Kummit

Vaikka laskettuun aikaan on vielä aikaa, ja sitäkin enemmän ristiäisiin, on meillä vauvalle nimi ja kummit valittuna. Nimeä en täällä paljasta ennen ristiäisiä mutta kummeista ajattelin kuitenkin jo kertoa hieman, tulevathan he kuitenkin olemaan pojan elämässä.

Mun mielestä kummien kuuluu olla henkilöitä ketkä ovat meille molemmille läheisiä ja me päästiinkin helposti yhteisymmärykseen tässä asiassa. Haluttiin myös että kummit ovat sellaisia ihmisiä ketkä eivät tosta noin vaan kaikkoa lapsen ja meidän elämästä. Päädyttiin yhteensä neljään kummiin, molemmat valitsivat kaksi kummia lapselle.

Tulevan pojan sylikummi on mun isosisko Catharina. Rina on mulle hyvin läheinen, pidän häntä siskona sekä yhtenä parhaana kaverina, ja vaikka me riideltiin pienenä niin kuin siskot yleensä tekeekin, niin ollaan ihan mahtavissa väleissä näin "aikuisiällä". Rina on hyvin vastuuntuntoinen ja luotettava ihminen ja sopii mun mielestä maanmainiosti sylikummiksi meidän tulevalle vesselille!

Yksi tulevista kummeista on mun pitkäaikaisin ystävä Jenni. Oon tuntenut hänet jo kymmenen vuoden ajan ja ei löydy yhtäkään tarinaa mitä Jenni ei minusta tietäisi. Vaikka välillä nähdäänkin harvoin kiireiden takia, niin aina kun hänet näen niin tuntuu kuin aikaa ei olisi kulunut ollenkaan. Jennin kanssa olen kokenut mun pahimmat teinivuodet, vaate/poika kriisit sekä yölliset uloshiippailut. Jennistä tulee ns. epävirallinen kummi sillä hän ei kuulu kirkkoon, mutta mun silmissä kuitenkin yhtä virallinen kummi kuin muutkin. Jenni on ihminen kehen voi luottaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin(hehheh) ja uskon että hän sopii kummin tehtävään kuin nakutettu.

Jonden vanhemmasta pikkuveljestä Miikasta tulee kummisetä. Miika on ihanan huumorintajuinen ja sympaattinen ihminen. Mun mielestä sopii kuvaan että kummeiksi tulee molempien puolelta joku sukulainen, ja uskon että meidän poika tulee ihastumaan Miikaan ihan täysin, koska kukapa ei? Miika jaksaa aina olla positiivinen ja näkee aina hyvää kaikessa. Tällainen ilopilleri pitää jokaisen elämässä olla!

Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisempänä, on kummisetä Joni. Ollaan molemmat hyviä ystäviä Jonin kanssa, mä oon itse tuntenut hänet noin viisi vuotta ja Jonde ja Joni ovat päälle vuoden aikana tulleet todella hyviksi, vaikkakin kinasteleviksi, ystäviksi. Joni on ihminen kenestä ei pääse eroon vaikka haluisikin(haha!) ja uskon että tulee olemaan hyvin tiiviisti lapsen elämässä. Jonista löytyy kaikki puolet mitä kummista voi toivoakin: luotettavuus, huumorintaju, realistinen ote elämään sekä rauhallisuus.

Siinä siis meidän kummit, mä oon hyvin tyytyväinen ja uskon että tehtiin parhaat mahdolliset valinnat, koska nää tyypit on vaan yksinkertasesti ihan huippuja! En malta odottaa että kummitkin pääsee tutustumaan meidän vilkkaaseen masuasukkiin!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Arjen pieniä iloja kuvina

