4 VUOTTA

Tänään on tasan neljä vuotta siitä kun päätettiin että aletaan seurustelemaan parin kuukauden tapailun jälkeen. Vaikka meidän suhde sai vakavamman käänteen vain vähän päälle viiden kuukauden seurustelun jälkeen, ollaan onneksi edelleenkin tällä samalla tiellä, enkä haluaisi ollakkaan millään muulla polulla.

Meidän elämä rullaa aika vaivattomasti. Ollaan löydetty selkeä tapa toimia yhdessä, ja vaikka riitoja sekä kinasteluja tulee niin osataan luovia niiden läpi ja löytää taas se yhteinen sävel. Meillä on kasvatuksen suhteen aika samanlainen linja, tosin toinen meistä on vähän lepsumpi kuin toinen. Siivouksen ja järjestyksen suhteen ollaan ihan kuin yö ja päivä mutta sitten taas huumorimme kohtaa täysin. Luottamus suhteessa on myös vahvana tekijänä, Jonde on mulla se ihminen kehen luotan vanhempieni ohella eniten ja se tyyppi joka on merkittynä lähiomaiseksi jos jotain tapahtuu.

Vaikka neljä vuotta on lyhyt aika tuntuu kuin olisin tuntenut tämän miehen koko elämäni, klisee mutta totta. En epäile hetkeäkään sanoa alttarilla tahdon kolmen kuukauden kuluttua. Kyllä mä toivon että meidän tarina on se joka päättyy lauseeseen: ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

FACEBOOK PROFIILIKUVAT KYMMENELTÄ VUODELTA

Huomasin että blogeissa kiertää haaste postata omat profiilikuvat kymmeneltä vuodelta. Vaikka mua ei kukaan tähän haastanut, niin tää oli sen verran hauska idea että toteutan sen kuitenkin.

2007

Tällä kuvalla mä liityin kymmenen vuotta sitten facebookiin. Hiukset olivat siinä kunnossa että mummini sanoi minun näyttävän siltä kuin olisin tunkenut sormet pitorasiaan. En yhtään ymmärrä että mistä tommonen väite muka johtuu, silkinsileäthän noi näyttäis olevan.

2008

Tää kuva on otettu Roomasta. Kamala hiuspolitiikka näyttää jatkuvan ja ylipitkät otsahiukset olivet varmaankin muotia, puhumattakaan mun ylityylikkäästä seepra-topista. Muistan ikuisesti miten tykkäsin tosta topista ja kuvittelin sen olevan niiiin aikuismainen. 

P.S. Mikä toi silmien peittäminen otsatukalla juttu on? Silmäni olivat kuitenkin aina tummasti meikattu niin miksi se piti peittää tolla vaaleella hattaralla?

2009

Muka taiteellinen, angstinen teini. Kaikki vaattetkin näyttäisi toimivan hyvin yhdessä, tai sitten ei. Hiuksetkin kärsivät jatkuvasta blondaamisesta edelleen. Tän vuoden lopulla musta tuli täysi-ikäinen.

2010

Haahuilu kesä. Vaikka kävinkin töissä tämän kesän niin haahuilin enemmän kuin koskaan ennen, taisin muutenkin olla itseni kanssa sen verran hukassa etten muuta osannut tehdä. 

2011

Se vuosi kun muutin pois kotoa, 19-vuotiaana. Pukeutumistyyli alkaa jo olla samaa kuin nykäänkin mutta voi cecci cecci noita hiuksia. 

2012

Nää "ruskeet" hiukset olivat kyllä huonoin veto ikinä. Muutenkin olemus on jo vähän hiirimäinen niin pitikö sitä värjätä itsensä vielä saman väriseksi. 

2013

Alan jo näyttää samalta kuin nykäänkin, tosin nuoremmalta. Apua miten pari lasta ja muutama vuosi voi tuodakin ikää ulkonäköön, haha. Tää taisi olla se vuos kun aloin kulkemaan paljon enemmän meikittömänä, ennen se ei olisi tullut kuulonkaan ja oli pakko meikata vaikka kävisi vain kaupassa. 

2014

Vuosi kun esikoisemme syntyi. Mä edelleenkin rrrrrakastan tätä kuvaa niin paljon kuin kuvaa voi rakastaa. Hiuksetkin ovat saaneet luonnollisen "värinsä", maantienharmaan.

