Ensimmäisellä kerralla en tajunnut ajoissa että ruokaa olisi pitänyt tehdä uusi satsi, joten turvauduin kaupan soseeseen. Tasan kaksi lusikkaa sain syötettyä jonka jälkeen alkoi armoton huutaminen sekä suun mutristaminen joten luovutin, enhän voi toista pakottaa syömään jos se oikeasti oli vauvamme mielestä niin pahaa.
Tänään mun oli kiireessä ostettava kaupasta lounaaksi valmis sose, ja ajattelin että tuttu maku, makarooni-jauhelihasose, kelpaisi pojalle. Pyh ja pah, tällä kertaa alas meni kolme lusikkaa jonka jälkeen alkoi pään kääntely sekä lusikan huitominen pois naaman edestä ja ihan järjettömän loukkaantunut ilme kun poika nielaisi lusikallisen. Mä luovutin toistamiseen ja turvauduin puuroon, saihan poitsu kuitenkin vielä toisen lämpimän aterian.
En tiedä onko kaupan soseissa liikaa mausteita vai mikä siinä tympii mutta en mä enää edes aio kokeilla saisiko niitä syötettyä, se ilme pojan kasvoilla ekan lusikallisen jälkeen oli jotain niin koomista ja sydäntäsärkevää samaan aikaan. Nyt meillä seisoo tyhjänpanttina kaapissa yksi lihasose, jotenkin musta tuntuu että se jää sinne ikuisiksi ajoiksi. Ehkä ihan hyvä että Oliver ei huoli kaupan soseita, en ainakaan voi heittäytyä laiskaksi ruoan suhteen. Toisaalta taas voihan se maku muuttua, kohtahan Oliver kuitenkin siirtyy samaan ruokaan kuin me joten sitä ei sitten tarvitse ajatella sen enempää.
Jatkan nyt leikkejä lapseni kanssa, aurinkoista viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti