8kk neuvola

Meillä oli eilen aamulla vihdoinkin neuvolalääkäri. Viime aika peruuntui sillä lääkäri oli kipeänä ja jouduttiin siirtämään jopa parilla viikolla aikaa eteenpäin. Otettiin mitat ennen lääkäriä ja olihan jäbä kasvanut neljä senttiä kahden kuukauden aikana. Painoakin oli tullut noin kilon verran, kuullemma niin vähän sillä Oliver on juuri oppinut ryömimään ja silloin painoa ei tulekaan yhtä paljon, järkevältähän se kuullostaa.

8kk mitat(suluissa 6kk)

Paino: 7620g (6800g)

Pituus: 68cm (64cm)

Päänympärys: 43,3cm (42,1cm)

"Kasvaa hienosti, motoriikka ikätasoista. Pohkeiden iho kuiva, muuten tutkittaessa ei poikkeavaa"

Oliverilla on tosiaan mielettömän kuiva iho jaloissa ja rasvataankin nyt aamuin illoin jotta saadaan karheus pois, pahimpina päivinä pohkeet tuntuvat ihan hiekkapaperilta. Seuraava neuvola onkin vasta vuoden iässä.

Mä keitän nyt kahvia sillä Jondenkin pitäisi kohta tulla kotiin, kivaa keskiviikkoa!

Naurava vauva

Me ollaan tämä ilta kahdestaan Oliverin kanssa kotona sillä Jonde lähti kaverinsa tupareihin. Mulla on kuitenkin yltiöhauskaa sillä Oliver viihdyttää itseänsä juoksemalla Bambin perässä kävelytuolin kanssa ja räkättää aina kun koira tulee ohi. Oikea lauantai-illan piristys! Tässä tämä onnellinen vauva, mukavaa lauantai-iltaa!

Kirje pojalleni

Olet nyt kahdeksan kuukautta vanha. En voi uskoa että jo neljän kuukauden päästä olet vuoden ikäinen. Aika tuntuu kulkevan aivan liian nopeasti vaikka onkin mahtavaa nähdä millainen persoona sinusta tulee.

Olet pienestä pitäen ollut rauhallinen vauva. Tempperamenttiakin löytyy jos jokin ei mene tahtosi mukaan, mutta pääosin olet tyytyväinen pieni poika ja sulostutat ihanalla vauvan naurullasi ja väläyttelet monta kertaa päivässä kahta alahammastasi hymyillessä. Eilen sinä opit ryömimään. En voi kuvailla sitä ylpeyden tunnetta joka minut valtasi kun pääsit pitkän ähinän ja yrityksen jälkeen eteenpäin. Nyt ryömit jo päämäärätietoisesti eteenpäin pidempiäkin matkoja. Ilmeestäsi huomaa kuinka keskittynyt ja halukas olet oppimaan kaikkea uutta. Taputtaminen on sinulle jo mutkatonta hommaa ja yrität kovasti jutella, joitakin ääntelyitä voisi jo sanoa sanoiksikin, esimerkiksi buu sekä hei.

Joka päivä opit jotain uutta ja samalla opin minäkin. Suurin asia minkä olet opettanut minulle on se miltä rajaton rakkaus tuntuu, ei olisi mitään asiaa mitä en puolestasi tekisi. Kun olet kipeä, voisin tehdä mitä vain että kurja olosi siirtyisi minulle. Jos sinua itkettää, tahtoisin paljon mieluummin pyyhkiä kyyneleet pois silmistäsi ja itkeä puolestasi kuin vain tyytyä lohduttamaan.

Olet rikastuttanut monen ihmisen elämää, etkä varmaan arvaakkaan minkä vaikutuksen olet tehnyt minuun. Pieni ihminen kenellä on suuri sydän ja suuri tarkoitus. Olet valehtelematta minulle kaikki kaikessa ja olen rajattoman onnellinen siitä että saan olla äiti juuri sinulle. Olet täydellinen juuri tuollaisena kuin olet!

