Yksi rakkauden täyteinen vuosi

Tänään me ollaan Jonden kanssa seurusteltu tasan vuoden verran. Me ei vietetty päivää mitenkään erikoisemmin, käytiin Jonden vanhemmilla aamupäivällä syömässä makoisaa kalaa mutta muuten ollaan vain hengattu kahdestaan sohvalla skinsiä tuijottaen. Ilmakaan ei oikein ole antanut myöten että tekisi jotain ulkona, ja tällainen lekottelu päivä tulee aina tarpeeseen,

Me tavattiin Jonden kanssa viime vuoden maaliskuun lopussa. Yhteisten kaverien kautta päädyttiin samoihin "piireihin" pyörimään, ja parin kuukauden hölmöilyn sekä "deittailun" jälkeen alettiinkin seurustelemaan, vaikka molemmat oltiin toisillemme vakuuteltu ettei etsitä mitään vakavaa. Viime vuonna, 29.05.2013, uskalsin Jondelle myöntää mukamas kylmänviileenä: Kyl mä sun kanssa voisin seurustella. Tähän Jonde vain sanoi että "niin mäkin sun", ja niin se meidän kunnollinen yhteinen taival alkoikin.

Alusta asti me ollaan nähty toisiamme melkeinpä päivittäin. Silloinkin kun ei virallisesti vielä seurusteltu niin nähtiin hyvin usein. Tilanne eskaloitui siihen että Jonde viime joulukuussa irtisanoi oman asuntonsa ja muuttettiin ns. virallisesti yhdessä asumaan mun kämppään. En kyllä olisi vuosi sitten uskonut että tämän samaisen ihmisen kanssa mä saisin lapsen ja että kuljettaisiin samaa polkua käsi käden, niin se elämä vain yllättää.

Tähän vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista mutta ennen kaikkea sellaista rakkautta mitä mä en osannutkaan kuvitella että on olemassa. Huomaan välillä että vieläkin tuijotan Jondea tyhmä virne naamallani koska toinen on vaan niin uskomattoman söpö! Arjestakin on tullut huomattavasti helpompaa kun vierellä on ihminen joka jaksaa kehua, kannustaa, naurattaa sekä huomioi. Toki meilläkin on meidän omat kinamme ja riitamme, mutta onneksi saadaan ne aina selvitettyä puhumalla ja koittamalla ymmärtää toisiamme. Mä en mistään hinnasta vaihtaisi pois tätä kaikkea mitä mulla tällä hetkellä on.

Viimeisen vuoden ajan olen ollut onnellisempi kuin koskaan ennen, ja melkeinpä pelottaa että eihän tämä tästä voi paremmaksi muuttua. Me ollaan löydetty uskomattoman hyvä yhteinen sävel, enkä malta odottaa että meidän yhteinen lapsi syntyy, mä olen satavarma että Jondesta tulee aivan mahtava isä pojalleen.

Tiedän että sä Jonde luet tän joten kiitos siitä että jaksat mun kiukuttelua, valittamista ja kaikkea muuta ärsyttävää, oot ihanin, rakastan sua <3

Pesänrakennusvietti?

Kyllä, nyt se on rantautunut, ja kunnolla. Tänään ollaan siivottu meidän kämppä lattiasta kattoon sekä vaihdettu järjestystä niin että vauvan tavaroille on nyt tilaa jos ei jostain syystä isompaa kämppää ehditä saada ennen pojan tuloa. Täällä mä olen innoissani tänään kuurannut seiniä kun Jonde siirsi isoimmat huonekalut uusille paikoilleen, täydellinen sadepäivä! Tällä hetkellä meidän kämpästä puuttuu matto, sillä vanha lähti roskiin koiran jäljiltä, mutta onneksi saadaan uusi hommattua viimeistään viikonloppuna. Mä oon enemmän kuin tyytyväinen asuntoon tällä hetkellä, eikä ajatus siitä että jouduttaisiin tässä asumaan hetken vauvan syntymänkin jälkeen, ahdista enää yhtään yhtä paljon. Vaikka asunto onkin pieni, uuden järjestyksen myötä se vaikuttaa nyt paljon tilavammalta.

Nyt loppuraskauden myötä mulla on alkanut järisyttävät pahoinvoinnin aallot. Välillä paha olo kestää vain vähän aikaa ja pahimmillaan monta tuntia. Välillä saa halailla vessanpönttöä ihan kunnolla ja toivonkin ettei tätä nyt kestäisi koko loppu aikaa. En myöskään ole vielä löytänyt mitään keinoa mikä helpottaisi, joten joudun vain tyytymään sohvalla makoiluun silloin kun olo yllättää, yleensä se tulee aivan puun takaa.

Pojan liikkeetkin ovat alkaneet tuntua välillä tooodella epämukavilta. Tuntuu kuin palleaa hakkattaisiin vähän väliä ja kylkiluutkin kiittävät ja kuittaavat jo tässä vaiheessa. Onhan se mukavaa että pojalla on kaikki hyvin ja jaksaa vipeltää vatsassa minkä kerkeää, mutta välillä toivon että potkut kohdistuisivat jonnekkin muualle kuin jo rusikoituihin paikkoihin. Tunnen myös selvästi miten jäbän pää alkaa painamaan alavatsassa, välillä pelottaa että vauva vain luiskahtaa ulos kesken kävelyn, hah.

RV 31+6

Enää 57 päivää laskettuun aikaan, uskomatonta että enää niin vähän aikaa! Nyt könyän hetkeksi sohvalle Jonden viereen ennen kuin uni maittaa näin touhukkaan päivän jälkeen. Hyvää yötä kaikille!

Jonde 27!

Eilen vietettiin maailman parhaan miehen synttäreitä, nimittäin rakkaan Jonden! Käytiin Jonden vanhemmilla syömässä ruokaa ja juomassa kakkukahvit. Sen jälkeen suunnattiin nurtseille paistattelemaan aurinkoa, muut ottamaan kuppia kun mä siemailin vichy vettä. Porukkaa lappasi kiitettävä määrä onnittelemassa ja istuskelemassa. Mulla jäi kuva saldo vähäiseksi siinä helteessä, mutta kivaa oli! Itse lähdin aikaisemmin kotiin päin lenkittämään Bambia kun muut jäivät nauttimaan helteestä.

Viime päivät ovat muutenkin koostuneet pelkästään auringon ja helteen nauttimisesta ja voin sanoa että ei haittaa yhtään! Mielikin tuntuu paljon virkeämmältä kun pitkät valosaat päivät ovat otteneet vallan. Tänään on vielä luvassa vanhemmilla käymistä ja tiistaina meillä onkin perhevalmennus. Onnea vielä rakas Jonde!<3

Kesä, sitä parasta aikaa!

Viime päivät on muistuttaneet meitä siitä tulevasta kesästä joka nyt kuitenkin taitaa pitkälti olla ovella! Mulle henkilökohtaisesti tästä kesästä taitaa tulla jännempi kuin koskaan ennen, synnytänhän kuitenkin meidän rakkaan esikoisen! Koska laskettu aika on kesän puolivälissä, ei sen suurempia suunnitelmia olla kesälle tehty, ulkomaan matkoja ei ole luvassa eikä muutenkaan mitään pienempiä reissuja suomen sisälläkään. Mä aion pysytellä tutusti ja turvallisesti pääkaupunki seudulla siihen asti, kunnes poika tupsahtaa maailmaan.

Vaikka haaveilenkin muuttavani takaisin Espooseen, on Helsingistä tullut mulle hyvin tuttu ja rakas paikka. Kesäisin varsinkin tämä ihana pieni pääkaupunki jotenkin herää eloon, löytyy kaiken maailman toreja, kahviloita, rantoja meren äärellä, kirppareita, nurtseja sekä kaikkea muuta mitä voi vaan kuvitella tarvitsevansa kesällä.

Muutama pikkuruinen suunnitelma mulla kuitenkin löytyy takataskusta tällekkin kesälle. Mä haluan ehdottomasti päästä veneilemään isän ja siskojen kanssa. Joka kesä ollaan ajeltu Espoosta Helsinkiin merta pitkin kyntäen ja jossain vaiheessa pysähdytty syömään "veneruokaa", toisin sanoen jotakin kattilassa keitettyä mössöruokaa. Tästä perinteestä pitää siis tänäkin kesänä pitää kiinni, maisemat on aina huikeat ja raikaalle meri-ilmalle ei mikään vedä vertoja.

Korkeasaareen Jonde on onneksi mun kanssa lupautunut lähteä. Oon käynyt siellä viimeksi muutama vuosi sitten ja halu kävellä eksoottisien eläinten keskellä on kova.

Mökille me aiotaan kanssa suunnatta jossain vaiheessa kesää. Se tullaan varmaan toteuttamaan vasta kun poika on syntynyt, sillä ajomatkaa mökille löytyy jonkin verran, samalla myös mummini ja ukkini pääsee kunnolla tutustumaan pikkutyyppiin, mä pääsen saunomaan ja uimaan edes yhdeksi viikonlopuksi kunnolla sekä nauttimaan siitä ihanasta kotiruoasta mitä mummini aina valmistaa.

Muuten ajattelin koko kesän ottaa rennosti samalla kun odotellaan poikaa saapuvaksi. Nähdä ystäviä ja perhettä, nauttia auringosta ja ukkosista, syödä jäätelöä, ulkoilla koiran kanssa sekä valmistella itseäni henkisesti tulevaan vauva rumbaan.

Ihanaa alkanutta kesää kaikille!

Neuvola kuulumisia

Tänään oli pitkästä aikaa neuvola, mulla oli tuttu neuvolatäti vaihtunut nyt terveydenhoitajaan joka oli hyvin mukava ja mulla jäi todella hyvä mieli käynnistä.
Ensin siis perusmitat:

Paino: +500g/vko

RR: 116/79

Hemoglobiini: 118

Sf-mitta: 26cm

Pissa: puhdas

Liikkeet: ++

Pojan syke: +140

Paino on tällä hetkellä koko raskausaikana noussut nelisen kiloa mikä ei todellakaan ole mikään päätä huimaava luku, olen siis tyytyväinen, saa nähdä spurttaako se loppuvaiheessa totaalisesti. Hemoglobiini oli laskenut hieman edellisestä kerrasta, ja jos se vielä tuosta laskee ensi kertaan mennessä niin pitää taas aloittaa raudan syöminen. Mun sf-mitta kulkee hieman alakäyrillä mutta tasaisesti kuitenkin, joten ei huolta. Terveydenhoitaja myös sanoi että tyyppi on mahassa kääntynyt jo pää alaspäin, mikä on hyvä juttu, mutta saattaa vielä kääntyä toisin päin, tilaa kuullemma löytyy vielä jonkin verran liikkumiselle joten ei ihme että liikkeet tuntuu vähän joka puolella.

Sain kotiin myös liikelaskenta paperin johon voin merkkailla jäbän likkeitä, mutta kuullemma kannattaa vasta vikoilla viikoilla sinne kirjotella, sillä liikelaskenta pätee enemmänkin vasta silloin. 

Seuraava lääkärikäynti varattiin viikolle 35+5 ja seuraava neuvola heti heinäkuun alulle. Silloin aletaan olla lähempänä laskettua aikaa kuin koskaan ennen, hui!

Nyt kun aurinko helottaa täyttä häkää ja ulkona voi kävellä pelkällä topilla, huomaan että mä automaattisesti jotenkin hämmennyn mun mahan kokoa. Oon tottunut että takki tai iso huppari peittää raskausmahan, varsinkin kun se on ollut niin pieni ettei sitä huomaa, ja nyt vaatiikin totuttelemista kävellä palleron kanssa julkisesti. Älkää luulko että mä jotenkin häpeäisin tätä ihanaa kumpua, päinvastoin, mutta nyt vasta alan huomaamaan että mun kroppa on muuttunut paljon, ja vaatii tosiaan hieman aikaa olla täysin sinut itsensä kanssa ja porskuttaa eteenpäin maha pystyssä. 

RV 30+5

Positiivisin mielin kuitenkin jatketaan päivää, ihanaa auringonpaistetta kaikille!

Perjantain haaste!

Huomasin eräässä blogissa tämä haasteen ja ajattelin näin melkein aurinkoisen perjantain kunniaksi listata munkin lemppari asiat!

Lempiruumiinosani on selkä!
Lempivaatteeni on leggingsit ja pitkät värikkäät topit
Lempikirjani on Rikkaat tyttöraukat
Lempiautonvärini on tummanvihreä
Lempikauppani on H&M 
Lempijäätelöni on suklaa
Lempikatuni on katu minkä varrella lapsuudenkotini sijaitsee
Lempikukkani on auringonkukka
Lempitreenivaatteeni on verkkarit ja toppi
Lempimausteeni on curry
Lempinäyttelijäni on Kate Hudson
Lempiblogini on But I'm a Human not a Sandwich
Lempikakkuni on oman isäni tekemä persikka-suklaa-täytekakku
Lempijuhlani on joulu
Lempikauneustuotteeni on kosteusvoiteet
Lempilenkkimaisemani on metsäpolku
Lempielokuvani on Leijonakuningas
Lempihammastahnani on Colgate-Max Fresh!
Lempiluonteenpiirteeni on sarkastisuus
Lempikulkuvälineeni on auto
Lempisuklaapatukka on kinder bueno
Lempihömppäsarjani on Sinkkuelämää
Lempikuvioni on tällä hetkellä ehdottomasti raidat!
Lempihedelmäni on päärynä
Lempipuuhasteluni on koiran kävelyttäminen sekä turhien tavaroiden ostelu
Lempivuodenaikani on kesä!
Lempikoruni on Jondelta saamani perhossydän koru
Lempityylini on rento ja staili, hahha!
Lempijuustoni on Polar, namm.
Lempieläimeni on ihanaakin ihanampi Bambi-koira<3
Lempilihakseni on peppu!
Lempimusiikkini on old-school suomiräp

Haastan kaikki ketkä tän vaan haluaa tehdä, aurinkoista perjantaita!

RV 30+0

Tänään pyörähti käyntiin raskausviikko 30. Olo on vieläkin yllättävän pirteä, mieli on seesteinen eikä stressiä ole. Haha, ainakin niin yritän uskotella itselleni. Kyllä, oikeasti oloni on yllättävän pirteä eikä oloni millään lailla ole turvonnut tai uupunut mutta mieleni sen sijaan ei seesteistä ole nähnytkään. Mä alan pikkuhiljaa herätä todellisuuteen että laskettuun aikaan tosiaan on enää kaksi ja puoli kuukautta, kymmenen viikkoa, 70 päivää, APUA!

Vaikka valmistelut ovat hienosäätöä vaille valmiina, ja jos vauva nyt tulisikin ei hänellä olisi hätäpäivää, on päällimäisenä mielessä kuitenkin se isompi asunto. Mielessäni mä kiroan, valitan, ahdistun ja stressaan ihan ylettömän paljon että me ei vieläkään olla löydetty isompaa asuntoa, ihan kuin kaikki asuntoyhdistykset yhdessä olisivat päättäneet että "hei, noille me ei ainakaan edes vaivaannuta etsimään mitään". Tuntuu kuin mikään ei auta asunnon saamisessa ja mä alan menettää mun toivoa ja nähdä tulevaisuuden tässä pienessä yksiössä, kolme henkilöä ahtautuneena sillipurkissa ja kukaan ei saa happea koska koira läähättää kaiken itselleen.
Kuten siis varmaan ymmärrätte, mä todella todella todella toivon että saataisin pian se isompi asunto sillä mulla alkaa menemään yöunet kun vatvon sitä että miten mä vielä voin edesauttaa tätä asiaa.

No mutta, valittamisen ja kiroilun lomassa olen ehtinyt tehdä muutakin. Mä oon kauan etsinyt pojulle tumppuja mitä voin käyttää kun vauva nukkuu, niitä ei ole löytynyt sitten mistään. Olen valehtelematta kolunnut kymmeniä kauppoja ja olin jo valmis käyttämään sukkia tähän tarkoitukseen, kun sitten vihdoin ja viimein löysin etsimäni. Nyt vauvalle löytyy siis oikeaan tarkoitukseen tarkoitetut tumput, ja hieman onnellisempi "mom to be".

Viiden päivän päästä meillä on neuvola. Musta tuntuu että siitä on ikuisuus kun viimeksi mitään vauva-aiheista käyntiä on ollut, tosin olihan mulla neuvola viimeksi pari kuukautta sitten, eli ei mikään ihme. Onneksi mä en vielä millään lailla ole kyllästynyt mun mahaan, päinvastoin. Päivä päivältä mä rakastun tähän kumpuun enemmän ja enemmän ja tällä hetkellä tuntuu siltä että voisin olla ikuisesti raskaana, vaikka toisaalta haluaisin jo nähdä pikku masuasukin.
Jäbästä on tullut jo vähän "rohkeampi". Vaikka joku toinen laittaa vatsan päälle käden, niin potkiminen ei lopu kuin seinään, vaan poju jatkaa innoissaan rymyämistä. Vilkkaimmillaan vatsassa mekastetaan kahdentoista aikaan yöllä ja kuuden aikaan aamulla, tosin nytkin tätä kirjoittaessa tunnen miten mun kylkiluita pidetään rumpuina, ihana pikkunen<3

RV 30+0

Ihanaa loppuviikkoa kaikille, onneksi mieltä piristää tämä pilvien takaa rakoileva aurinko!

Äitejä ja vaunuja

Viikonloppu oli hyvin täynnä menoa. Musta tuntuu että en ole hetkeäkään levännyt vaan juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Ihan kivaa vaihtelua ainaiseen sohvalla köllöttelyyn!
Eilen vietettiin ihanan kummipojan ensimmäisiä synttäreitä. Mulla unohtu kaikeksi harmikseni muistikortti kamerasta kotiin joten kuvia ei juuri tullut otettua. Hieno muumikakku oli hirmu maukasta, Kaapollakin silmät säihky kun sai kasapäin lahjoja ja kaikki huomio oli kohdistettu pikkumieheen.

Kaapon synttäreiltä suuntasin omille vanhemmilleni varastamaan heidän autonsa loppu viikonlopuksi. Vaikka ajatuksena oli suunnata autolla suoraan kotiin, vei tieni kuitenkin siskoni kanssa ostoksille ennen kuin kaupat menivät kiinni, ja suureksi ilokseni löysin masuasukille taas "välttämättömän" neuleen ja itselleni uusia "kylmänääostankueimullavieläoo" vaatteita. Illalla jaksoin vielä käydä kaverilla kahvilla, oli ihanaa löpistä niitä näitä taas pitkän ajan jälkeen.

Tänään vietettiin äitienpäivää paikasta toiseen singahdellen. Käytiin ensin Jonden vanhemmilla syömässä maukasta porsaanlihaa, juotiin myös kahvit sekä herkuteltiin kinuskikreemi kakulla. Siellä hetken oltuamme suunnattiin vielä mun vanhemmille missä toistamiseen syötiin liha-ateria, voi sitä ähkyä.
Ennen kakkukahveja, minä ja Jonde lähdettiin Jokelaan seikkailemaan mistä meidän oli tarkoitus hakea vauvalle vaunut. Ajettiin ensin harhaan koska ilmiselvästi mä en osaa käyttää navigaattoria, senpä takia reissu venyikin puolella tunnilla. Vaunut olivat moitteettomassa kunnossa joten päädyttiin ostamaan juuri ne kyseiset, ja nyt ollaankin Brio Combi-vaunujen onnelliset omistajat!