Tällä hetkellä me vietetään leppoisaa pariskunta-arkea, VIELÄ. Se kaikki tulee varmaan muuttumaan hyvinkin paljon kunhan saadaan pikkunyytti tänne laittamaan kaikki mullinmallin. Nyt raskausaikana oon huomannut että mä ehkä iloitsen jotenkin enemmän kaikesta. Toki kaikki tuntuu jotenkin raskaammalta kun vähän väliä johonkin paikkaan kolottaa, mutta kaikista pienistä arjen asioista tulee jotenkin hyvälle tuulelle. Ehkä mä henkisesti ajattelen että mun elämä ei enää ikinä tule olemaan huoletonta, älkää käsittäkö väärällä tavalla, mä en malta odottaa vauva-arkea sekä lapsen kanssa puuhaamista, mutta nyt on viimeisiä hetkiä kun voidaan viettää aikaa kunnolla kahdestaan tai ihan vaan nauttia omasta ajasta, ilman huolen häivää pikkuisesta, jotenkin mä automaattisesti nautin jokaisesta pienestä asiasta paljon enemmän. Nautin myös suunnattoman paljon tästä pikkuruisesta pallomahasta ja tiedän että mulla tulee sitä samantien ikävä kun sitä ei enää olekkaan.

RV 27+0 ja 27+1

Tiskaaminen pallomasun kanssa on paljon mukavampaa kuin ilman. Huomasin tänäänkin miten aina laitettuani yhden astian kuivumaan, silittelin tyhmänä mahaani ja jatkoin tiskaamista.

Aloitin piiiitkästä aikaa lukemaan jotain kirjaa. Olin unohtanut miten ihanaa on uppoutua jonkun kirjan syövereihin täydellä antaumuksella. Mä oon hyvin huono lukemaan, mutta kun innostun, saatan lukea jopa kirjan päivässä.

Lakkasin kynnet pitkästä aikaa. Mulla on ollut monta kuukautta haalistuneet samat kynsilakat kynsissä ja nyt vihdoin sain aikaiseksi laittaa ne edes jonkinmoiseen kuntoon. Yhdessä vaiheessa mä olin oikea kynsifanaatikko, senpä ansiosta multa löytyy tuhatta eri kynsilakkaa ja härpäkettä kotoa, vielä en kuitenkaan mikään taiteilija ole.

Koirien ulkoiluttaminen on ainoa liikunta mihin tällä hetkellä pystyn. Välillä kun kävelee pitkiä lenkkejä, alkaa ei-kivuliaat supistelut ja vatsa menee täysin kovaksi. Senpä takia en juuri muuta liikuntaa uskalla harrastaakkaan tällä hetkellä(en tosin muutenkaan ole aktiivinen urheilija), ja ne kävelylenkit kun supistelua tai kipuja ei tunnu on täyttä euforiaa. On ihanaa riehua koirien kanssa auringonpaisteessa ja vain kävellä pieniä metsäreittejä.

Oon katsonut tän sarjan läpi mooonta kertaa, enkä vieläkään ole siihen kyllästynyt. Gilmoren tyttöjen parissa hurahtaa nopeasti monta tuntia, ja täysin stressitön ja laiska Gilmore-ilta on kyllä aina tervetullut.

Vielä kolme kuukautta jäljellä sitä "tavallista" arkea ennen kuin meidän pikku prinssi kietoo meidät oman pikkusormensa ympärille. Tänään vielä luvassa siskon kanssa iltakävelyä ja tietty Gilmoren tyttöjä! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Lääkärikäynti

Tänään aamulla mulla oli siis varattuna lääkäri. Lääkärinä toimi vanhempi rouvashenkilö joka mun mielestä vaikutti tosi tylyltä, ihan kuin työ ei olisi kiinnostanut ollenkaan. No mikäs siinä, otettiin perusmitat, paino oli noussut alle puolella kilolla, musta taas tuntuu että se on noussut jollain viidellä, vauva kun oikeasti alkaa painaa tuolla masussa! Sf-mitta oli 23cm, kasvanut vain kaksi senttiä. Vauvan syke oli tasainen +138.
Kaikki oli muutenki ihan hyvin, ei mitään erikoisempaa huomioitavaa, ja lääkärinhuoneessa mä vietinkin ainoastaan reilut kymmenen minuuttia.
Sain myös sokerirasitustestini tulokset ja kaikki oli ihan normaalia, mulla ei siis ole raskausajan diabetesta!

