2007
Tällä kuvalla mä liityin kymmenen vuotta sitten facebookiin. Hiukset olivat siinä kunnossa että mummini sanoi minun näyttävän siltä kuin olisin tunkenut sormet pitorasiaan. En yhtään ymmärrä että mistä tommonen väite muka johtuu, silkinsileäthän noi näyttäis olevan.
2008
Tää kuva on otettu Roomasta. Kamala hiuspolitiikka näyttää jatkuvan ja ylipitkät otsahiukset olivet varmaankin muotia, puhumattakaan mun ylityylikkäästä seepra-topista. Muistan ikuisesti miten tykkäsin tosta topista ja kuvittelin sen olevan niiiin aikuismainen.
P.S. Mikä toi silmien peittäminen otsatukalla juttu on? Silmäni olivat kuitenkin aina tummasti meikattu niin miksi se piti peittää tolla vaaleella hattaralla?
2009
Muka taiteellinen, angstinen teini. Kaikki vaattetkin näyttäisi toimivan hyvin yhdessä, tai sitten ei. Hiuksetkin kärsivät jatkuvasta blondaamisesta edelleen. Tän vuoden lopulla musta tuli täysi-ikäinen.
2010
Haahuilu kesä. Vaikka kävinkin töissä tämän kesän niin haahuilin enemmän kuin koskaan ennen, taisin muutenkin olla itseni kanssa sen verran hukassa etten muuta osannut tehdä.
2011
Se vuosi kun muutin pois kotoa, 19-vuotiaana. Pukeutumistyyli alkaa jo olla samaa kuin nykäänkin mutta voi cecci cecci noita hiuksia.
2012
Nää "ruskeet" hiukset olivat kyllä huonoin veto ikinä. Muutenkin olemus on jo vähän hiirimäinen niin pitikö sitä värjätä itsensä vielä saman väriseksi.
2013
Alan jo näyttää samalta kuin nykäänkin, tosin nuoremmalta. Apua miten pari lasta ja muutama vuosi voi tuodakin ikää ulkonäköön, haha. Tää taisi olla se vuos kun aloin kulkemaan paljon enemmän meikittömänä, ennen se ei olisi tullut kuulonkaan ja oli pakko meikata vaikka kävisi vain kaupassa.
2014
Vuosi kun esikoisemme syntyi. Mä edelleenkin rrrrrakastan tätä kuvaa niin paljon kuin kuvaa voi rakastaa. Hiuksetkin ovat saaneet luonnollisen "värinsä", maantienharmaan.
2015
Eka kerta kun räväytin ja värjäsin shokkivärillä hiukseni pinkiksi. Ai että mä tykkäsin tästä tukasta paljon, harmi että se kului niin nopeasti enkä jaksanut ylläpitää sitä mitenkään.
2016
Vuosi kun kuopuksemme syntyi. Tätäkin kuvaa mä rakastan koska muistan kuinka onnellinen olin että tuo pikkutyyppi oli vihdoinkin syntynyt. Vaikka sairaalassa olosta en tykännyt yhtään, oli ihanaa keskittyä nuuhkuttelemaan vastasyntynyttä pienokaista.
2017
Tää on mun nykyinen profiilikuva. Hiukset yhtä sotkuisena kuin mieli. Mä oon välillä aikamoinen tuuliviiri profiilikuvieni kanssa mutta tätä mä oon jaksanut pitää jo pari kuukautta, ei myöskään halua vaihtaa vielä uuteen.
Näitä kuvia selailemalla ei voi muuta sanoa kuin että onneksi oon muutuunut noista teiniajoista, paitsi toisaalta onneksi oon ollut hukassa itseni kanssa sillä olen käynyt läpi eri vaiheita sekä tyylejä ja huomannut että nykyisessä itsessäni mulla on hyvä olla ja tuntuu että en enää ole samalla tavalla epävarma itsestäni kuin ennen. Tunnistan hyvät ja huonot puoleni ja vaikka hiustenväri saattaa vaihtua, pysyy tyylini samanlaisena. Ehkä kasvua on tapahtunut niin henkisesti kuin fyysisesti, ja hyvä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti