Vaikka talo on kotoinen ja rakas niin en voi sille mitään että se on myös hyvin pelottava, öisin siis. Talo on vanha puutalo, kaksikerroksinen narisevine lattioineen. Makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa joten aina jos yöllä piti mennä alakertaan vessaan oli pakko herättää jompikumpi sisko ettei tarvitsisi yksin puikkelehtia pimeydessä. Päivällä taas talo ei tuntunutkaan pelottavalta.
Mä en ikinä tule unohtamaan kuinka olimme pikkusiskoni kanssa menossa nukkumaan, olimme viimeiset hereillä ja sammutimme valot. Hetken päästä kuulimme kuinka ulko-ovi avattiin ja paukautettiin kovaa kiinni, mitään muuta ei kuulunut. Sillä hetkellä ajattelimme että joku muu joka nukkuu saunakammarissa oli esim. tullut käymään vessassa. Kuitenkaan uutta ovenavausta ei kuulunut ja talo oli jälleen hiljainen. Taisimme vielä kurkistaa ikkunasta että näkyykö ulkona ketään mutta mitään ei näkynyt ja saunakammarikin oli pimeänä.
Mä muistan edelleenkin kuinka mulla oli noussut kaikki karvat pystyyn ja oli hyvin vaikeaa saada unenpäästä kiinni. Aamulla kysyimme kaikilta oliko joku liikkunut talossa yöllä mutta kaikki olivat nukkuneet. Vieläkään mä en keksi selitystä tälle oven käymiselle. Jos ainoastaan itse olisin sen kuullut voisin hyvin laittaa sen vainoharhaisuuden piikkiin mutta koska molemmat kuulivat sen niin tiedän että se ovi kävi yöllä, pikkusiskonikin muistaa tapahtuman vieläkin, mielikuvitus ei ole siis tehnyt tepposiaan. Ulko-ovi on myös aina lukossa yöllä joten mikään tuulenvire tai muu ei sitä ole voinut paiskata. Creepy.
Vanhat talot on kyllä jännittäviä, olen tuosta yöstä lähtien ollut sitä mieltä että maailmassa on muutakin mitä ei voi silmin nähdä mutta kuitenkin olen omalla tavallani skeptinen. Jos alan uskoa liikaa kummitusjuttuihin niin enhän mä nukkuisi enää koskaan. Olihan tuo mystinen ovi juttu kuitenkin aika jännä loppupeleissä mutta sen jännempää mä en uskaltaisi edes kokea, pelkuri kun olen, hahah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti