Toukokuun huiput

Parilta viime viikolta on kertynyt kuvia enemmän kuin laki sallii. Hyvät ilmat ovat sallineet järjettömän ulkoilun sekä hyvän mielen. Oliver on kehittynyt huimasti viime kuun aikana ja musta tuntuu että mäkin olen kuin uudestisyntynyt nyt kun pimeät päivät ovat vaihtuneet ihanaan porottavaan aurinkoon.

Suloinen pieni kummityttöni syntyi ja olen jo kahdesti päässyt tapaamaan tätä tuhisevaa nyyttiä joka on tänään jo huimat kymmenen päivää vanha.

Oliver oppi nousemaan ja seisomaan tukea vasten. Seisominen vaikuttaa koko ajan tukevammalta ja enää poika ei varsvastakkaan niin paljon kuin alussa. Voin myöntää että tämä kyseinen taito on hankaloittanut nukkumista jonkin verran, tänäänkin aamulla vauvamme huuteli huoneessaan kun ei päässytkään enää alas ilman apua.

Hyvät kelit. Aurinko, lämpimät illat sekä perhe, mitä muuta voi ihminen tarvita?

Jonden synttärit jotka sadekuuron jälkeen jatkuivat hyvinkin railakkaina!

Nyt mä jatkan auringossa kylpemistä pihalla siihen asti kunnes Oliver herää, kivaa torstaita!

Kesän to do list

Viime kesä meni aikalailla viimesillään raskaana ja uutta vauvaa ihmetellessä. Nyt kun Oliver lähenee jo yhtä vuotta voidaan tehdä kaikkea kivaa mitä lapsiperheenä voi tehdä ja paljon muutakin.

Olla ulkona. Aina sään salliessa. Milloin hiekkalaatikolla, millon takapihalla, millon kadulla ja millon missäkin. Ulkona kuitenkin.

Viettää juhannus mökillä. Musta on ihanaa päästä pois kaupungin pölyistä ja nauttia luonnon antamasta rauhasta. Oliverkin pääsee ensimmäistä kertaa tähän rauhan tyyssijaan ja on ihanaa jatkaa perinnettä oman lapsen kanssa.

Veneillä. Me ollaan joka kesä käyty veneilemässä ja aion tehdä sen tänäkin vuonna. Tästä tulee myös Oliverille ensimmäinen kerta veneellä ja tiedän että ainakin isäni tulee olemaan iloinen kun saa miehistä seuraa venereissuille.

Käydä rannalla. Meillä on kävelyetäisyydellä jopa kaksi eri rantaa, yksi on vanhempieni kodin vieressä mikä on nostalginen paikka lapsuutta ajatellen ja toinen on talomme vieressä, kolutaan molemmat läpi varsinkin kun isosiskoni on toisella rannalla kahvilassa töissä.

Syödä jäätelöä. Kesä ja jäätelö kuuluvat yhteen, eihän se ole kesä eikä mikään jos ei popsi jäätelöä.

Käydä linnanmäellä. Haluan viedä Oliverin linnanmäen hulinaan ja edes johonkin laitteeseen mihin tuon ikäinen vesseli pääsee. Tähän kuuluu myös sea-lifen koluaminen.

Samoilla Bambin kanssa metsissä. Haluaisin lähteä jonnekkin pidemmälle kävelemään tämän luikurin kanssa ja löytää taianomaisia paikkoja koiran lenkittämiseen. Samat vanhat kävelyreitit alkavat hieman kyllästyttää.

Juoda pepsiä. Tämä kuuluu ehdottomasti kesään, nimenomaan pepsi tölkki joka juodaan jossain idyllisessä paikassa, toki myös kaikkialla muuallakin.

Käydä korkeasaaressa. Ajoitus pitää vain olla täydellinen sillä liian kuumalla siellä ei näe mistään eläimestä vilaustakaan.

Syödä grilliruokia. Mä haaveilen omasta grillistä takapihalle, ehkä me jossain vaiheessa saadaan sellainen jolloin grillataan joka viikko!

Käyttää bikineitä. Ihan sama onko rannalla vai ei niin mun kesään kuuluu bikinit, vaikka sitten ainoastaan vaatteiden alla eikä yhtään näkyvillä.

Leikkiä vesisotaa. Enkä nyt puhu vesisodasta Oliveria vastaan vaan Jondea. Haluan piiitkästä aikaa heittäytyä lapselliseksi ja ampua vesipyssyllä sydämeni kyllyydestä.

Viettää aikaa siskojeni sekä kavereiden kanssa. Kesään kuuluu pari vapaata iltaa jotka pyhitetään siskoilleni tai kavereille, tai vaikka molemmille. Kuinka ihanaa istua yötöntä yötä jossain ulkona lämpimässä ja juoruta parhaiden ihmisten kanssa.

Viettää Oliverin synttäreitä. Iso poikamme täyttää kesällä vuoden, mikäs sen hauskempaa kuin suunnitella ja viettää täydelliset juhlat!

Nauttia. Kaikesta ja kaikista. Toivottavasti kesä on suurimmaksi osaksi lämmin ja aurinkoinen, tosin ei muutama sadepäiväkään haittaa. Kesä tule jo!

Ghost, is that you?

Me päätettiin että lähdetään juhannuksena maalle. Se paikka on mulle henkilökohtaisesti todella nostalginen sillä olen niin pitkään kuin muistan viettänyt siellä aina osan kesästä, yhtä kesää lukuunottamatta. Musta on ihanaa että omakin lapseni pääsee siellä käymään ja samalla viettämään aikaa omien isoisovanhempiensa kanssa.

Vaikka talo on kotoinen ja rakas niin en voi sille mitään että se on myös hyvin pelottava, öisin siis. Talo on vanha puutalo, kaksikerroksinen narisevine lattioineen. Makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa joten aina jos yöllä piti mennä alakertaan vessaan oli pakko herättää jompikumpi sisko ettei tarvitsisi yksin puikkelehtia pimeydessä. Päivällä taas talo ei tuntunutkaan pelottavalta.

Mä en ikinä tule unohtamaan kuinka olimme pikkusiskoni kanssa menossa nukkumaan, olimme viimeiset hereillä ja sammutimme valot. Hetken päästä kuulimme kuinka ulko-ovi avattiin ja paukautettiin kovaa kiinni, mitään muuta ei kuulunut. Sillä hetkellä ajattelimme että joku muu joka nukkuu saunakammarissa oli esim. tullut käymään vessassa. Kuitenkaan uutta ovenavausta ei kuulunut ja talo oli jälleen hiljainen. Taisimme vielä kurkistaa ikkunasta että näkyykö ulkona ketään mutta mitään ei näkynyt ja saunakammarikin oli pimeänä.

Mä muistan edelleenkin kuinka mulla oli noussut kaikki karvat pystyyn ja oli hyvin vaikeaa saada unenpäästä kiinni. Aamulla kysyimme kaikilta oliko joku liikkunut talossa yöllä mutta kaikki olivat nukkuneet. Vieläkään mä en keksi selitystä tälle oven käymiselle. Jos ainoastaan itse olisin sen kuullut voisin hyvin laittaa sen vainoharhaisuuden piikkiin mutta koska molemmat kuulivat sen niin tiedän että se ovi kävi yöllä, pikkusiskonikin muistaa tapahtuman vieläkin, mielikuvitus ei ole siis tehnyt tepposiaan. Ulko-ovi on myös aina lukossa yöllä joten mikään tuulenvire tai muu ei sitä ole voinut paiskata. Creepy.

Vanhat talot on kyllä jännittäviä, olen tuosta yöstä lähtien ollut sitä mieltä että maailmassa on muutakin mitä ei voi silmin nähdä mutta kuitenkin olen omalla tavallani skeptinen. Jos alan uskoa liikaa kummitusjuttuihin niin enhän mä nukkuisi enää koskaan. Olihan tuo mystinen ovi juttu kuitenkin aika jännä loppupeleissä mutta sen jännempää mä en uskaltaisi edes kokea, pelkuri kun olen, hahah.