Eilen illalla kun oltiin menossa nukkumaan vauva tapansa mukaan möyri vatsassa kuin viimeistä päivää. Yleensä kun joku toinen laittaa kädet vatsan päälle, jäbä lopettaa samantien, mutta tällä kertaa kun Jonde laittoi käden vatsalle niin möyriminen jatkui. Vallattomat potkubileet pienellä oli käynnissä ja mun mielestä oli ihanaa kun Jondekin vihdoin tunsi oman lapsen liikkeeitä! Jossain vaiheessa kun nukuin vatsa Jonden selkää kohti, niin ei kuullemma pystynyt keskittymään unensaantiin kun tunsi miten pikkunen potkii mahan läpi selkää. Huisi voimavauva tulossa!

Kahden päivän päästä on siis tasan kolme kuukautta laskettuun aikaan, niin se aika rientää. Toisaalta en malta odottaa että poika syntyy, toisaalta samalla tiedän että mulla tulee ikävä tätä pientä pallomasua ja näitä vauvan liikkeitä.
Hyvää arjen alkamista!

RV 26+5

Pääsiäistä!

Me ei vietetty pääsiäistä mitenkään erikoisemmin. Käytiin molempien vanhemmilla syömässä perinteisiä pääsiäisruokia mutta ei meillä itsellään ollut mitään esim. koristeita, suklaamunia tai erikoista ruokaa. Ehkä sitten kun on lapsi talossa, niin jaksaa enemmän viettää "pienempiäkin" pyhiä, mutta näin kahdestaan oltaessa ei sitä sen enempää mieti. Outoa ajatella että ensi pääsiäisenä meilläkin on jo melkein vuoden ikäinen pikkujäbä rikastuttamassa pääsiäisperinteitä!

RV 26+1

Me ei sen kummemmin tehty mitään arjesta poikkeavaa pitkäperjantaina, käytiin kävelemässä koirien kanssa ja vietettiin ilta leffaa katsellen. Lauantaina käytiin kaverin tupareissa ja suunnattiin siitä kavereiden keikalle, mä tosin viihdyin baarissa taas vain sen reilun tunnin, limua juoden ja uunoa pelaten.

Eilinen menikin sitten tosiaan molempien vanhemmilla. Jonden vanhemmilla syötiin todella herkullista grillattua lammasta. Siellä meitä odotti myös neljä isoa kassillista vauvalle kaikkea kivaa, oli leluja, vaatteita, lakanoita, pyyhkeitä sekä peittoja ja käytiin niitä läpi. Saatiin myös pari suklaamunaa ja karkkia kotiin vietäväksi!

Jonden vanhemmilta suunnattiin vielä mun vanhemmille syömään mikä tarkoitti vähän lisää lammasta, tällä kertaa lammaspataa. Saatiin myös mun suurta pääsiäisherkkua, nimittäin pashaa ja sitä riitti onneksi myös kotiin vietäväksi. Koirat saivat myös telmiä vanhempieni koiran kanssa koko päivän minkä jälkeen ovat aina aivan puhki kun päästään kotiin. Mekin vietettiin loppuilta kotisohvalla Harry Potteria katsellen.

Tänään kävin aamupäivällä moikkaamassa kummipoikaani ja Jemppua. Kaapolla oli hirveä show päällä sisällä kun juotiin kahvit, ja ulos päästessä pojan energia olikin loppuun kulutettu, pikku jäbä ei kunnolla jaksanut innostua leikkipuistossa. Ihania kuvia tuosta maanmainiosta tähtisilmästä kuitenkin aina saa napattua!

Kotiin päästyäni käytiin Jonden kanssa heittämässä koirat puistoon juoksentelemaan, eihän näin hyvää ilmaa voi hukkaan heittää? Tänään käydään vielä hakemassa pinnasänky valmiiksi vauvaa varten joten taas yksi valmistelu pois päiväjärjestyksestä! Huomenna onkin mulla neuvolalääkäri varattuna heti aamusta joten luvassa siis mahdollisesti vauva-aiheista päivitystä.