2015

Eka kerta kun räväytin ja värjäsin shokkivärillä hiukseni pinkiksi. Ai että mä tykkäsin tästä tukasta paljon, harmi että se kului niin nopeasti enkä jaksanut ylläpitää sitä mitenkään. 

2016

Vuosi kun kuopuksemme syntyi. Tätäkin kuvaa mä rakastan koska muistan kuinka onnellinen olin että tuo pikkutyyppi oli vihdoinkin syntynyt. Vaikka sairaalassa olosta en tykännyt yhtään, oli ihanaa keskittyä nuuhkuttelemaan vastasyntynyttä pienokaista. 

2017

Tää on mun nykyinen profiilikuva. Hiukset yhtä sotkuisena kuin mieli. Mä oon välillä aikamoinen tuuliviiri profiilikuvieni kanssa mutta tätä mä oon jaksanut pitää jo pari kuukautta, ei myöskään halua vaihtaa vielä uuteen. 

Näitä kuvia selailemalla ei voi muuta sanoa kuin että onneksi oon muutuunut noista teiniajoista, paitsi toisaalta onneksi oon ollut hukassa itseni kanssa sillä olen käynyt läpi eri vaiheita sekä tyylejä ja huomannut että  nykyisessä itsessäni mulla on hyvä olla ja tuntuu että en enää ole samalla tavalla epävarma itsestäni kuin ennen. Tunnistan hyvät ja huonot puoleni ja vaikka hiustenväri saattaa vaihtua, pysyy tyylini samanlaisena. Ehkä kasvua on tapahtunut niin henkisesti kuin fyysisesti, ja hyvä niin!

NOEL 10KK

Noel on tänään tosiaan jo kymmenen kuukauden ikäinen. Enää kaksi kuukautta toista ja toivon mukaan myös viimeistä vauvavuotta jäljellä. Voisin taas päivitellä ummet ja lammet siitä kuinka nopeesti tää aika on mennyt mutta koska kaikki varmaan jo tietää sen niin kerrottakoon hieman meidän kymmenkuisesta vauvastamme.

Noel on iloinen pieni poika. Parhaat naurut takaa kahdella jalalla heiluminen sekä aina niin hauska isoveli. Noel ei kauaa jaksa pysyä paikoillaan vaan koko ajan on noustava tukea vasten seisomaan ja haparoitava tukia vasten paikasta toiseen. Alas kuopuksemme ei vielä pääse ihan helposti joten jos seisominen alkaa turhauttaa, alkaa kovaääninen marina. Lattialla ei kuitenkaan viihdytä minuuttia kauempaa vaan taas on noustava uudestaan jonnekkin eri paikkaan.

Hampaat ovat viime aikoina vaivannut pikkuista joka näkyy huonosti nukutuissa öissä ja kiukkuna päivällä. Nyt kuitenkin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä ja veikkaan että kohta suussa pilkottaakin jo seitsemäs hammas.

Noel osaa taputtaa, vilkuttaa, heitellä tavaroita käsistään, seistä tukea vasten, haparoiden liikkua tukia vasten paikasta toiseen, kuolata, osoittaa mieltään, jutella ummet ja lammet omalla bäybäyvauvau-kielellä, ryömiä salamana paikasta toiseen sekä häiritä Oliverin leikkejä.
Pahimmat turhautumiset aiheuttaa kun kiellän kuopustamme kiipeämään tiskikoneeseen, ruokatuoleja vasten tai laitan vessan taikka pyykkihuoneen oven kiinni nenän edestä. Maitopullokin saa välillä aikaan varsinaisen huudon jos tuttipullossa on liian iso tuttiosa tai maito on liian kylmää.

Kuopuksemme ei ole nirso ruoan suhteen. Poika syö sen mitä tarjotaan ja kaiken lisäksi kaikenlaiset roskat sekä pikkukivet mitä löytyy lattioilta ovat suurta herkkua. Kiinnostavimmat lelut ovat kaikki mitkä pitävät ääntä tai ovat isoveljen kädessä. Kirjojen lukuakin Noel jaksaa jo seurata jonkin aikaa mikä on uutta, ennen kirja meni samantien suuhun. Päikkäreitä nukutaan yhdet tai kahdet riippuen niiden kestoista. Yöunia nukutaan välillä liian vähän ja valvotaan öisin parisen tuntia pirteänä ja välillä yö menee yhdellä tutinlaitolla, näitä tosin harvemmin kuin ekana mainittuja. Jonkinlaista rytmiä on kuitenkin havaittavissa ja paremmin yöt ovat menneet sen jälkeen kun pojat siirrettiin samaan huoneeseen nukkumaan.