<3 Äiti

Lapsuuden lemppari lelut

Mun vanhemmat olivat kaivaneet kaikki meidän vanhat lelut esiin Oliveria varten. Ei tietty niitä millä leikittiin kun oltiin vähän isompia mutta kaikki vauvalelut. Mä aloin kuitenkin muistelemaan kaikkia niitä leluja mitkä sykähdytti mun lapsuuden leikkejä, ja ai että mikä nostalgia iski! Onkohan niitä tallella vielä lapsuudenkodissa, onkohan ne enää ylipäätään ehjiä?

Barbiet oli ihan ehdottomia lemppareita. Niitä meiltä löytyi vaikka kuinka paljon ja vaatteita sitäkin enemmän. Me keksittiin lukuisia eri leikkejä barbeilla ja aina joltain irtosi pää tai käsi, vahingossa siis, ei leikitty mitään brutaaleja mielikuvitus leikkejä sentään. Joskus saatiin myös päähämme leikata barbeilta hiukset, kyllähän ne takaisin kasvaa. Välillä keksimme että lisäämme barbeillemme hieman meikkiä sinisellä tussilla, siinä sitten oltiin hakatun barbien kanssa, kiva.

Pikkueläimetkin olivat kova sana. Meiltä löytyi iso korillinen täynnä erilaisia eläimiä; koiria, kissoja, norsuja, kirahveja, hevosia, lampaita jne. jne. Muistan vieläkin kuinka pikkusiskoni kanssa leikimme ruotsissa eräänä jouluna pikkueläimillä vaikka kuinka paljon. Taidettiin saada joululahjaksi silloin erilaisia pikkukoiria ja sitten koirilla oli oma jengi joka puolusti omaa aluettaan. Hassua miten vieläkin voi muistaa kuin eilisen jonkun niinkin kauan aikaa sitten leikityn leikin.

Tamagotchikin mulla tottakai oli. Jos oikein muistan se hukkui jonnekkin leikkipuistoon lumeen, tai sitten se oli isosikoni tamagotchi, kuitenkin olin asiasta syvästi järkyttynyt. Miten sellaista virtuaalista pientä konetta oikein jaksoi hoitaa? Sitten se koko häkkyrä sammui aina jossain vaiheessa eikä se ikinä enää mennyt päälle. Mulla oli itse asiassa aivan samanlainen kuin tässä kuvassa.

Superpallot, mikä mieletön keksintö! Omistin niitä monen monia mutta aikojen saatossa nekin hävisivät jonnekkin, puskaan, parvekkeelta alas, tielle, milloin minnekkin. Kaikki pomputtelivat koulussa välitunneilla superpalloja. Miksiköhän mulla ei enää ole yhtäkään? Piti aina yrittää saada erilainen pallo ja ai että muistan sen pettymyksen jos sattuikin jo ennestään olemaan samanlainen.

View-masterinkin muistan kuin eilisen. Siinä sitten istuttiin ja katsottiin samaa lätkää ympäri ja ympäri ja sehän vasta kivaa oli! Mä muistan vieläkin miltä kuvat näyttivät, hieman epätarkkoja ja tummahkoja. Jos muistelen sitä niin muistan juuri miltä se meidän laite haisi, tulee ihan lapsuus mieleen!

P.S. Äiti tai isä jos muistatte että view-master on vielä tallessa niin kertokaa, olis kiva taas "leikkiä" sillä!

Tästä tietää olevansa äiti...

...kun kaupassa yksin käyminen tuntuu minilomalta

...kun huomaat että olet käyttänyt samoja vaatteita jo useamman päivän

...kun jokainen vaate on puklussa tai kuolassa

...kun et osaa kuunnella muiden ihmisten juttuja ilman että tuijotat mitä lapsesi tekee

...kun lähdet myöhässä joka paikkaan koska lapsi

...kun tuijotat lastenohjelmia vaikka lapsi olisikin jo päiväunilla

...kun puhelimessa on miljoona "turhaa" kuvaa lapsesta olemalla vain elämäsi rakkaus

...kun pitkä suihkussa käyminen tuntuu kylpylälomalta

...kun selität ääneen kaiken mitä teet vaikka lapsi ei olisikaan paikalla

...kun laulelet lastenlaluja julkisilla paikoilla

...kun salaa toivot että kuka tahansa kääntäisi keskustelun lapseesi

...kun viettää miehen kanssa kahdestaan aikaa ja selailee vain ja ainoastaan kuvia lapsesta

..kun tiedät että äitiys on rankkaa mutta myös hyvin palkitsevaa ja jokaisen rankan hetken arvoista!

Today was a good day!

Tänään on ollut todella hyvä päivä. Vaikka me ei tehty mitään erikoista olen ollut jotenkin paljon paremmalla tuulella ja niin oli Oliverkin. Herättiin vauvan kanssa vähän ennnen yhdeksää jolloin Jonde oli jo lähtenyt töihin. Mä vaiheilin puolisen tuntia että mennäänkö vauvajumppaan sillä molemmat ovat hieman flunssaisia, mutta koska vauvamme vaikutti hyvin iloiselta päätin suunnata jumppaan. Tein ilmiselvästi oikean ratkaisun sillä jumppa+ulkoilma kombo tekivät terää, Oliver meni päiväunille vasta yhden aikaan ensimmäisen kerran ja oli siihen asti kuin itse auringonpaiste.

Sain sopivasti syötyä ja siivottua samalla kun Bambi istui sohvalla ulos tuijottaen, kun Oliver jo heräsi ja taas naama oli kuin hangon keksillä. Ennen kuin Jonde tuli kotiin töistä leikittiin, pelleiltiin koiran kanssa ja harjoiteltiin taas vaihteeksi eteenpäin menemistä, kävelytuolin kanssa sekä ilman. Mä niin rakastan näitä päiviä kun vauvan itkusta ei ole tietoakaan eikä tarvitse koko ajan miettiä että koskakohan se ärtyneisyys jatkuu.

Jonden tultua kotiin syötiin kaikki päivällistä yhdessä jonka jälkeen leikki jatkui aina toisiin päiväuniin asti. Niiden aikana Jonde kävi kaupassa ja mä istuin rauhassa koneella kahvikupin kanssa.

Huomenna mä kyllä lähden kävelemään ulos, oli ilma minkälainen tahansa, huomaa että sisällä kököttäminen ei tee muuta kuin hallaa. Onneksi ollaan nyt kaikki sen verran terveitä että viitsii taas mennä ilman huolen häivää.

Mukavaa viikon jatkoa, onneksi mennään kevättä kohti!

Viikonlopun tunnelmat

Meillä oli ihan mahti viikonloppu, täydellinen helmikuun lopetus! Perjantaina Oliver meni hoitoon Jonden vanhemmille joten me suunnattiin taas kerran huikealle räppikeikalle. Tuttuja pomppi sieltä täältä halailemaan, lavalla myllersi kavereita sekä Jonde ja aika kului liiankin nopeasti. Lauantai aamuna mulla ei onneksi ollut minkäänlaisia oloja perjantain juhlimisesta ja oli ihanaa taas saada oma pikku vauva kotiin. Ennen kuin Oliver tuotiin kotiin löhösin sohvalla katsoen Gilmoren tyttöjä kun Jonde kävi jossain tapahtumassa, tein lihamureketta pitkästä aikaa ja mutustin mutakakkua, mitä muuta voi väsynyt nainen toivoa aamupäivältä.

Lauantaina tosiaan oltiin ihan vaan kotona, leikittiin Oliverin ja Bambin kanssa, katsottiin stand-uppia netflixistä ja syötiin lihamureketta. Mä rakastan viikonloppuja kun ei ole kiire nukkumaan sillä Jondella ei ole töitä, vaikka pitäähän Oliverin kanssa herätä kuitenkin yleensä jotenkin aikaisin, jäbä nukkui kuitenkin yhdeksään asti sunnuntaina joten mekin saatiin hyvät unet.

Sunnuntaina käytiin tavan mukaan mun vanhemmilla syömässä ja Oliver sai viettää hetken aikaa toistenkin isovanhempiensa kanssa. Ilta kului mukavasti vanhoja kotivideoita katsoen siskojeni kanssa ja edelleenkin naurattaa meidän tyhmät kommentit videoihin liittyen, ei ole siskojen voittanutta!

Nyt mä syön vihdoin jotain kun pikkumuru nukkuu päiväunia, vaikka harmaa arki alkoi taas on mieli valosaa, mukavaa maaliskuista maanantaita!