Takaisin vanhemmilleni päästyämme nautittiin vielä raikasta mansikkakakkua kahvin kera ja sitten suunnattiinkiin jo oman kodin lämpöön , tuliaisina rasiallinen kakkua.
Nyt suuntaan itsekin sohvalle ja esitän että olen kiinnostunut tämän päivän matsista. Hyvää yötä kaikille!

PS. Mun "photo a day" haaste on hieman jäänyt taka-alalle, tuntuu että löytyy niin paljon muutakin postaus aihetta että jätän sen suosiolla tylysti kesken, hehe.

Valmisteluita

Nyt mennään jo raskausviikoilla 29. Hui kun aika menee nopeasti ja enää 11 viikkoa laskettuun aikaan. Meillä alkaa pikkuhiljaa kaikki olla mallillaan vauvan tuloa varten, isoimmat tarvikkeet löytyy kyllä mutta mitään meillä ei konkreettisesti täällä kotona ole, tavarat löytyvät meidän vanhempien tai kavereiden luota tällä hetkellä. Löysin myös potentiaaliset vaunut vauvalle, mutta vielä ei ole takuuta hommataanko juuri ne kyseiset, tarkoitus olisi hakea ne sunnuntaina.

Tänään lähdettiin Jonden kanssa metsästämään vauvalle pienempiä hoitotarvikkeita. Vaatteita meiltä löytyy vaikka muille jakaa mutta nyt saatiin myös näitä perustuotteita mitä voisin olettaa että tullaan tarvitsemaan. Toki ei kaikkea saatu kerralla ostettua, vielä pitäisi hommata esim. harsoja, kynsisakset, tutteja, vaippoja, puhdistuspyyhkeitä ja varmaankin miljoonia muita asioita.

Vauvan harja, en tiedä tullaanko sitä ikinä käyttämään mutta onhan se nyt hyvä olla kun se siinä äitiyspakkauksessakin tulee mukana. Hellävarainen pesuneste joka sopii vauvan iholle ja hiustenpesuun on tietenkin välttämätön, samoin sinkkivoide ja talkki. Nyt löytyy myös hellävarainen hoitoöljy, tarkoitettu käytettäväksi joko kylvyn jälkeen tai kun iho tuntuu kuivalta.

Pullo- ja tuttiharja samassa paketissa, sekä pari ensituttia. Tutteja meillä ei vielä ole ollenkaan joten eikö niitäkin ole hyvä olla varalla valmiina. Kaiken lisäksi mulla tarttu ostosreissulta mukaan kaikki Sinkkuelämän-tuotantokaudet joten olen enemmän kuin tyytyväinen tän päivän saaliiseen.
Onneksi meillä nyt sentään on vielä aikaa vauvan tuloon joten näin pikkuhiljaa kun tavaroita haalii, eiköhän se siitä. Mua odottaa postissakin vauvan tyyny ja lakanoita, en ole vain saanut vielä aikaiseksi hakea niitä kotiin asti.

Jäbä on taas palannut normaaliin potkimis rytmiin. Mahassa on taas vilkasta, onneksi, ja potkut tuntuvat hyvinkin selvästi. Varsinkin iltaisin ennen nukkumaanmenoa on maailman siisteintä potkia Jonden selkää ettei kumpikaan varmasti saa unta samantien. Mä nautin ihan ylettömästi kun poika potkii, vaikea verrata mihinkään muuhun, koska onhan tämä nyt sen verran ainutlaatuinen fiilis. Muutenkin jokainen liike tuntuu selvemmin kuin koskaan ja on ihanaa maata selällään ja tuntea miten poju kääntyilee ja nähdä miten maha liikkuu mukana!

29+0

 Tällaista tänään, jos nyt saadaan ne tietyt vaunut hommattua niin luvassa varmasti niistä enemmän viikonloppuna. Mukavaa alkanutta loppuviikkoa kaikille!

Photo a day

Huomasin tämän haasteen eräässä blogissa ja ajattelin itsekin lähteä kelkkaan mukaan himpun verran myöhässä! Aloitin eilisestä kuvaamaan ja jatkankin nyt sitten haastetta päivä kerrallaan muiden postausten ohella.