Kaiken kaikkiaan Noel on aivan hurmaava tapaus ja välillä pysähdyn vain tuijottelemaan poikamme syötävän suloista naamaa. Kaikki ilmeet, äänet sekä liikkeet ovat aivan ihania, ihan niin kuin koko pikku ukkelikin. Välillä sitä havahtuu kunnolla siihen että meillä tosiaan on kaksi pientä ihanaa poikaa, kuitenkin niin samanlaisia keskenään mutta silti täysin erilaisia. Aika uskomatonta!

KESÄN TO-DO-LIST

Mä varmistin tänään meidän juhannuksen suunnitelmat joten ajatukset kääntyivät automaattisesti kesään. Viime kesä meni viimeisillään raskaana ja uutta vauvaa nuuskutellessa joten nyt pystyy taas ihan eri tavalla tekemään ja kokemaan kun iso maha ei aiheuta tukalia oloja. Nyt onkin aika listata taas ne asiat mitä haluaisin toteuttaa kesän aikana, haaveilu on aina kivaa!

• Viettää juhannus sydänmaalla. Mä olen käynyt siellä viimeksi kun Oliver oli 11kk eli kaksi vuotta sitten. Ihanaa päästä kokemaan taas kunnon mökkijuhannus oman perheen kanssa. Mun siskotkin tulevat aika varmasti mukaan joten lastenhoito apuakin löytyy, hehe. 
• Grillata, grillata ja grillata. Me avattiin grillikausi vappuna mutta odotan että päästään syömään niitä ruokia pihalla, varsinkin nyt kun kunnon pihakalusteetkin löytyvät terassilta.
• Leikkiä vesisotaa. Jos tänä vuonna vihdoin saisi hankittua pari vesipyssyä tai vaihtoehtoisesti katsoa löytyykö meidän vanhat vesipyssyt pohjanmaalta ja suihkia menemään.

• Syödä jäätelöä. Koska jäätelöä ei voi syödä kesällä liikaa.
• Viettää esikoisemme kolmansia ja kuopuksemme ensimmäisiä synttäreitä. 16.7 on heittämällä paras päivä mun elämässäni sillä silloin ovat molemmat poikamme saaneet ensikosketuksen maailman kanssa. Bileet pystyyn!
• Veneillä. Ihan niin kuin joka kesä tähän mennessä.

• Kävellä. Kesäiset kävelyt ovat parhaita, varsinkin iltaisin. Onneksi Bambin kanssa tämä toteutuu pakostakin joka päivä ja joka kesä mä yllätyn miten ihania lenkkimaisemia lähiseudulta löytyykään.
• Käydä rannalla. En sinänsä ole mikään auringonottaja enkä ymmärrä miten joku jaksaa roikkua rannalla ottamassa aurinkoa koko päivän mutta lasten kanssa siellä on mukava käydä ja onhan se fiilis ihan omanlaisensa. Tänä vuonna Oliverkin voi käydä meressä kahlaamassa, ehkä Noelkin pääsee ensikosketuksiin meren kanssa.
• Juoda viiniä yksin illalla pihalla. Viime kesänä istuin ja nautin yksin viinilasillisen illan hämärtyessä pihallamme. Sen aion toteuttaa taas lyhdyn loistaessa.

• Rakentaa hiekkalinna rannalle. Oon tämän tehnyt viimeksi lapsena. Nyt on jo korkea aika kokeilla tuleeko siitä enää mitään.
• Uida. Tai no mun sanomana se tarkoittaa pikaista kastautumista, mä en osaa uida missään merissä tai järvissä, osaan juuri ja juuri räpiköidä uima-altaan päästä päähän enkä sitäkään tee mielelläni.
• Piirtää katuliiduilla. Tää puuha on yllättävän terapeuttista.

