Stressipää

Lauantaina laitoin ahkerasti asuntohakemuksia ympäriinsä, toivoen että joku niistä tärppää ja mahdollisimman pian. Tänään mulle sitten saapuikin viesti puhelimeen että meille tarjotaan asuntoa, vieläpä kolmiota ja ihan kivalta alueelta. Heti tietenkin onneissani ajattelin että johan oli nopeeta ja miten ihanaa onkaan että nyt on mahdollisuus isompaan kämppään ja pääsee kunnolla laittelemaan omaa pesää masuasukille.

Pitäisihän se jo tietää että kaikkea ei saa sormia napsauttamalla. Sähköpostin sisältö oli paljon yksityiskohtaisempaa, tietoa asunnosta ja BOOM ihan lopussa lukee: asuntoa on tarjottu myös muille hakijoille, ensimmäinen joka asunnon ehtii ottaa vastaan, saa sen.
Ihan kun en tässä vaiheessa stressaisi jo tarpeeksi tästä pienestä kämpästä, pieni toivonripe joka mulle annettiin häipyi yhtä nopeasti kuin annettiinkin sähköpostin luettuani.
Heti rupes se yltiömäinen stressi: mitä jos ei ehditä ensimmäisenä, mitä jos otetaankin asunto vastaan katsastamatta sitä ja se onkin ihan karmea luukku, mitä jos muita asuntoja ei tämän jälkeen tarjota ja sitä rataa.
Ah tätä asunnon hakemisen stressiä, olisipa se kämppä tässä nyt hopeatarjottimella ja pääsisi jo muuttamaan ilman sen kummempaa säätämistä. Kärsimättömänä ihmisenä en tietenkään huomiseen asti voi rauhassa odotella ja katsoa mitä sieltä sanotaan kun soitetaan, vaan pessimistinä mietin että "sinne meni sekin asunto".

Onneks en yksin joudu leikkimään stressipalloa vaan voin purkaa sitä mun avomies parkaan, joka onneks osaa ottaa asiat himpun verran rennommin kuin mä!
Huomenna kuitenkin saadaan tietää enemmän mihin tulevaisuus meidät lennättää ja ehkä mäkin jossain vaiheessa pääsen rakentamaan sitä kunnon kotia meidän pikku perheelle!

Ettei nyt ihan pelkkää valitusta koko teksti olis, niin jotain positiivista tässäkin päivässä tottakai oli: ei vielä menetetty asuntotarjous ja ihana ilma!

Pienen elämän alku

Oon alkuvaiheessa mun ekaa raskautta ja tunteet kuohuu eri suuntiin. Pelkoa, intoa, jännitystä ja kysymyksiä.

Raskaus oli täys yllätys, toki positiivinen sellanen alkushokin jälkeen. 

Oon siis 22-vuotias nainen, Helsingissä asusteleva kahden koiran "äiti" ja tällä hetkellä ykkösprioriteetti on isomman kämpän hankkiminen Espoosta paremman puoliskon kanssa.

Uuden elämän näkeminen masussa on ehkä yks jännittävimmistä hetkistä minkä oon kokenu ja herätti entistä enemmän ajatuksia tästä pienestä kasvavasta ihmeestä.

Yritänkin nyt siis saada omaan pään sisäseen kaaokseen jonkinlaista tolkkua tän blogin myötä ja kertoa elämänkulkua eteenpäin toki raskaudesta mutta myös ympärillä pyörivästä hulinasta.

RV 13+1