Kivaa maanantaita kaikille, nauttikaahan vielä aurinkoisesta vapaapäivästä!

Haaveena lastenhuone

Mä oon nyt kauan miettinyt millaiseksi haluaisin lastenhuonetta laittaa. Tottakai tämä tietty haave vaatii sen isomman asunnon missä pikku jäbällä olisi se oma huone, toivon mukaan saadaan pian sekin haave täytettyä!
Jonde antaa mun aika pitkälti päättää miltä kotimme näyttää. Tottakai otan huomioon jos toisella on jotain toiveita, sekä kysyn mielipidettä sisustuksesta, mutta ihanan miehen kun olen löytänyt, saan suunnitella tyylin hyvin paljon oman mielen mukaan!

Mä ensin ajattelin että sisustuksen pääväreinä voisi olla vihreä, musta ja valkonen. Nyt viime aikoina olen kuitenkin päättänyt kliseisesti sisustaa pojan huonetta sinisellä, valkoisella ja vaalealle puulla. Pinnasänky saadaan mun vanhemmilta, joka on bambumaista puuta. Toki vauva nukkuu ensin samassa huoneessa kuin mekin, mutta myöhemmin sitten siirtyy omaan huoneeseen. Hoitopöytäkin saadaan, joka siis on valkoinen, siihen pitää vain hommata hoitoalusta. Sekin saisi mun puolesta olla sinisen sävyistä, kjeh.

Lemppari: Nalle Puh

Yövalo on mun mielestä pakko olla, tai jonkinlainen pöytälamppu. Mulla oli itse lapsena nallelamppu joka rauhoitti hyvin yöllä, sillä siitä huokui mukava sininen valo.

Meillä on myös vaatekaappi valmiina vauvalle. Se on vaaleata puuta josta löytyy kokovartalo peili. Otetaan se käyttöön ellei huoneessa ole jo valmiiksi rakennettuja vaatekaappeja. Mä olettaisin että tarvitaan jonkinlainen senkki ja säilytysjärjestelmä vauvan muille tavaroille ja leluille. Varsinkin kun poitsu kasvaa ja lelujen määrä lisääntyy.

IKEA sininen senkki, ehdoton suosikki

Lakanat voivat mun puolesta olla millaiset tahansa, ja minkä väriset tahansa. Pinnasängyn reunasuojuksen haluan sointuvan muun huoneen kanssa, mutta toisaalta niitäkin löytyy joka lähtöön niin paljon erilaisia että huoneesta saattaa nopeastikin tulla oikea sekametelisoppa. Matossa saisi mielestäni olla sinistä mukana, mutta niitäkin löytyy niin paljon erilaisia, joten tulen olemaan valinnan vaikeuden äärellä kun sen hankin. Verhot saisi mielellään olla yksiväriset, paitsi tietenkin silmiini osui aivan ihanat lohikäärme verhot, jotka ehkä jossain vaiheessa(toivon mukaan) meille kotiutuvat.

Pinnasängyn laitasuojuksia

Oikea yläkulma lemppari!

Saa nähdä mitä vauvan huoneesta tulee sitten kun sitä pääsen laittelemaan. Tietenkään en mitään älyttömiä summia pysty lastenhuoneeseen laittamaan samantien, mutta hiljaa hyvä tulee! Ja aina on ihana haaveilla asioista, mulla hurahti tässäkin muutama tunti kun katselin kaikkia sisustusjuttuja ja ideoita, kaikkea ihanaa täältä internetin ihmeellisestä maailmasta löytyykin!

Jondesta kehkeytyy kohta ammattimaalari, joten mahdollisesti maalataan lastenhuoneen yksi seinä siniseksi, ja voisihan siihen maalata jotain yksityiskohtaistakin. Sisustustarroja oon miettinyt myös, nykyäänhän löytyy kaiken maailman 3D-tarroja mikä myös voisi olla kiva idea, että yksi seinä olisi sitten vaikkapa laitettu merenalaiseksi maailmaksi.

Voi, en malta odottaa että konkreettisesti pääsee sisustamaan meidän pienen ihmeen huonetta, toivottavasti asunto tärppää pian. Sinistä torstai-illan jatkoa kaikille!

Sokerirasitus

Mulla oli tänään varattuna aika sokerirasitustestiin heti aamusta kello 8:15. Ohjeet oli että en saa syödä mitään edellisenä iltana kello kahdeksasta eteenpäin, ja näin ilta/yösyöppönä, voin sanoa että pahaa teki! Samantien kun kello oli kahdeksan mut valtasi mieletön nälkä, saattoi johtua myös siitä että mua on kielletty syömästä, niin sitten sitä ruokaa alkaakin vasta miettimään.

Selvisin kunnialla kuitenkin tänään labraan asti ja siellä vietinkin kaksi ensimmäistä aamun tuntia. Mulla oli hirveitä kauhukuvia sokerirasitustestistä, että sen sokerilitkun,mikä pitää juoda, oksentaakin samantien ulos kun se on niin ällönmakeaa, mutta mun mielestä se maistu täysin samalta kun vadelmatrippi, ehkä himpun verran makeampaa vaan. Ensimmäinen tunti oli aika tuskallinen sillä mut valtasi paha olo, eikä odotushuoneessa voinut istua mitenkään mukavasti. Selkää alkoi jomottamaan ja poika potki kylkiluihin. Onneksi se meni kuitenkin suht nopeasti, ja toisen verikokeen jälkeen odottaminen olikin jo helpompaa. Odotushuone alkoi siinä vaiheessa tyhjenemään ja sain jalat laitettua pitkiltään sohvalle.
Saan tietää seuraavan kerran neuvolassa tulokset onko mulla raskauasajan diabetes vai ei, toivon mukaan tietenkin ei!

RV 25+5

Kävin maanantaina taas moikkaamassa kummipoikaani, ja jäbällä oli kyllä ihan oma show päällä! Käveli ja taputteli samaan aikaa, kiehnasi syleissä ja hyöri ja pyöri paikasta toiseen minkä kerkesi. On se taapero vaan niin ihanan piristävä!

Kaapo<3

Tänään on luvassa eläinlääkäriä, ja ensi viikolla onkin sitten mun oma neuvolalääkäri. Mä odotan sitä innolla, sillä tuntuu että viime neuvolastakin on jo moooonta kuukautta, vaikka siitä tosiasiassa ei ole kuin kuukausi. Jotenkin mieli on aina ihanan levollinen sen jälkeen että on käynyt jossain "kontrollissa".
Nyt odotan että tämä yletön väsymyyden ja voimattomuuden tunne katoaa, eikä muuta kuin auringosta nauttimaan. Mukavaa keskiviikon jatkoa!

Missä maha?

Tänään mennään raskausviikoilla 25+0. Tasan 15 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan ja pieni pakokauhu alkaa iskeä. Missä luuraa meidän isompi asunto? Missä kaikki tarvittavat tarvikkeet? Ja ennen kaikkea, missä ihmeessä on mun iso raskausmaha? Mä oon koko ajan odottanut että se tosta pullahtaa kunnolla esiin mutta se taitaa koko ajan pysyä saman kokosena. Pojan kuuluisi tästä eteenpäin kasvaa hurjaa vauhtia, noin 100 grammaa painoa ja sentin pituutta viikossa mutta ei se kyllä mun mahasta näy mihinkään. Pitäisikö mun olla kiitollinen siitä että mun maha on vieläkin niin pieni, eipä ainakaan arki käy hankalaksi, toisaalta taas haluaisin kokea raskauden ns. "kunnolla", isoa mahaa myöten. No mutta, onhan tässä vielä aikaa, onneksi!

RV 25+0

Poika potki tänään ensimmäistä kertaa kylkiluihin niin että se oikeesti tuntui ikävältä. Hirveellä raivolla se mahassa pyörii, ihanaa kun tuntee entistä enemmän liikkeitä joka päivä, eikä tarvitse huolestua siitä että onkohan pojulla varmasti kaikki hyvin. Jäbä on paikoillaan päivisin ehkä tunnin verran, muuten on hyvin vilkas tapaus.

Mä oon koko viikon ollut kipeänä kotona, onneksi tänään on jo parempi fiilis, joten voiton puolella ollaan! Josko mä viikonlopuksi sopivasti tervehtyisin jotta voisi taas nauttia ihanasta aurinkoisesta ilmasta. Mukavaa alkanutta torstaita kaikille!

Viikonlopun lopun odottaja

Viikonloput on ihania kun ei ole kiire mihinkään ja voidaan tehdä yhdessä asioita. Kuitenkin musta tuntuu että nyt viikonloppuna ehdin tehdä enemmän asioita kuin koko viikon aikana. Yleensä mun viikonloput toistaa samaa kaavaa, joko hengailen kotona perjantai-lauantai-illat, yksin tai Jonden kanssa, ja päivisin tapaan joko kavereita tai lenkkeilen koirien kanssa. Näistä viikonlopuista on siis tullut hyvin tylsiä ja yksipuolisia, useimmat ihmiset ovat kuitenkin viihteellä, enkä pahemmin jaksa näin selväpäisenä katsoa(ainakaan kauaa) jos muut tarttuvat pulloon kiinni.

Nyt perjantaina päivä meni siihen että käytiin Jempun kanssa taas vaihteeksi Nellassa ja Nutussa. Löysin kolme bodya ja ihanan fleecepuvun ensi syksyksi. Jemppukin innostui ostamaan masuasukille pari bodya. Käytiin vielä Jempulla kahvilla ja samalla pääsin taas näkemään aina niin ihanaa kummipoikaani. Perjantai-ilta vietettiinkin Jonden kanssa kotoisasti sohvalla löhöten, herkkuja syöden ja leffaa katsoen.

Lauantaina jouduin heti aamusta stressaamaan nuoremman koiran puolesta, sillä koko kuono oli turvonnut kaksinkertaiseksi. Epäiltiin syyksi ampiaisen pistosta, ja kyytabletin saatua kuono alkoikin laskea taas normaalin kokoiseksi. Bingo näytti kuin miltäkin pelottavalta bulbasaurukselta.

Seuraavaksi suuntana oli Riihimäki. Lupauduin kuskiksi kaverilleni kenen oli tarkoitus kuvata musavideotaan ja Jonde jäi kiltisti vahtimaan koiria. Mä en ole aikoihin ajanut manuaali vaihteisella autolla joten voitte kuvitella sitä valituksen ja jännäämisen määrää kun jouduin ensin ajamaan Espooseen, siitä Riihimäkeen, ja takaisin Espooseen.

Kuvaukset kestivät pari tuntia Riihimäellä ja voin vaan kuvitella kuinka apaattisen näköinen mä olin smurffilimun kanssa kylmässä värjöttelemässä. Videoon saatiin kuitenkin kuvattua onnistuneita otoksia parissa paikassa ja päästiin ehjänä takaisin kotiin asti.

Ilalla suunnattiin vielä kavereiden synttäreitä viettämään ja kuten arvasin, jaksoin siellä olla sen tunnin verran kunnes kotiin kaipuu alkoi olemaan kova, ei musta yksinkertaisesti ole enää juhlimiseen(buu), varsinkaan kun sitä limua ei jaksa hirveitä määriä litkiä ja oon jo niin tottunut hengaamaan pienen pallomasun kanssa rennosti kotona.

Lauantai-sununntai yönä sain nukuttua sen pari tuntia kun Bingon kuonoa kutitti sen verran että se inisi ja steppaili ympäriinsä naamaa rapsuttaen. Onneksi toinen kyytabletti auttoi asiaa ja nyt Bingo onkin taas sama pirteä itsensä, kutinakin on tiessään. Ehdittiin sunnuntaina vielä käydä molempien vanhemmilla kyläilemässä ennen kuin väsymys otti vallan ja tekemisen täyteisen viikonlopun jälkeen oli ihanaa vain romahtaa kotisohvalle ja tuijottaa tyhjäpäisenä leffaa.