Kuvankaunis tiistai

Eilinen tiistai oli taas maanmainio hyvän ilman ansiosta. Aamupäivästä hengailtiin Oliverin ja Bambin kanssa takapihalla tutkien erittäin jännittäviä kukkia. Oliver kiljaisi aina innosta kun sai voikukan käteensä, innostus muuttui kuitenkin aina pettymykseksi kun kukkaa ei saanutkaan laittaa suuhun.

Lounaan sekä päiväunien jälkeen suuntasimme mun vanhemmille käymään missä Jonde jo oli maalamassa terassia. Hetken aikaa lueskeltiin hesaria, syötiin päivällistä, juotiin kahvia ja Oliver näytti mummilleen kuinka hyvin "puhuminen" jo sujuu, bääbäävauvau-äänet jatkuivat aina siihen asti kunnes lähdettiin kotiin.

Iltasella istuskeltiin hetki vielä pihakeinussa ja ennen nukkumaanmenoa lueskeltiin upouusia postissa tulleita kirjoja. Päivästä jäi mitä mahtavin fiilis, nyt ei haittaa yhtään vaikka ilma onkin tihkuinen. Jos se vielä paranee niin eiköhän me mennä katsastamaan taloyhtiön leikkipaikka Oliverin kanssa.

Taidanpa juoda vielä kupillisen kahvia kun poikakin meni päiväunille, keskiviikon jatkoja!

Viiden tähden viikonloppu

Me ulkoiltiin yllättävän paljon viikonloppuna, säät ainakin salli ulkona olemisen, eihän tilaisuutta kannata heittää hukkaan. Lauantaina kävin Oliverin ja isosiskoni kanssa Arabian katufestivaaleilla. Hieman jännitin pitkiä bussimatkoja pojan kanssa mutta hyvin meni, menomatkan Oliver hieman nurisi kuumuttaa mutta kun otin pipon pois niin johan helpotti. Takaisintulo matkan vauvamme veti sikeitä tietämättä siitä että mentiin pitkä matka kahdella bussilla. Itse festivaaleilla kävelimme hetkisen aikaa, ihmisiä tunki joka paikasta ja välillä oli hankala liikkua sulavin liikkein rattaiden kanssa väkijoukon seassa. Ilma oli kuitenkin mitä mainioin, pikkupojat kokeilivat räppi taitojaan, myytävää oli koko suomen kansalle sekä lettujen tuoksu puski sieraimista sisään. Onneksi kesä on tulossa ja tällaisia hyvän mielen taphtumia järjestetään ulkona enemmän ja enemmän.

Tänään mentiin puolen päivän aikaan mun vanhemmille. Meidän pesukone sanoi itsensä irti joten roudattiin jätesäkillinen pyykkiä mukanamme ja pääsin saman tien pyykinpesu hommiin. Jonde maalasi muutaman tunnin terassia, Oliver nukkui päiväunet raittiissa ulkoilmassa ja pojan herättyä hengattiin yhdessä terassilla pitämässä Jondelle seuraa. Ensimmäistä kertaa tänä keväänä riekuin terassilla ilman pitkähihaista, voiko aurinkoa hehkuttaa liikaa? Vanhemmillani saatiin täyttää mahamme parsalla, kinkuilla sekä isäni tekemällä marjavaahdolla. Mun oli pakko ottaa sitä vaaleanpunaiselta taivaalta maistuvaa vaahtoa kotiinkin, miten voikaan unohtaa miten hyvältä se maistuu!

Nyt vietetään vain rauhallista koti-iltaa. Huomasin tänään että kuudes hammas on tullut vauvamme ikenistä läpi, nyt niitä on neljä ylhäällä ja kaksi alhaalla, voitte kuvitella kuinka hauskalta se näyttää. Alanpa pesemään noita kuutta maailman söpöintä hammasta, lämmintä sunnuntai-iltaa!

Vauva joka inhosi purkkiruokaa

Mä olen melkeinpä alusta asti tehnyt Oliverille soseet itse. Ihan alkuun annettiin kaupan purkkiruokia, puhtaita makuja kuten maissia tai perunaa. Hedelmäsoseet ostan kyllä vieläkin kaupasta mutta lämmin ruoka tehdään nykyään aina itse, aina siitä lähtien kun musta tuli sauvasekoittimen onnellinen omistaja. Mä olen tainnut nyt vähän alle puolen vuoden aikana ostaa tasan kaksi lihasosetta kaupasta. Ja molemmilla kerroilla olen saanut todeta että vauvamme vihaa valmis purkkiruokaa.

Ensimmäisellä kerralla en tajunnut ajoissa että ruokaa olisi pitänyt tehdä uusi satsi, joten turvauduin kaupan soseeseen. Tasan kaksi lusikkaa sain syötettyä jonka jälkeen alkoi armoton huutaminen sekä suun mutristaminen joten luovutin, enhän voi toista pakottaa syömään jos se oikeasti oli vauvamme mielestä niin pahaa.

Tänään mun oli kiireessä ostettava kaupasta lounaaksi valmis sose, ja ajattelin että tuttu maku, makarooni-jauhelihasose, kelpaisi pojalle. Pyh ja pah, tällä kertaa alas meni kolme lusikkaa jonka jälkeen alkoi pään kääntely sekä lusikan huitominen pois naaman edestä ja ihan järjettömän loukkaantunut ilme kun poika nielaisi lusikallisen. Mä luovutin toistamiseen ja turvauduin puuroon, saihan poitsu kuitenkin vielä toisen lämpimän aterian.

En tiedä onko kaupan soseissa liikaa mausteita vai mikä siinä tympii mutta en mä enää edes aio kokeilla saisiko niitä syötettyä, se ilme pojan kasvoilla ekan lusikallisen jälkeen oli jotain niin koomista ja sydäntäsärkevää samaan aikaan. Nyt meillä seisoo tyhjänpanttina kaapissa yksi lihasose, jotenkin musta tuntuu että se jää sinne ikuisiksi ajoiksi. Ehkä ihan hyvä että Oliver ei huoli kaupan soseita, en ainakaan voi heittäytyä laiskaksi ruoan suhteen. Toisaalta taas voihan se maku muuttua, kohtahan Oliver kuitenkin siirtyy samaan ruokaan kuin me joten sitä ei sitten tarvitse ajatella sen enempää.

Jatkan nyt leikkejä lapseni kanssa, aurinkoista viikonloppua!

Ensimmäinen äitienpäivä

Nyt on ensimmäinen äitienpäivä vietetty ja huhhuh että olen täynnä! Aamu alkoi Jonden tekemällä aamiaisella ja äitienpäivä kortilla. Oliverin lounaan aikana söimme Jonden ostamaa prinsessakakkua jonka jälkeen lähdimme käymään Jonden vanhemmilla jossa syötiin kanaa sekä riisiä ja oikein makoisaa suklaakakkua. Oliverin päiväunien aikana Jonde ja hänen veljensä innostuivat leikkimään Oliverin leluilla oikein olan takaa.

Matka jatkui omille vanhemmilleni missä söimmme vielä lisää kanaa, pastaa sekä salaattia. Ruoan jälkeen tarjolla oli vielä, yllätys yllätys, kolmas kakku! Olin jo unohtanut kuinka hyviä kakkuja isäni tekee, onneksi tajusin ottaa sitä mukaan omaan jääkaappiin pahan päivän varalle.

Musta tuntuu että mä en syö tänään enää YHTÄÄN mitään, sen verran paljon tullut mahaan täytettä. Kiitos kaikille tästä päivästä, erityisesti Jondelle sekä tietenkin Oliverille ketä ilman en voisi edes kutsua itseäni äidiksi. Oikein rattoisaa sunnuntai-iltaa ihan jokaiselle!

Toiminta torstai

Päätin pitkästä aikaa toteuttaa meidän päivä postauksen kuvien kanssa ja tässä se tulee, meidän melkein tavallinen torstai päivä.

8:00 Oliver herää ja nostan pienen ilopillerin pois sängystä. Poikamme on kova hymyilemään aamuisin ja huuteleekin seuraavat kymmenen minuuttia heitä. Vaihdan vaipan ja syötän aamupuuroa mansikkasoseen kera. Vielä puoli pulloa maitoa ja poika on täynnä.

Saan melkein heti uudestaan vaihtaa räjähtäneen vaipan jäbältä ja vaihdan samalla pojalle päivävaatteet ylle. Nostan Oliverin kävelytuoliin ja alan siivoamaan pikaisesti asuntoa sillä Jemppu ja Kaapo ovat jo matkalla meille. Oliver häärää tapansa mukaan jaloissa kun yritän imuroida pahimpia pölyjä.

9:30 Jemppu ja Kaapo pääsevät meille asti ja molemmat lapset touhuavat minkä kerkeävät. Oliver on löytäny maton joka on kiinnostavampi kuin mikään muu lelu taikka ihminen ja Kaapo raahaa tapansa mukaan joka ikisen lelun Oliverin huoneesta olohuoneeseen. Juodaan Jempun kanssa batterya, juorutaan ja naureskellaan lasten leikeille.

10:45 laitan Oliverin päiväunille pihalle. Jemppu ja Kaapo lähtevät hieman 11 jälkeen ja ehdin juuri syödä Jonden tekemän leivän ja selata hetkisen facebookia kun Oliver jo herääkin. Tiedän jo että hieman yli puolen tunnin päiväunet eivät todellakaan riitä ja jäbä on kiukkuisen oloinen, kiukkuisuus varmistuu vielä samalla kun vaihdan vaipan, käninä sen kuin yltyy kun estän poikaa kääntymästä mahalleen.

12:00 syötän vauvallemme lounaan. Syöttäminen on viime aikoina ollut haastavaa ja niin se on nytkin, epäilen taas vaihteeksi hampaiden tuloa. Pelleilen, laulan ja teen namnamnam-ääniä jotta saisin pojan syömään lautasen tyhjäksi. Maitoa Oliver jaksaa juoda vielä kokonaisen pullon ja kiukkuisuus on tiessään.

12:30 päätän että lähden ostamaan itselleni treenitrikoot. Puen Oliverin haalariin ja heitän itselleni hupparin sekä takin päälle ja eikun bussipysäkille. Taka-ajatuksena olisi että poikamme nukahtaisi uudestaan mutta turha toivo. Ulkoilulla on kuitenkin hyvä vaikutus ja poika hihkuu HEEEJEE niin että koko bussi raikaa. Löydän Stadiumista itselleni mieleiset trikoot sekä kaiken lisäksi treenitopin, täydellistä! Ruokakaupassa pitäisi myös käydä mutta koska kaupan ja minun välissä on ahdisteleva vakuutusmies, päätän vain suunnata kotiin.

13:30 ollaan kotona. Vaihdan vaipan ja mennään Oliverin huoneeseen leikkimään. Bambikin hyppää sohvalle seurailemaan touhuja, kääntelemään kuonoansa pois kamerasta sekä murahtelemaan pihalla kulkeville ihmisille.

14:30 annan pullon maitoa välipalana, vaihdan haisevan vaipan ja laitan pojan untenmaille. Ehdin itse syödä lounasta jonka jälkeen painun hetkeksi takapihalle istuskelemaan, miettimään puutarha suunnitelmia ja leikkimään Bambin kanssa. Onneksi kesä on koko ajan lähempänä ja lähempänä.

15:45 Jonde tulee kotiin töistä ja samalla ovenavauksella tulee Jonden äitikin. Oliver herää päiväunilta sopivasti ja minä ja Jonde suunnataan "treffeille" syömään kun Jonden äiti jää hoitamaan vauvaamme.
Käydään syömässä Ravintola Retrossa mihin meillä on jo jonkin aikaa ollut käyttämätön lahjakortti. Hetken aikaa sulatellaan ruokaa jonka jälkeen käydään vielä ruokakaupassa ostamassa soseainekset sekä tietenkin pepsiä ja kahvia.

17:40 tullaan kotiin ja vastassa on pirteääkin pirteämpi lapsi ja vielä innokkaampi koira. Jonden äiti suuntaa kotiin päin ja me jäädään leikkimään Oliverin kanssa.

19:00 Jonde vaihtaa Oliverilta vaipan ja syöttää iltapuuron samalla kun mä siivoan keittiön. Tunnin verran vielä köllötellään kolmistaan sängyllä, Oliver juo iltamaidon sekä pesee hampaat.

19:50 vaihdetaan vielä kuiva vaippa ylle ja laitetaan poika yöunille sillä väsymys alkaa ottaa vallan. Hyvän yön halit ja pusut, tutti suuhun ja untenmaille, heihei!

Räjähtänyt vaatekaappi

Mun puolen vaatekaappi on näyttänyt aivan järkyttävältä jo monta kuukautta. Viimeksi kun vaatteet olivat siististi viikattuna, oli varmaan silloin kun oltiin muutettu tänne. Mä olen hyvin huono ylläpitämään vaateitani siististi joten nyt olikin jo korkea aika ja maanantain kunniaksi tartuin tuumasta toimeen. En tiedä mikä siinä on että Oliverin vaatteet pidän vallan mainiossa kunnossa mutta omani laiminlyön totaalisesti. 

Oliver viihtyi hyvin vaatekasan keskellä heitellen vaatteitani sinne tänne ja syödessään kaikenmaailman lappuja ja hihoja. Tyhjät kaapit toimivat myös hyvin nousu tukena ja lelujen heitto paikkana. Multa lähti pieni kasa vaatteita vaatekeräykseen, vielä en ole saanut niitä heitettyä mutta tuolla ne odottavat, ja kaapit sain ihanan siistiin kuntoon missä jokaisella vaattella on oma pinonsa. Saa nähdä kauanko kaappi pysyy siistinä tällä kertaa.

On se vaan kumma miten hyvä fiilis tulee kun tavarat on järjestyksessä. Seuraavaksi mun täytyy käydä läpi Oliverille pieneksi jääneet vaatteet ja ottaa käyttöön hieman suuremmat vaatteet, taidan tehdä sen tänään sillä pettymyksekseni vauvajumppa tältä aamulta oli peruttu. Aikamoista että pieni vauvamme käyttää jo kokoa 74, huimaa vauhtia lapset kasvaa. Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Huhtikuun vikat

Vaikka nyt onkin jo toukokuu niin palaan vielä huhtikuun vikoihin päiviin. Vappu oli ja meni enkä koe sitä niin erikoisena juhlana. Ehkä sitten kun Oliver ymmärtää enemmän asioista niin keksimme jotain mistä tulee perinteinen vapputapahtuma juuri meille, vielä emme tehneet mitään sen erikoisempaa. Oliverille me hommattiin vappupallo jo maanantaina joka edelleenkin roikkuu katonrajassa, Jonde katsoi ensimmäistä kertaa lätkää oman poikansa kanssa, leikittiin serpentiinillä sekä pelleiltiin kavereidemme kanssa.

Mä en voi käsittää että nyt on jo toukokuu, kuukauden päästä onkin jo kesä ja parin kuukauden kuluttua vauvamme täyttää yhden vuoden. Pihaltamme alkaa jo löytymään kukkia, vihertäviä nuppuja sekä leppäkerttuja. Mä taidan nyt avata batteryn ja mennä hetkeksi pihalle istumaan sillä Oliver nukkuu päikkäreitä, ihanaa keväistä maanantaita!