Pesänrakennusvietti?

Kyllä, nyt se on rantautunut, ja kunnolla. Tänään ollaan siivottu meidän kämppä lattiasta kattoon sekä vaihdettu järjestystä niin että vauvan tavaroille on nyt tilaa jos ei jostain syystä isompaa kämppää ehditä saada ennen pojan tuloa. Täällä mä olen innoissani tänään kuurannut seiniä kun Jonde siirsi isoimmat huonekalut uusille paikoilleen, täydellinen sadepäivä! Tällä hetkellä meidän kämpästä puuttuu matto, sillä vanha lähti roskiin koiran jäljiltä, mutta onneksi saadaan uusi hommattua viimeistään viikonloppuna. Mä oon enemmän kuin tyytyväinen asuntoon tällä hetkellä, eikä ajatus siitä että jouduttaisiin tässä asumaan hetken vauvan syntymänkin jälkeen, ahdista enää yhtään yhtä paljon. Vaikka asunto onkin pieni, uuden järjestyksen myötä se vaikuttaa nyt paljon tilavammalta.

Nyt loppuraskauden myötä mulla on alkanut järisyttävät pahoinvoinnin aallot. Välillä paha olo kestää vain vähän aikaa ja pahimmillaan monta tuntia. Välillä saa halailla vessanpönttöä ihan kunnolla ja toivonkin ettei tätä nyt kestäisi koko loppu aikaa. En myöskään ole vielä löytänyt mitään keinoa mikä helpottaisi, joten joudun vain tyytymään sohvalla makoiluun silloin kun olo yllättää, yleensä se tulee aivan puun takaa.

Pojan liikkeetkin ovat alkaneet tuntua välillä tooodella epämukavilta. Tuntuu kuin palleaa hakkattaisiin vähän väliä ja kylkiluutkin kiittävät ja kuittaavat jo tässä vaiheessa. Onhan se mukavaa että pojalla on kaikki hyvin ja jaksaa vipeltää vatsassa minkä kerkeää, mutta välillä toivon että potkut kohdistuisivat jonnekkin muualle kuin jo rusikoituihin paikkoihin. Tunnen myös selvästi miten jäbän pää alkaa painamaan alavatsassa, välillä pelottaa että vauva vain luiskahtaa ulos kesken kävelyn, hah.

RV 31+6

Enää 57 päivää laskettuun aikaan, uskomatonta että enää niin vähän aikaa! Nyt könyän hetkeksi sohvalle Jonden viereen ennen kuin uni maittaa näin touhukkaan päivän jälkeen. Hyvää yötä kaikille!