• Käydä ja kokea eri paikat lapsien kanssa. Linnanmäki, korkeasaari, luonnontieteellinen museo, vasikkasaari, sea life, nuuksio, haltialan kotieläinpiha ja kasvitieteellinen puutarha. Saa nähdä missä kaikkialla ehditään käydä kun Jondekin on töissä mutta pyritään tekemään mahdollisimman paljon.
• Olla ja nauttia. Vastapainoksi menemiselle aion istua kotona tai pihalla lasten kanssa kiirehtimättä yhtään mihinkään. Rennot kotipäivät ovat myös oleellinen osa kesää.
• Käydä festareilla. Tämä on iso kysymysmerkki ja ainakin vielä vain haaveilun tasolla. 90's festival kiinnostaisi mutta tämän asian ratkaisee lasten yökyläily mahdollisuudet ja rahatilanne(varsinkin näin ennen häitä).

• Matkustaa junalla jonnekkin kauemmas kahdestaan Oliverin kanssa. Ihan vaan koska haluan.
• Luoda lapsilleni ihania muistoja lapsuuden kesistä. Mikään ei ole parempaa kuin hymy poikien naamoilla.
• Olla spontaani. Vaikka rakastan listojen tekemistä ja etukäteen suunnittelua niin välillä on kivaa tempaista tuulesta ideoita ja mennä täysin fiiliksen mukaan. Kuka tietää mihin tämä kesä meidät johdattaa, ainakin mä tiedän että odotan sitä super paljon!

HEI TOUKOKUU

Huh, mulla on jotenkin tosi innostunut ja jännittynyt fiilis vaikka erityistä syytä siihen ei ole. Toukokuu tosin on täynnä kaikkea kivaa ohjelmaa, synttäreitä varsinkin sillä mun molempien kummilasten synttäreitä juhlitaan ainakin. Jondekin täyttää tässä kuussa pyöreitä, saa nähdä tehdäänkö mitään erikoista vai ei, synttärit kuitenkin osuvat arkipäivälle. Hääjuttujakin pitäisi tehdä ja suunnitella lisää, alle neljä kuukautta jäljellä!

Hyvä fiilis johtuu varmasti myös osittain tosta auringonpaisteesta mikä on lämmittänyt kehoa ja mieltä nyt muutaman päivän ja tuntuu että olen täynnä energiaa, ainakin heti sen jälkeen kun oon saanut ensimmäisen kahvikupin aamulla. Mulla oli tiistaina joku ihme kurkkukipu joka lamaannutti mutta se onneksi lähti yhtä nopeasti kuin tulikin ja jäljelle jäi yskä ja nuha. Ne tosin ei haittaa tällä hetkellä muuta kuin salilla käymistä, aina lauantaihin saakka, olettaen että tämä ei tästä muutu pahemmaksi.

Joitain muutoksen tuuliakin on puhaltanut. Saatiin Oliverille kerhopaikka ensi syksylle joten siellä esikoisemme tulee viettämään aikaa aina kaksi kertaa viikossa muutaman tunnin kerralla. En vieläkään osaa suhtautua ajatukseen täysin hyvin mutta pikkuhiljaa, uskon sen tekevän hyvää Oliverille että poika saa omanikäistään seuraa ilman äitiä aina hetkittäin. Jos kerho ei nappaa jostain syystä niin voihan sen lopettaa, en mä väkisin ala lasta sinne viemään kun kuitenkin itse olen kotona.

Toinen isompi muutos on poikien siirtyminen samaan huoneeseen. Toki olen vielä varpaillani että joudutaanko siirtämään Noel takaisin olkkariin meidän kanssa nukkumaan mutta kokeillaan tätä järjestelmää muutama yö nyt ensin. Ihan outoa kun kukaan lapsi ei iltaisin tuhise ihan vieressä vaan molemmat nukkuvat yhdessä toisessa huoneessa. Eka yö meni ihan hyvin Noelin osalta mutta Oliver taas päätti valvoa jonkin aikaa yöllä, en kuitenkaan menetä toivoani sillä Oliver on aina ollut huono nukkumaan.

Muuten ollaan vietetty koko alkukuu pihalla auringossa, huomenna käydään vielä pisteenä iin päälle hakemassa pihalle kunnon kalusteet, en malta odottaa! Nyt mä menen laittamaan saunan päälle josko me päästäisiin pitkästä aikaa Jonden kanssa yhdessä saunaan, molemmat pojat nimittäin nukkuvat ainakin tällä hetkellä. Ihanaa ihanaa ihanaa kevättä te kaikki kivat ja vähemmän kivat!