VÄSYMYS

Oliver on reagoinut yöunillaan vauvan tuloon. Poika herää joka yö kahden tai kolmen aikaan ja kömpii meidän väliin. Tämä ei haittaisi jos Oliver tulisi sänkyyn vain nukkumaan mutta kun jäbä on ottanut tavaksi alkaa pelleilemään keskellä yötä eikä suostu enää nukkumaan. Tätä pelleilyä kestää pari tuntia eikä siihen näytä auttavan mikään, ei omaan sänkyyn laittaminen eikä meidän viereen ottaminen, molemmista alkaa järkyttävä itkuhuutorumba jos yritetään laittaa poika nukkumaan. Vaikeeta tästä tekee myös sen että vauvakin nukkuu sängyssämme joten tilaa ei paljoa ole ja joudutaan koko ajan katsomaan että Oliver ei esimerkiksi potkase vauvaa vahingossa päähän. Vasta puoli kuuden maissa poika on taas väsynyt ja nukahtaa. Tää on ihan super haastavaa koska vauvakin heräilee vähintään parin tunnin välein syömään joten unta ei kerry melkein ollenkaan. Jospa tämä olisi vain jokin vaihe joka menee ohi, nyt koitetaan taas jättää päiväunet pois jos se auttaisi tähän yölliseen kukkumiseen.

Oliverin uhma on kyllä huomattavasti lisääntynyt ja päivät ovat aikamoista taistelua välillä sillä Oliver ei välillä meinaa uskoa että kaikkea haluamaansa ei voi saada, mutta suurimmaksi osaksi päivät ovat juurikin sitä mitä odotinkin.
Meillä on rytmit hieman sekaisin vielä Oliverin heräilystä johtuen, herätään aamulla vasta puoli kymmenen maissa, mutta uskon että kunhan Jonde palaa töihin niin saadaan pikkuhiljaa kiinni siitä samasta tahdista kuin ennenkin. Laitan kaiken Jonden isyysloman piikkiin, kyllähän nyt saakin ottaa hieman löysemmin rantein?

Mä menen nyt Jonden ja Oliverin kanssa pihalle hetkeksi ennen kuin vauva herää, pikku bebe oli äsken kolme tuntia putkeen hereillä joten oli jo aikakin että pienet silmät painuvat kiinni. Mukavaa torstaita kaikille!

VAUVAKUPLASSA

Musta tuntuu että mä olen jossain onnellisuuden huumassa. Vaikka väsymys vaivaakin valvottujen öiden takia niin onhan tämä nyt aivan ihanaa. Koska Jonde on isyyslomalla on mulla auttavat kädet tässä lapsirumbassa. Tällä hetkellä elämä on aika lailla tissejä, kahvia sekä vaippoja.

Oliver on ottanut pikkueljen vastaan aivan mahtavasti. Pientä mustasukkaisuutta on havaittavissa jos Jonde pitää vauvaa sylissä mutta muuten poika hoivaa ihanasti pikkuveljeään, paijaa, pussaa, jakaa autojansa sekä laittaa peittoa päälle. On tuo esikoinen aivan mahtava!

Mulla on tällä hetkellä nostokielto, vauvaa painavampaa ei saa nostaa. Tästä syystä Oliverin hoitaminen on jäänyt Jondelle kun mä taas hoidan vauvan. Mä olen suoraan sanottuna yllättynyt miten paljon Jonde oikeasti auttaa kotitöissä sekä lasten hoidossa, hoitaa kaupassakäynnit sekä jaksaa ulkoilla Oliverin kanssa. Tää kaikki tapahtuu ilman että mun tarvitsee pyytää mitään, ai että mä rakastan tota mun miestä paljon, olisin varmaan ihan pulassa ilman sitä.

Imettäminen on lähtenyt sujumaan ongelmitta, tällä kertaa oon päättänyt etten ota stressiä. Tällä hetkellä vauva kasvaa siis imetyksellä sekä korvikkeella ja se näyttää toimivan sillä eilen oltiin jo ohitettu reippaasti syntymäpaino. Vauva jaksaisi roikkua tissillä vaikka koko päivän joten välillä korvike tuo helpotusta elämään. Poitsu myös osoittaa tyytymättömyytensä selkeästi jos rintamaito ei riitä.

Yöt menevät vaihtelevasti niin kuin tässä vaiheessa kuuluukin. Mua ei edes haittaa herätä syöttämään tai vaihtamaan vauvan vaippaa vaan nautin joka solullani tästä vauva-ajasta. Jos vertaan tätä Oliverin vauva-aikaan niin onhan mulla itselläni paljon varmempi ote enkä stressaa yhtä paljon kuin esikoisen kanssa. Oliver ei onneksi herää vauvan itkuun vaan nukkuu läpi yön.

Tänään pieni vauvamme on jo viikon vanha. Uskomatonta että siitä tosissaan on jo viikko kun pikkuinen syntyi, silti tuntuu jollakin tapaa että poika olisi ollut meillä aina. Saa nähdä kaunko tämä mun yltiömäinen onnellisuus jatkuu, toivon mukaan hyvinkin kauan! Mä olen erittäin onnekas kun olen saanut tällaisen perheen kuin mitä mulla on!

SYNNYTYSKERTOMUS

Meidän täydellinen toinen pieni poika syntyi 16.7 isoveljensä 2-vuotis syntymäpäivänä kello 5:31 aamulla. Synnytys ei ollut mikään maailman helpoin mutta onneksi palkinto oli todellakin sen arvoinen.

15.7 noin kahdeksalta illalla aloin rekisteröimään selkää polttavia supistuksia. Näitä oli tullut parina iltana aikasemminkin joten ajattelin että ne hiipuvat vielä pois. Huvikseni katselin supistusten väliä ja ne tulivat noin 10 minuutin välein. Kohta supitukset alkoivat käydä kipeämmiksi ja väli pieneni seitsemään minuuttiin. Ei mennyt kauaa niin väli olikin jo noin nelisen minuuttia. Kävin vessassa noin keskiyön aikaan ja huomasin veristä vuotoa, herätin Jonden ja sanoin että nyt lähdetään muuten sairaalaan. Jonde soitti isälleen että tulee vahtimaan lasta ja me suunnattiin Jorviin heti hänen saavuttuaan.

16.7 kello 01:18 meidät on kirjattu sisään sairaalaan. Mut laitettiin käyrille istuskelemaan noin tunniksi ja huomasin että supistukset alkoivat hiipumaan. Sisätutkimuksessa olin 3cm auki mutta reunaa oli vielä runsaasti jäljellä joten kätilö passitti meidät kävelemään noin tunniksi. Ehdittiin kävellä noin 40minuuttia kunnes supistukset olivat niin sietämättömiä että tuntui että kuolen. Palattiin takaisin sairaalaan mun vaikeroidessa ja sisätutkimuksessa olinkin jo 6cm auki. Vaihdoin sairaalavaatteet ja supistukset polttivat selkääni. Mentiin saliin ja salissa olinkin jo 10cm auki. Kätilö puhkaisi kalvot ja antoi luvan ponnistaa. Ponnistamisesta ei kuitenkaan tullut yhtään mitään ilman mitään kivunlievitystä sillä en pystynyt kivulta keksittymään mihinkään. Mä en ole ikinä huutanut taikka karjunut samalla tavalla, se kipu oli jotain aivan sietämätöntä ja toivoin siinä vaiheessa että olisin kuollut. Sain spinaalipuudutuksen joka aiheutti sen että kohdunsuu meni suppuun. Spinaalipuudutus oli kuitenkin taivaanlahja siinä vaiheessa vaikka mulle jäi kauhea kipu häpyluun kohdalle.

Odoteltiin hetki että lapsi laskeutuisi ja pystyin taas hengittämään. Kätilö teki taas sisätutkimuksen ja sanoi että tuntee jotain luista. Hän kävi hakemassa lääkärin joka totesi että sehän on lapsen suu, tällä hetkellä vauva imee lääkärin sormea. Mä en ole ikinä ennen kuullut mitään yhtä outoa joten en tiennyt miten reagoida, kätilö kertoi että kasvotarjonnassa olevaa lasta ei alatietä pysty synnyttämään, me lähdetään nyt kiirelliseen sektioon.

05:00 sektiopäätös on tehty. Muistan että menin täysin shokkiin, Jonde antaa mulle pusun ja jää odottelemaan kun mua kärrätään pois, seuraavaksi ollaan leikkaussalissa jossa miljoona eri naamaa esittelee itsensä mulle. Mut puudutetaan ja saan happinaamarin naamalle, lisähappea vauvalle mulle kerrotaan. Tuntuu että mä en kuitenkaan pysty hengittämään. Leikkaus on alkanut 05:25, ainoa mitä tunnen on kuinka poikaa revitään pois mahastani ja tekisi mieli oksentaa kun se tuntuu niin ikävältä, poika syntyy 05:31. Lasta näytetään mulle, onnitellaan ja viedään pois. Kuulen kun poika rääkyy ja tekisi itsekin mieli itkeä.

Kuuntelen kun mua parsitaan umpeen, miten paljon vuotoa tulee ja yhtäkkiä tunnen veitsenterävän piston olkapäässäni, kuin puukkoa vääntäisi hermoon. Mulla iskee paha olo ja alan mennä uneliaaksi, kaikki kuullemma normaalia. Samalla tuntuu kuin mun mahaa runnottaisi. 06:17 leikkaus päättyy ja viiltävän olkapää kivun kanssa mut kärrätään heräämöön.

07:00 Jonde saa käydä vauvan kanssa heräämössä. Saan pojan hetkeksi tissille jonka jälkeen jään taas yksin. Nukahdan ja nukun hetken koiranunta.

09:15 mut kärrättiin synnyttäneiden osastolle kamalissa kivuissa. Itkin olkapäätäni sekä alavatsaani ja tuntui taas että kuolen. Osastolla sain vauvan viereeni ja neljää eri kivunlievitystä ennen kuin mikään alkoi tehoamaan.

Onneksi pikuhiljaa kaikki kivut alkoivat neutralisoitumaan ja me päästiin eilen jo kotiinkin. Tämä synnytys varmisti sen etten enää lapsia kyllä tee. Mulla jäi tästä synnytyksestä aivan kamalat traumat ja sainkin jo ajan synnytyspelkokeskusteluun. Onneksi mulla on nyt kuitenkin kaksi pientä täydellistä poikaa jotka tekevät tästä kaikesta tämän arvoista. Mä en voisi olla onnellisempi!

2-VUOTIAS!

Hän osaa puhua jo monisanaisia lauseita. Joskus mukaan eksyy myös omaa kieltä.

Hän on kiinnostunut etanoista, leppäkertuista sekä muurahaisista.

Hän jakaa mielellään ruokansa koiran kanssa. Miksi ei muidenkin?

Hän osaa tekoitkeä jos jokin asia ei mene läpi.

Hän nukkuu kokonaisia öitä, tätä on jatkunut noin kaksi kuukautta.

Hänellä on äitinsä kärsivällisyys tietyissä asioissa, toisin sanoen aika olematon.

Hänellä on isänsä tempperamentti, hän kiihtyy nollasta sataan nopeasti, leppyminen tapahtuu myös yhtä sutjakkaasti.

Hänellä on maailman söpöin nauru.

Hän on ulkonäöllisesti täysi kopio isästään sekä äidistään, hän on perinyt molemmista parhaat puolet.

Hän rakastaa ruoanlaittoa ja on aina valmis auttamaan siinä omalla tavallaan.

Hän viihtyy hyvin kirjojen parissa.

Hän innostuu kun näkee kaivinkoneita, pakuja taikka mopoja.

Hän nukkuu päivässä yhdet päiväunet.

Hän pelleilee aina nukkumaan mentäessä.

Hän ilmoittaa nälkänsä määrätietoisellä syömään-huudolla.

Hänellä on pukeutumisvaihe, äidin korut sekä ballerinat ovat suuri hitti.

Hän kaipaa äidin syliä jos johonkin sattuu.

Hän ihailee omaa isäänsä, matkii tarkasti isänsä eleet sekä ilmeet.

Hänelle isovanhemmat ovat tärkeitä ja hän soitteleekin heille pitkin viikkoa omalla leikkipuhelimellaan.

Hän ei välitä lelujen keräämisestä. Sotkeminen onkin sitten asia erikseen.

Hän rakastaa imurointia, rätillä pyyhkimistä sekä moppaamista.

Hän rikastuttaa monen ihmisen elämää.

Hän on tänään äidin ja iskän maailman rakkain 2-vuotias!

NEUVOLA 39+4

Mä jo toivoin että tämän päiväinen neuvola olisi ollut vauvan kanssa mutta tässä sitä vaan liihotellaan yhdessä kasassa. Tai no ulkoapäin näyttää että oon yhdessä kasassa ja mun liikkuminen on kaukana liihottelusta, tosiasiassa musta tuntuu että oon ihan rikki. Kaikkialle sattuu ja kävelen vanhaa mummo vauhtia. Pojalle ehtii kasvaa parta ennen kuin päättää syntyä. Kuka puhuikaan raskauden hehkusta?

Mitat 39+4(suluissa 37+6)

Pissa: puhdas

RR: 111/75 (119/79)

Hb: 114 (110)

Sf-mitta: 34cm (32,5cm)

Paino sen kuin nousee, sitä on tullut nyt 11kg ja tekisi mieli itkeä, harmi sinänsä että valaat eivät osaa itkeä. Vauvan pää ei ole kiinnittynyt, tosin ei ollut Oliverkaan ennen tositoimia. Vauvan sykkeet ovat hyvät ja hän liikuskeleekin siellä paljon. Liikelaskentaa olen tosin joutunut tekemään aika monena iltana sillä olen välillä iltaisin havahtunut siihen että vauva ei ole liikkunut koko päivään. Välillä supistukset polttavat alaselkää noin 10 minuutin välein iltaisin muutaman tunnin mutta aina ne hiipuvat yön aikana pois. 

Musta tuntuu että en osaa enää tehdä muuta kuin valittaa ja kiukutella, miten saan tän mun asenteen muutettua niin etten enää välittäisi, että oikeesti mulle olisi aivan sama milloin vauva syntyy? Tää maha vaan painaa niin paljon että siitä on vaikeeta iloita tällä hetkellä. Tyhmäähän se on valittaa kun laskettu aikakin on vasta lauantaina ja välillä mä ärsyynnyn itsekin tähän mun ruikuttamiseen, silti mä en voi sille mitään, tuntuu että se valittaminen auttaa edes hetkeksi tätä olotilaa.

Varattiin ensi viikon perjantaille neuvola-aika, terkkari kovasti toivoi mun puolesta että tulisin sinne jo vauvan kanssa. Mä saatan olla hieman skeptinen sen toiveen suhteen. 26.7 olisi sitten tarkoitus soittaa Jorviin ä-polikäyntiä jotta saataisiin päätettyä käynnistyspäivä jos vauva ei ennen sitä ole tullut ulos, pitäkää sormet ristissä että en joudu siihen tilanteeseen sillä pelkään käynnistystä ihan mielettömän paljon.

Oliver lähti tänään isovanhemmilleen yökylään. Olin eka vähän vastahakoinen tän suhteen sillä ei tiedä kuinka kauan joudun olemaan pojasta erossa jos joskus synnytän. Olen kuitenkin tuudittautunut ajatukseen että synnytän vasta ensi vuonna niin ehkä tää tekee mullekkin ihan hyvää levätä kunnolla. Suunnitelmissa olisi ainakin tuijotella sinkkuelämää ja lukea lehteä siihen asti että Jonde tulee töistä kotiin. Menenkin tästä keittämään itselleni kahvia sillä en sellaista ole tänään vielä juonut, kaikesta huolimatta ihanaa päivää kaikille!

LÄHES VALMISTA

Vihdoinkin mä olen levollisin mielin vauvan tulon suhteen. Uusi turvakaukalo on tilattu ja kaiken järjen mukaan se saapuu huomenna. Sadesuoja tupliinkiin sattui olemaan alennuksessa joten sekin meni tilaukseen. Tällä hetkellä meiltä puuttuu siis ainoastaan pientä tavaraa jotka pystyy hankkimaan sitä mukaan kun sitä tarvitsee. Rintapumppua en ole vielä hommannut sillä mä haluan nähdä miten imetys lähtee sujumaan. Tällä kertaa en myöskään ole ostanut korviketta varalle kaappiin, näin mä ehkä en luovuta imetyksen suhteen yhtä helpolla. Ehdin jopa vaihtaa lakanat vauvan sänkyyn, sen verran ne vanhat siinä ehti pölyttymään että päätin raikastaa sängyn ilmettä.

Tänään pakkasin sairaalakassiin sen verran mitä pystyin. Vielä sieltä puuttuu ainakin hammasharja + tahna sekä kännykän laturi ja tottakai itse puhelin. Muuten musta tuntuu että pärjään mainiosti noilla mitä siellä jo on, jos jotain olennaista puuttuu niin Jonde voi varmasti tuoda sen sairaalaan myöhemminkin.

Mä olen nyt vahvasti sitä mieltä että vauva saisi syntyä tämän viikon aikana. Olen kuitenkin koko ajan varmempi siitä että synnytän vasta elokuun puolella, mitään synnytystä ennakoivia tuntemuksia mulla ei ole ollut, mitä nyt epämukavia supistuksia mutta ei lähellekkään mitään sellaisia millä lähdettäisiin synnyttämään. Pitää varmaan ottaa kolme mukamas maagista ässää käyttöön siihen asti että vauva päättää tulla ulos, tää olo alkaa olemaan niin tukalan valasmainen ettei mitään järkeä!

Nyt ei voi tehdä enää mitään muuta kuin odottaa. Onneksi Oliver pitää kiireisenä, ainoa asia mikä synnytyksessä jännittää on se että kauanko joudun olemaan Oliverista erossa ja ehkä vähän se että sattuuko Jorvissa olemaan sulku juuri silloin kun mun pitäisi mennä synnyttämään. Turha sitä nyt on stressata, stressataan sitten kun sen aika on! Pitäkää peukkuja että bebe kohta ilmoittelee itsestään!

SYNTTÄRIJUHLAT

Eilen vietettiin Oliverin synttäreitä lähisuvun sekä kavereiden kesken. Mä päätin että juhlat pidetään kaksi viikkoa ennen varsinaista synttäripäivää sillä koskaan ei tiedä millon lähen synnyttämään ja näin Oliver sekä juhlat saivat meidän täyden huomion.

Suolaiseen nälkään tehtiin kinkkunyyttejä, cocktailpiirakoita munavoin kera sekä hedelmävartaita. Makean nälkään taas oli mokkapaloja sekä täytekakkua. Karkkiakin oli tarjolla viime hetken päähänpistona. Tää oli toka kerta kun mä leivoin täytekakkua ja omasta mielestäni siitä tuli ehkä himpun verran kuivaa mutta ei siitä kukaan kyllä valittanut, leipominen oli aikamoisen työn takana kun en meinannut olla tyytyväinen kakun kokoon sekä koostumukseen. Ihan hyvä siitä onneksi loppupeleissä tuli!

Oliver oli innoissaan kaikista lahjoista ja avaaminen sujui jo huomattavasti paremmin kuin yksi vuotis bileissä. Synttärisankari sai myös puhaltaa kakusta kynttilän vaikka itse kakku ei herralle maistunut lusikallista enempää.

Mä tykkään paljon järjestää tällaisia juhlia mutta ei voi muuta sanoa kuin että onneksi synttärit ovat vain kerran vuodessa, sen verran kova homma tämä oli hoitaa viimesillään raskaana. Onneksi kaikki vieraat näyttivät viihtyvän ja Oliver tykkäsi, sehän tässä on tärkeintä!

NEUVOLA 37+6

Koska viime neuvolakäynnistä ei Oliverin aivotärähdyksen takia tullut yhtään mitään oli mulla tänään uusi aika varattuna. Pystyin nyt keskittymään täysin itse raskauteen sillä Oliver oli viime yön mummin ja ukin hellässä huomassa ja tulee tänään illemmalla kotiin.

Mitat(suluissa 35+3):

HB: 110(116)

Pissa: puhdas

RR: 119/79(120/81)

Sf-mitta: 32,5cm(32cm)

Vauvan syke: 136(145)

Liikkeet: ++

Neuvolatäti käski syömään viikon rautakuurin alhaisen hemoglobiinin takia. Täti tokaisi myös että käsituntumalla vauva on noin 3,3kg tällä hetkellä ja pää on lähtökuopissa, saattaa siis hyvin syntyä viikon päästä jolloin syntymäviikot olisi samat kuin Oliverista, 38+6. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka tää vauva tulisikin vasta lasketun jälkeen mutta kyllä mä toivon että tässä kahden viikon sisällä pääsen tositoimiin sillä olo alkaa olemaan varsin tukala, yöllinen paha olokin alkaa ottaa veronsa ja jos totta puhutaan niin mä vähän odotankin sitä itse synnytystä. Painoa on tällä hetkellä tullut noin 9kg ekasta neuvolasta lähtien, mä oikeesti painan enemmän kuin koskaan ennen ja sekös mua ahdistaa. Täti kyllä rauhoitteli mua että selkeää turvotustakin on havaittavissa ja lapsivesi plus istukka antavat oman osansa painosta. Kyllähän mä sen tiedän mutta ahdistaa silti vietävän paljon.

Täti kyseli onko mulla jotain toiveita synnytyksen/synnytyksen jälkeisen osastoajan suhteen mitä merkata ylös ja mainitsin ainoastaan että haluan oman rauhan imetyksen suhteen ja ettei sitä tarkkailla yhtä hanakasti kuin viimeksi. Koin hoitajien tivaamiset todella ahdistaviksi ja veikkaan että sekin oli yksi syy miksi maito ei viimeksi noussut kunnolla, toki Oliverin pieni koko ja imuotteen osaamattomuus aiheuttivat myös osansa. Mun mielestä mun on turha tehdä synnytyksen suhteen mitään suunnitelmia sillä luotan siihen että mun kroppa hoitaa homman kotiin niin kuin viimeksikin, annan kaiken mennä omalla painollaan. Kohta bebe nähdään!

Mä alan nyt leipomaan huomisia synttärijuhlia varten, mukavaa viikonloppua!