Bridezilla to be

Kihlauksen myötä alkoivat myös hääsuunnitelmat rullamaan eteenpäin. Älkää siis ihmetelkö jos aina välillä blogiin eksyy stressipäinen bridezilla tai muuten vaan onnesta hehkuva tuleva morsian. Häiden suunnittelu on tällä hetkellä ajankohtaista joten enköhän blogiinkin hehkuta aika ajoin missä mennään.

Me saatiin hääpäivä päätettyä vähän aikaa sitten ja syksyllä 2017 tanssitaankin jo avioparina. Vaikka häihin on vielä hieman alle kaksi vuotta olen jo ihan täpinöissä. Olen löytänyt hyvinkin potentiaalisen hääpaikan ja mennään katsomaan sitä perjantaina, en vaan malttaisi sinne perjantaihin odotella. Hääpaikan mukana saadaan catering sekä hääkakku, muutakin hyödyllistä kuuluu samaan pakettiin ja jos nyt saan perjantaina varauksen tehtyä olen enemmän kuin helpottunut. Mieluummin olen ajoissa tämän asian kanssa kuin että huomaisinkin kaikkien tilojen olevan varattuja haluamana päivämääränä.

Kirkkokin on jo päätetty mutta joudutaan odottelemaan ensi vuoden puolelle ennen kuin sen voi varata. Mua vähän jännittää että saadaanko tämä tietty kirkko toivotulle päivämäärälle, pitää vain olla haukkana ekojen joukossa varaamisen suhteen. Hassua miten nopeasti voi ihmisestä kehkeytyä ylistressaava tyyppi, Jonde parka.

Onneksi edes Jemppu jaksaa kuunnella mun häähömpötystä ja on melkeinpä yhtä innoissaan kuin mäkin(onhan Jempulla kuitenkin tärkeä rooli häissämme, if you know what I mean), Jonde nimittäin oikeesti sahaa varmaan korvat kohta irti kun päivittäin paasaan milloin mistäkin häihin liittyvästä asiasta. Jemppu kävikin tänään poikiensa kanssa meillä kahvilla ja saatiin taas höpöteltyä kaikenlaista, perjantaina olisi tarkoitus nähdä lenkin merkeissä joten voin purkaa innostumista vielä ennen kuin pääsen katsomaan mahdollisesti tulevaa hääpaikkaa. Onnea on Jempun kaltainen ystävä!

Syksyistä keskiviikkoa, mä ehkäisen kurkkukipua ja juon kupin teetä ennen kuin Oliver herää!

Minä sekä puhelin

Mä olen ihminen joka viihtyy paljon internetin ihmeellisessä maailmassa. Olen aktiivinen facebook- sekä instagram-käyttäjä. Puhelin on mulle aika tärkeä kapistus ja haluaisinkin lievittää tätä tilannetta itseni kohdalla, ymmärtää että kyllä mä pärjään ilmankin puhelimen miljoonaa eri sovellusta. Huomaan että saatan selata puhelimella "nopeasti" jotain vaikka tarkoitus oli antaa jakamaton huomio lapselle ja myönnän että tämä on erittäin huono tapa, eikä todellakaan tee minusta niin hyvää äitiä kuin toivoisin olevani. Nyt yritän laittaa tälle omalle puhelin addiktiolle ainakin osittain stopin!

Kuva lainattu netistä

Mä päätin jo jonkin aikaa sitten etten istu koneella jos olen yksin Oliverin kanssa kotona ja lapsi on hereillä. Päiväuniaika on sitten sitä varten. Tämä päätös ei ole tuottanut mulle ollenkaan hankaluuksia, sen sijaan puhelimen selailu on lievästi hankalampi asia jättää pois. Siispä haastan itseni jättämään puhelimen pöydälle kun poika on hereillä. Viesteihin ja puheluihin(ihan kuin niitä paljon tulisi) pyrin kuitenkin vastaamaan normaalisti ja kameran aktiivinen käyttö varmaankin jatkuu mutta jätän esim. facebook selailun siihen kun Jonde on kotona tai Oliver on nukkumassa.

Kuva lainattu netistä

Mä en muutenkaan halua henkilökohtaisesti kasvattaa lasta joka ainoastaan tuijottaa telkkaria tai selailee tablettia taikka puhelinta vaikka on itse vielä leikki-iässä. Me tehtiin jo kauan sitten päätös että varsinkaan tablettia meidän lapsi ei tule saamaan vielä pitkään aikaan ja pitäähän mun näyttää esimerkkiä omalle lapselle että ei se telkkari taikka tietokoneen ruutu ole tärkeä. Huomisesta lähtien mun puhelin joutuu siis jäähylle ja mielikuvitus saa päästä valloilleen!

Välillä väsyttää

Sanotaan että vauvavuosi on rankin. Mä en kyllä henkilökohtaisesti yhdy tähän, mutta Oliver olikin suht helppo vauvana. Heti kun lapsellamme tuli vuosi mittariin tuntuu että kaikki muuttui jollain lailla rankemmaksi. Tai sitten tämä on vaan vaihe, niin kuin kaikki muukin lapsen elämässä, vaiheesta toiseen menemistä.
Poskihampaat puskevat läpi mikä tarkoittaa että lapsi on tuplasti kiukkuisempi kuin yleensä. Uhmakin alkaa nostaa päätään enemmän ja enemmän ja sekin tuntuu työläämmältä kuin pieni itkevä vauva, sillä enhän mä ole tällaista ennen kokenut. Kestää aikansa ennen kuin löydän sellaisen tasaisen linjan miten toimia uhmaikäisen lapsen kanssa, nyt seison välillä vielä sormi suussa ja mietin mitä tässä pitäisikään tehdä.

Jonde tekee pitkiä päiviä töissä, tai siltä se ainakin tuntuu. Vaikka työpäivät ovat ihan normaaleja kahdeksan tunnin päiviä, tuntuu välillä ikuisuudelta ennen kuin Jonde on kotona. Meneehän paluumatkaan välillä se tuntikin. Oliver tekee sillä aikaa parhaansa että mulla olisi kädet täynnä. Kiipeilee, huutaa, komentaa, paiskoo tavaroita, puree, kaivaa ruokaa suusta sekä kaataa huonekaluja jonka jälkeen poika muuttuukin taas omaksi ihanaksi itsekseen ja kiipeää syliin halin kaipuussa.

Vaikka välillä on rankkaa ja tekisi mieli itsekin heittäytyä lapsen kanssa lattialle kiukuttelemaan, on tämä kuitenkin niin paljon ihanampaa aikaa kuin vauvavuosi. Vaikka tuhiseva pieni avuton nyytti on sanoinkuvaamattoman ihana, on silti tämä puhetta harjoitteleva, pikavauhtia konttaava taapero ihan huippu!

Perjantai kellotettuna

8:50 Havahdun hereille ja käyn kurkkaamassa Oliveria, poika tuhisee vielä tyytyväisenä. Istun hetkeksi keittiön pöydän ääreen ja yritän saada silmiä kunnolla auki. Väsyttää ihan liikaa sillä olen taas herännyt keskimäärin kymmenen kertaa yöllä laittamaan pojalle tutin.

9:25 Oliver herää, vaihdan vaipan ja istutan syöttötuoliin. Aamupuurosta menee puolet naamaan ja loput pöydälle. Soseen lopun poika sentään syö hyvillä mielin. Juodaan vielä maitoa, pestään hampaat, petaan sängyn ja puetaan päälle.

10:10 Avataan ulko-ovi ja lähdetään viemään Bambia lenkille. Reipas 40:n minuutin lenkki piristää kummasti vaikka kiristelenkin hampaita koska koira on uhmakkaalla päällä ja pistää pakin päälle aina kun pitäisi liikkua.

10:50 Ollaan takaisin kotona. Siivoan keittiön sekä leikitään hetki pallomeressä ja palikoilla kunnes Jonden isä tulee yllätysvisiitille. Jonden isä leikkii Oliverin kanssa joten mä saan rauhassa laitettua pojalle lounaan valmiiksi.

11:35 Jonden isä lähtee ja on lounasaika. Kanakastiketta, perunamuussia ja kukkakaalia. Saan taas puolet annoksesta syötettyä jonka jälkeen alkaa ruoalla pelleily. Annan lautasen ja lusikan hetkeksi lapselle itselleen mutta kun siitäkään ei tule muuta kuin ruoan viskomista päätän että lounas on nyt syöty.

12:15 Vaihdan vaipan ja laitan pojan päiväunille. Keitän itselleni "aamukahvit", annan Bambille ruokaa jonka jälkeen istun koneelle tietäen että ainakin seuraava tunti on omaa aikaa. Ehdin jopa hetkeksi uppoutua TAAS uusimpaan projektiini, koirankoulutus oppaiden lukemiseen.

14:10 Oliver herää. Vaihdan pojan vaipan, imuroin kämpän ja leikitään hetki ennen kuin puen pojalle ulkovaatteet päälle. Päästän vielä Bambin hetkeksi pihalle ennen kuin lähdetään.

15:05 Lähdetään kävelemään kauppaan ostamaan maitoa. Syksyllä en voi muuta sanoa kun että onpas maailma kaunis! Kävellään hiljalleen takaisin kotiin, Oliver osoittelee autoja ja puita hokien "unkka" ja kerron aina mikä tietty asia on.

15:45 Ollaan kotona ja laitan pojalle ruoan valmiiksi. Syötän samaa kuin lounaalla ja nyt ruoka uppoaakin jo paremmin. Leikitään vielä tunnin verran ennen kuin Jonde tulee kotiin.

16:50 Jonde tulee kotiin töistä. Pälätellään hetki ennen kuin Jonde lähtee kauppaan. Laitan Oliverille Pikku Kakkosen päälle mutta jätkää kiinnostaa enemmän kiipeillä syöttötuoliin tai repiä keittiön laatikoista tavaraa lattialle. Halaillaan ja nauratetaan toisiamme Oliverin kanssa sekä "luetaan" kirjaa.

18:15 Kylvetän Oliverin. Venytän kylpyhetkeä puoleen tuntiin sillä poika alkaa olla kiukkuinen sekä väsynyt ja kylvyssä lapsi viihtyy hyvin.

18:50 Syötän pojalle iltapalan. Sekoitan hedelmäsosetta maustamattomaan jugurttiin ja saan lapsen syömään lautasen tyhjäksi, ensimmäistä kertaa tänään. Poika riehuu vielä hetken täydellä mahalla ja kylvynraikkaana, Jondekin tulee kotiin kaupasta ja saa lapsen kiemurtelemaan naurusta.

19:30 Pestään hampaat, sanotaan hyvät yöt ja Oliver menee yöunille, tai ainakin pitäisi mennä. Lapsi pölisee omiaan vielä kymmentä vaille mutta eiköhän kohta nukahda. Mä alan tekemään ruokaa jotta saan itse myös vatsan täyteen, hyvää yötä!

Kolmesataaviisikymmentäneljämiljoonaa projektia...

...ja kaikki kesken. Mä olen varmaan maailman paras aloittamaan jonkun asian/projektin tekemisen mutta kun en ikinä jaksa viedä mitään loppuun asti. Mun keskittyminen herpaantuu ja keksin jotain muuta kivaa tilalle. Häiden järjestämiseen mä en kyllä kyllästy, Jonde sen sijaan on jo ihan kypsä kun pälätän mekoista, kukista, kakuista ja kirkoista. Ihanaa että saan kerrankin tyttöillä jossain asiassa ihan kunnolla!

Mutta niin, ne miljoona projektia. Syksyllä mulla tulee aina kova halu lukea. Täksi syksyksi valitsin niinkin köykäisen tekstin kun Uusi Testamentti. En tiedä miksi, mä haluan ihan puhtaasta mielenkiinnosta lukea sen läpi ja saaatan jopa heittäytyä villiksi ja lukaista Vanhankin Testamentin läpi sen jälkeen, ellei sitten ärsyttävä luonteenpiirteeni ota valtaa ja lopetan kesken kaiken.

Mä aloitin myös unipäiväkirjan kirjoittamisen monen monituisen vuoden jälkeen uudestaan. Tarkoituksena on vielä hankkia unia käsittelevä unikirja jotta voin kunnolla perehtyä siihen mitä mikäkin juttu unessa tarkoittaa ja analysoida omia unia entistä enemmän. Mun mielestä unet ovat aivan äärettömän mielenkiintoisia enkä malta odottaa että saan unikirjan hommattua.

Listalla vielä, on hakea kirjastosta muutama kasvatusopas. Mulla on tietenkin oma tapani toimia lapseni kanssa enkä koe että sinänsä tarvitsen mitään oppaita, mutta ei siitä haittaakaan ole jos saan jotain hyväksi todettuja vinkkejä miten toimia pojan kanssa joka on kasvattamassa maailman suurinta luonnetta. Noihin kirjoihin en ole vielä sen enempää perehtynyt joten en ole vielä varma mikä kirja kolahtaa juurikin muhun.

Nyt mä menen keittämään itselleni ensimmäisen kahvikupillisen, Oliver on nukkunut pihalla päiväunia jo puoltoista tuntia joten ehdin juuri ja juuri saada kupposen juotua. Hyvää viikonalkua!

Kihlattu!

Tiistai 1.9.2015 oli aivan tavallinen päivä. Syyskuun myötä ilmakin vaihtui pimeäksi ja sateiseksi. Oliver on kipeenä joten arki sinäkin päivänä tuntui hieman haastavalta ja olin kuunnellut nuhaisen lapsen kitinää aamupäivästä asti. Vaikka syksy onkin ihanaa aikaa niin juuri se iltapäivä tuntui tasaisen harmaalta.

Olin käymässä läpi Oliverille pieneksi jääneitä vaatteita pojan huoneessa kun Jonde tuli huoneeseen ja nappasi poikamme syliin. Jatkoin vaatteiden viikkaamista autuaan tietämättömänä tulevasta. Jonde polvistui ja kysyi lapsi sylissä "Käytäiskö huomenna hakemassa meille sormukset?"

Mulla meni hetki aikaa tajuta että tää jätkähän on tosissaan. Siinä mä olin likaisilla kotivaatteilla, hiukset takussa ja lastenvaatteiden ympäröimänä ja silti tämä mies haluaa kanssani naimisiin, voiko nainen onnellisempi olla? Me oltiin vihdoinkin kihloissa ja voisin ihan luvan kanssa alkaa suunnittelemaan häitä. Ei tätä mun mielestä paremmin olisi voinut tehdä, ei mitään yletöntä glamouria eikä shamppanjaan piilotettua sormusta, vain meidän pieni perhe sateisena päivänä ja suklaakekseillä juhliminen illalla.

Seuraavana päivänä haettiin mun unelmien kihlasormus minkä perään oon jo kauan kuolannut. Mä olen vieläkin vähän pyörällä päästä enkä usko todeksi että olen tosiaankin kihloissa!

Tervetuloa syksy

Niin taas saapui syyskuu mukanaan syysflunssa, kynttilät, kellastuvat lehdet, villapaidat, viltit, lyhdyt, pimeät illat sekä viileät ilmat. Mä en laita ollenkaan pahakseni että syksy kolkuttaa jo ovella, mä nimittäin rakastan tätä vuodenaikaa. Oliver sai osakseen tukkoisuuden sekä valuvan nenän, eilen illalla ja tänään aamulla en huomannut enää mitään flunssan oireita, mutta kun tänään saavuttiin kotiin muskarista niin johan taas oli nuha. Nyt annan pikkuisen sairastella rauhassa jotta flunssa ei äityisi pahaksi.

Mulla on kova himo päivitellä mun ja Oliverin vaatevarastoa syksyisempään suuntaan. Rakastan kaiken maailman kerrospukeutumista vaikka en sitä vielä kunnolla taida. Ihastelen aina ohikulkijoiden syksyisiä vaatevalintoja ja toivoisin itsekin että osaisin yhdistellä tiettyjä vaatteita niin että ne näyttävät kutkuttelevan hyvältä.
Mä selailen netistä vaatteita Oliverille(ja itselleni) päivittäin mutta en ole sen enempää saanut aikaiseksi tehdä asian eteen yhtään mitään. Ainakin on jotain mitä odottaa, nimittäin shoppailureissu!

Mun pitäisi oikeasti pestä urakalla pyykkiä mutta taas kävi niin että jumituin koneelle Oliverin nukkuessa. Pakkohan mun oli blogiin tulla hehkuttamaan innostustani syksyä kohtaan ja kertoa teille että mulla ei ole laisinkaan ikävä sitä kesäistä kuumuutta! Nyt mä oikeasti alan tehdä jotain kodinhoitohuoneen valtavaalle pyykkivuorelle, maanmainiota syksyn alkua!