Viikonlopun lopun odottaja

Viikonloput on ihania kun ei ole kiire mihinkään ja voidaan tehdä yhdessä asioita. Kuitenkin musta tuntuu että nyt viikonloppuna ehdin tehdä enemmän asioita kuin koko viikon aikana. Yleensä mun viikonloput toistaa samaa kaavaa, joko hengailen kotona perjantai-lauantai-illat, yksin tai Jonden kanssa, ja päivisin tapaan joko kavereita tai lenkkeilen koirien kanssa. Näistä viikonlopuista on siis tullut hyvin tylsiä ja yksipuolisia, useimmat ihmiset ovat kuitenkin viihteellä, enkä pahemmin jaksa näin selväpäisenä katsoa(ainakaan kauaa) jos muut tarttuvat pulloon kiinni.

Nyt perjantaina päivä meni siihen että käytiin Jempun kanssa taas vaihteeksi Nellassa ja Nutussa. Löysin kolme bodya ja ihanan fleecepuvun ensi syksyksi. Jemppukin innostui ostamaan masuasukille pari bodya. Käytiin vielä Jempulla kahvilla ja samalla pääsin taas näkemään aina niin ihanaa kummipoikaani. Perjantai-ilta vietettiinkin Jonden kanssa kotoisasti sohvalla löhöten, herkkuja syöden ja leffaa katsoen.

Lauantaina jouduin heti aamusta stressaamaan nuoremman koiran puolesta, sillä koko kuono oli turvonnut kaksinkertaiseksi. Epäiltiin syyksi ampiaisen pistosta, ja kyytabletin saatua kuono alkoikin laskea taas normaalin kokoiseksi. Bingo näytti kuin miltäkin pelottavalta bulbasaurukselta.

Seuraavaksi suuntana oli Riihimäki. Lupauduin kuskiksi kaverilleni kenen oli tarkoitus kuvata musavideotaan ja Jonde jäi kiltisti vahtimaan koiria. Mä en ole aikoihin ajanut manuaali vaihteisella autolla joten voitte kuvitella sitä valituksen ja jännäämisen määrää kun jouduin ensin ajamaan Espooseen, siitä Riihimäkeen, ja takaisin Espooseen.

Kuvaukset kestivät pari tuntia Riihimäellä ja voin vaan kuvitella kuinka apaattisen näköinen mä olin smurffilimun kanssa kylmässä värjöttelemässä. Videoon saatiin kuitenkin kuvattua onnistuneita otoksia parissa paikassa ja päästiin ehjänä takaisin kotiin asti.

Ilalla suunnattiin vielä kavereiden synttäreitä viettämään ja kuten arvasin, jaksoin siellä olla sen tunnin verran kunnes kotiin kaipuu alkoi olemaan kova, ei musta yksinkertaisesti ole enää juhlimiseen(buu), varsinkaan kun sitä limua ei jaksa hirveitä määriä litkiä ja oon jo niin tottunut hengaamaan pienen pallomasun kanssa rennosti kotona.

Lauantai-sununntai yönä sain nukuttua sen pari tuntia kun Bingon kuonoa kutitti sen verran että se inisi ja steppaili ympäriinsä naamaa rapsuttaen. Onneksi toinen kyytabletti auttoi asiaa ja nyt Bingo onkin taas sama pirteä itsensä, kutinakin on tiessään. Ehdittiin sunnuntaina vielä käydä molempien vanhemmilla kyläilemässä ennen kuin väsymys otti vallan ja tekemisen täyteisen viikonlopun jälkeen oli ihanaa vain romahtaa kotisohvalle ja tuijottaa tyhjäpäisenä leffaa.

Nyt yritän selättää väsymyksen tunteen ja alkavan flunssan lojuamalla kotona hyvän ruoan parissa. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!