Nyt yritän selättää väsymyksen tunteen ja alkavan flunssan lojuamalla kotona hyvän ruoan parissa. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Minäkö terveellinen?

Minäkö terveellinen? Vastaus on; valitettavasti en.

Törmään blogeissa usein aiheeseen liikunta ja ravinto, varsinkin kun viime aikoina olen alkanut seuraamaan enemmän äitiysblogeja(jostain kumman syystä). Useat puhuvat raskauskilojen karistamisesta, kiinteytymisestä ja terveellisestä ruokavaliosta, ja pakostakin mulla on noussut päähäni ajatus että millähän mä sitten ne mahdolliset raskauskilot karistan.
En koe että olen millään lailla ylipainoinen mutta ehkä kasvava vatsa on saanut mun silmät avautumaan ja ymmärrän että ehkä munkin tulee jossain vaiheessa tehdä töitä sen eteen että kiinteydyn ja säilytän vartalonmuotoni.

RV 23+6

Neljä vuotiaana mä aloitin luistelun harrastamisen, jota jatkuikin sitten 10 vuotta eteenpäin aina muodostelmaluistelun SM-tasolle asti. Sen jälkeen kun harrastuksen lopetin, katosi samalla mun motivaatio kunnon liikuntaan. Yritin jossain vaiheessa käydä salilla, mutta oma-alotteinen salilla käyminen ei mulle sopinut. Sitten löysin ryhmäliikuntatunnit. Niitä jaksoin jonkin aikaa kunnes laiskuus taas valtasi mut enkä tehnyt yhtään mitään. Aika ajoin mä saatan saada intopuuskan liikuntaa kohtaan ja käyn ehkä pelamaassa sulkista tai lenkillä, mutta innostus kestää aina vain sen muutaman päivän. Sitten mä taas kyllästyn/laiskistun. Tällä hetkellä ainoa vähäinen liikunta mitä harrastan on koirien kanssa lenkkeily. Koirat ovat hyvä motivaattori ulos menemiselle, ja kun mä sinne ulos asti pääsen niin kyllähän siellä kävellä jaksaa pitkiäkin matkoja, varsinkin kun on hyvä ilma.

Mun ruokavaliokaan ei ole mistään terveellisimmästä päästä. Mä syön paljolti sitä mitä tekee mieli, pyrin kuitenkin syömään monipuolisesti, välillä ruokailuun kuuluu enemmän kasviksia, välillä vähemmän. Terveellinen ruokavalio ei ole ollut mulle mitenkään pakonomainen asia ikinä, aamianen mulla on nyt kauan pysynyt samana, joko ruisleipää tai jogurttia johon on sekoitettu mysliä, marjoja tai hedelmiä.
Tottakai nyt kun oon raskaana, olen enemmän kiinnittänyt huomiota siihen mitä syön. Vältän niitä ruokia mitä ei saa syödä ja katson että saan tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet jotka vauvan kannalta ovat tärkeitä. Olen nyt raskausaikana ottanut myös käyttöön Mama-monivitamiini valmisteen.

Saa nähdä miten synnytyksen jälkeinen aika tulee vaikuttamaan liikuntaan ja ravintoon, tulekoohan musta entistä laiskempi vai motivoiko raskauskilojen karsinta mua liikkumaan.
Voisin veikata että musta tulee kotijumppa äiti, löytyyhän niitä kunnon treeniohjeita vaikka millä mitalla netistä ja se voisikin sopia mulle täydellisesti. Nyt kuitenkin tyydyn vielä koirien kanssa lenkkeilyyn enkä lähde kokeilemaan mitään mikä on mun mukavuusalueen ulkopuolella, se saa jäädä siihen aikaan että mä en enää kanna pikkuihmistä mun vatsassa.

Aurinkoista keskiviikon jatkoa!