahden minuutin sisään niin alkaa hieman ehkä puuduttamaan.

"Äiti, miksi Noelin pitää nukkua päiväunet?"
- Koska Noel on vielä pieni ja tarvitsee enemmän unta että jaksaa.
"Miksi?"
-Koska Noel on vasta yksi.
"Miksi?"
-Koska Noel syntyi vähän päälle vuosi sitten.
"Miksi?"
-Koska Noel oli viettänyt jo tarpeeksi kauan aikaa äidin mahassa.
"Miksi?"
-Mitä miksi?
"Ei mitään äiti!"

*Hiljaisuus*

"Miksi vauvat tulevat ulos pimpistä äiti?"

*Huokaus*

Kaikkea pohditaan, kysellään ihan uskomattoman vaikeita kysymyksiä ja kysellään ihan vaan kyselemisen ilosta. Välillä tuntuu tyhmältä kun en osaa vastata kolme vuotiaan poikani kysymyksiin mutta sitten taas välillä osaan yllättää itsenikin ja vastata niin hyvin että kyselytulva lakkaa, kymmeneksi minuutiksi.

HÄÄT OSA 1

Huh, mä en edes tiedä miten aloittaa tätä postausta, mutta yritetään. Meidän häät meni niin nappiin kun voi olla ja tuun muistelemaan sitä päivää haikeudella. Jonde vietti poikien kanssa edellisen yön omilla vanhemmillaan joten mä sain nukkua rauhassa omassa yksinäisyydessäni. Aamu kasilta, 2.9.2017, istuin kampaajan tuolissa yllättävän rauhallisena juomassa kahvia sekä naureskellessa. Upean kampauksen kanssa suuntasin takaisin kotiin jossa äherrettiin mekko ylleni, tässä vaiheessa kello oli vähän vaille 11. Kaasojeni stressatessa omia naamojaan istuin silmät kiinni meikattavana ja mietin miltä tuntuisi kävellä alttarilla kohti sitä yhtä oikeaa. Kahdeltatoista oli aika lähteä kirkolle eikä jännityksestä vielä tässäkään vaiheessa ollut tietoakaan. Istuttiin kirkon pienessä huoneessa puolta tuntia ennen vihkimistä kun tajusin että olin jättänyt morsiuskimppuni kotiin. Ei siinä muu auttanut kuin että siskoni lähti hakemaan sitä, jonka seurauksena vihkiminen alkoi varttia myöhemmin kuin oli tarkoitus. Tässä vaiheessa jännitti ehkä vähän, ei niinkään itse tilaisuus vaan se että löytäisikö kimppu kirkolle.

Kirkonkellot alkoivat soimaan. Pieni sydämentykytys iski mutta laantui nopeasti kun ajattelin miten siistiä on hetken päästä kävellä isäni kanssa kohti Jondea. Urut alkoivat soimaan ja me lähdettiin astelemaan kohti alttaria. Näin vain muutaman naaman yleisön joukossa, en siinä tilanteessa osannut nähdä kasvoja paljon ollenkaan. Helpotus laskeutui ylleni kun näin että Jonde ei ole pyörtynyt vaan käveli vastaan uskomattoman komeana, vahvana ja liikuttuneena.

Vihkimistilaisuus oli kaunis sekä rento. Oliver ja Noel pitivät huolen ettei tilaisuus ollut liian jäykkä ja toivat siihen eloa konttaamalla sekä istuskelemalla alttarin edessä sekä meidän ympärillä. Pappi piti aivan ihanan puheen, osattiin laittaa sormukset oikeisiin sormiin sekä kumpikin vastasimme tahdon. Ilmeisesti mun kampaaja sekä meikkaaja tekivät hyvää työtä sillä sainhan mä mun elämäni miehen.

Pappi lausui vikat sanat jonka jälkeen musiikki alkoi soimaan jolloin me käännyttiin kohti vieraita ja lähdettiin kävelemään poispäin aviomiehenä sekä -vaimona. Oli mahtava tunne kävellä kirkosta ulos pitkin ihmiskäytävää riisin lennellessä päälle ja tajuta että hei, me ollaan nyt oikeesti naimisissa!

Kaikki kuvat: © Johanna Glans-Saario