5.5 IN MY CUP

Tämä kyseinen FRIENDS-muki on toiminut mun luottomukina jo monta vuotta. Sain sen konfirmaatio lahjaksi sillon aikoinaan kun sitä vietin. Yleensä muki on täynnä Pepsi Maxia, niin kuin eilenkin, ja tämän kyseisen juoman yletön kuluttaminen onkin yksi mun vähistä(lue: monista) paheista.

6.5 FIVE YEARS AGO

Lontoossa kävin tasan viisi vuotta sitten kesällä. Se onkin mun viimeisin kunnon ulkomaanmatka missä olen hetkeen ollut, tähän ei nyt lasketa mukaan Viron reissuja. Matkakuume onkin tällä hetkellä suuri ja kunhan saadaan pikkujäbä mukaan talsimaan ja hetki on otollinen, niin mä kyllä ryntään suuna päänä takaisin johonkin maahan minkä nimi ei ole Suomi(eikä Viro, kjeh).

Vauvailua kirjan muodossa

Tänään sen sain! Vauvakirjan nimittäin. Mä oon jo jonkin aikaa katsellut ja etsinyt meidän masuasukille juuri oikeanlaista vauvakirjaa ja jossain blogissa törmäsin tähän samaiseen kirjaan mikä mulle tänään kotiutui. Mä olin "hienovaraisesti" vihjannut mun äidille tästä kirjasta, ja parhaat vanhemmat kun omistan, niin tämä kirja oli mulle hankittu ja tänään sain sen kotiin näprättäväksi. En malta odottaa että pääsen kirjottamaan kirjan täyteen kaikenlaista vauvailua, sekä liimaamaan kaikenlaisia kuvia sekaan.

Mä ihastuin tähän kyseiseen kirjaan koska se on ihana pirteästi kuvitettu ja kirjotettu. Sivut eivät ole yksinkertaisen valkosia mustalla tekstillä, vaan hellyttävät kuvat sulostuttavat sivuja juuri sopivasti. Kirjasta löytyy myös tilaa vanhempien tarinalle sekä kattaa aika hyvin viiteen ikävuoteen asti meidän jäbän tarinaa. Mun ei siis tarvitse odotella pikkuisen syntymään asti että pääsen täyttämään sivuja vaan voin jo heti tänään kirjoittaa raskausajan asioita. Miten pienikin asia voi ilostuttaa harmaata lauantai-iltaa näinkin paljon!

Meidän jäbästä on tullut hyvin hiljainen. Kolmen päivän ajan potkuja ei ole tuntunut yhtä paljon kuin ennen ja voin sanoa että oon ollut hyvin huolissani koska ennen maha on heilunut tasaisin väliajoin. Onneksi omistan kotidopplerin millä voin kunnella että vauvan sydänäänet kuuluvat, onneksi ne kuuluuvat samalla lailla kuin ennenkin, hyvinkin selvästi ja voimakkaina.
Potkuja oon tuntenut nyt enimmäkseen aamuin ja illoin, päivisin ei liikkuminen ilmiselvästi herraa innosta paljon. Jos tönin tai silittelen mahaani, jäbä kyllä tönäisee takaisin, mutta hyvin laiskasti. Oon miettinyt että onkohan vauva vaihtanut jollain lailla asentoa että liikkeet tuntuvat heikommin, vai alkaako tila vatsassa käydä vähiin. Joka tapauksessa, mulla on ikävä sitä että vähän väliä mua potkitaan kylkiluihin ja ilmoitetaan että kaikki on hyvin, ja toivonkin että tämä on joku ohimenevä "apaattinen" vaihe vauvalla. Pääasia kuitenkin että liikkeitä tuntuu joka päivä ja että vauvalla vaikuttaisi kaikki olevan hyvin.

RV 28+2

28+2

Nyt jatkankin vauvakirjan selailua ja laittamista, hyvää lauantai-iltaa kaikille!