SYNNYTYSKERTOMUS

Meidän täydellinen toinen pieni poika syntyi 16.7 isoveljensä 2-vuotis syntymäpäivänä kello 5:31 aamulla. Synnytys ei ollut mikään maailman helpoin mutta onneksi palkinto oli todellakin sen arvoinen.

15.7 noin kahdeksalta illalla aloin rekisteröimään selkää polttavia supistuksia. Näitä oli tullut parina iltana aikasemminkin joten ajattelin että ne hiipuvat vielä pois. Huvikseni katselin supistusten väliä ja ne tulivat noin 10 minuutin välein. Kohta supitukset alkoivat käydä kipeämmiksi ja väli pieneni seitsemään minuuttiin. Ei mennyt kauaa niin väli olikin jo noin nelisen minuuttia. Kävin vessassa noin keskiyön aikaan ja huomasin veristä vuotoa, herätin Jonden ja sanoin että nyt lähdetään muuten sairaalaan. Jonde soitti isälleen että tulee vahtimaan lasta ja me suunnattiin Jorviin heti hänen saavuttuaan.

16.7 kello 01:18 meidät on kirjattu sisään sairaalaan. Mut laitettiin käyrille istuskelemaan noin tunniksi ja huomasin että supistukset alkoivat hiipumaan. Sisätutkimuksessa olin 3cm auki mutta reunaa oli vielä runsaasti jäljellä joten kätilö passitti meidät kävelemään noin tunniksi. Ehdittiin kävellä noin 40minuuttia kunnes supistukset olivat niin sietämättömiä että tuntui että kuolen. Palattiin takaisin sairaalaan mun vaikeroidessa ja sisätutkimuksessa olinkin jo 6cm auki. Vaihdoin sairaalavaatteet ja supistukset polttivat selkääni. Mentiin saliin ja salissa olinkin jo 10cm auki. Kätilö puhkaisi kalvot ja antoi luvan ponnistaa. Ponnistamisesta ei kuitenkaan tullut yhtään mitään ilman mitään kivunlievitystä sillä en pystynyt kivulta keksittymään mihinkään. Mä en ole ikinä huutanut taikka karjunut samalla tavalla, se kipu oli jotain aivan sietämätöntä ja toivoin siinä vaiheessa että olisin kuollut. Sain spinaalipuudutuksen joka aiheutti sen että kohdunsuu meni suppuun. Spinaalipuudutus oli kuitenkin taivaanlahja siinä vaiheessa vaikka mulle jäi kauhea kipu häpyluun kohdalle.

Odoteltiin hetki että lapsi laskeutuisi ja pystyin taas hengittämään. Kätilö teki taas sisätutkimuksen ja sanoi että tuntee jotain luista. Hän kävi hakemassa lääkärin joka totesi että sehän on lapsen suu, tällä hetkellä vauva imee lääkärin sormea. Mä en ole ikinä ennen kuullut mitään yhtä outoa joten en tiennyt miten reagoida, kätilö kertoi että kasvotarjonnassa olevaa lasta ei alatietä pysty synnyttämään, me lähdetään nyt kiirelliseen sektioon.

05:00 sektiopäätös on tehty. Muistan että menin täysin shokkiin, Jonde antaa mulle pusun ja jää odottelemaan kun mua kärrätään pois, seuraavaksi ollaan leikkaussalissa jossa miljoona eri naamaa esittelee itsensä mulle. Mut puudutetaan ja saan happinaamarin naamalle, lisähappea vauvalle mulle kerrotaan. Tuntuu että mä en kuitenkaan pysty hengittämään. Leikkaus on alkanut 05:25, ainoa mitä tunnen on kuinka poikaa revitään pois mahastani ja tekisi mieli oksentaa kun se tuntuu niin ikävältä, poika syntyy 05:31. Lasta näytetään mulle, onnitellaan ja viedään pois. Kuulen kun poika rääkyy ja tekisi itsekin mieli itkeä.

Kuuntelen kun mua parsitaan umpeen, miten paljon vuotoa tulee ja yhtäkkiä tunnen veitsenterävän piston olkapäässäni, kuin puukkoa vääntäisi hermoon. Mulla iskee paha olo ja alan mennä uneliaaksi, kaikki kuullemma normaalia. Samalla tuntuu kuin mun mahaa runnottaisi. 06:17 leikkaus päättyy ja viiltävän olkapää kivun kanssa mut kärrätään heräämöön.

07:00 Jonde saa käydä vauvan kanssa heräämössä. Saan pojan hetkeksi tissille jonka jälkeen jään taas yksin. Nukahdan ja nukun hetken koiranunta.

09:15 mut kärrättiin synnyttäneiden osastolle kamalissa kivuissa. Itkin olkapäätäni sekä alavatsaani ja tuntui taas että kuolen. Osastolla sain vauvan viereeni ja neljää eri kivunlievitystä ennen kuin mikään alkoi tehoamaan.

Onneksi pikuhiljaa kaikki kivut alkoivat neutralisoitumaan ja me päästiin eilen jo kotiinkin. Tämä synnytys varmisti sen etten enää lapsia kyllä tee. Mulla jäi tästä synnytyksestä aivan kamalat traumat ja sainkin jo ajan synnytyspelkokeskusteluun. Onneksi mulla on nyt kuitenkin kaksi pientä täydellistä poikaa jotka tekevät tästä kaikesta tämän arvoista. Mä en voisi olla onnellisempi!