UNIVAJE

Oliver on nukkunut huonosti nyt pitkän aikaa. Lapsi ei meinaa illalla nukahtaa vaan nukuttamiseen menee vähintään tunti, yleensä parikin. Jos kasilta mennään nukkumaan niin poika on unessa vasta kymmeneltä. Yöllä Oliver herää 1-10 kertaa, jos heräily tapahtuu vain kerran ei poika enää nukahda vaan itkee huoneessaan siihen asti että sinne menee jonka jälkeen sieltä ei voi poistua ilman että alkaa kunnon karjuminen. Siispä ollaan otettu poika meidän väliin nukkumaan parina yönä, näin me taataan itsellemme edes pari tuntia unta ja poika kokee olonsa turvalliseksi, musta ei ole huudattamaan lasta yöllä. Kyllä mä silti voin sanoa että mua väsyttää enemmän kuin koskaan.

Mä olen alkanut kammoamaan iltoja sekä öitä. Illalla lapsi käy ihan kierroksilla ja nousee sängystä saman tien jos huoneen oven laittaa kiinni, alkaa myös riistävä "äitiiiii" huutelu. Ainoa mikä tällä hetkellä saa lapsen nukahtamaan on se että sängyn vieressä istuu ja vahtii että poika ei nouse pois. Näin ollaan saatu Oliver rauhoittumaan ja nukahtamaan. Se vain vie aikaa ja on todella turhauttavaa.

Yöllä jos Oliver herää on turha luulla että poika nukahtaisi itsekseen uudestaan. Välillä poika karjuu hysteerisesti sängyssään, välillä taas nousee sieltä pois rynkyttämään huoneen ovea. Nukahtamisessa saattaa kestää parikin tuntia jos huoneeseen jää istumaan, tämän takia ollaan siis otettu väliin nukkumaan että itsekin saisi silmät kiinni.

Viime yönä Oliver heräsi taas kolmen aikaan eikä tainnut nukkua ollenkaan sen jälkeen. Poika kyllä makoili meidän välissä ja mä nukuin koiran unta, mutta viideltä poika oli jo täysin valmis nousemaan, mä taas en. Koska poika touhusi jo pari tuntia aamulla, simahti pikkuinen tohon meidän sänkyyn. Annan pojan nukkua puoli yhdeksään asti, ehkä se on parempi että sitä unta tulee edes tunnin verran kuin se että poika ei olisi nukkunut lainkaan.

Mä ajattelin kokeilla lyhentää päiväunia, tällä hetkellä niitä nukutaan parin tunnin verran ja päätettiin että tunti saa riittää. Jos sekään ei auta niin jätetään päiväunet kokonaan pois. Kyllä yöllä kuuluu nukkua ja tällä hetkellä olen valmis kokeilemaan mitä tahansa että saadaan rytmi taas normaaliksi ja että ilta ei kulu kokonaan lapsen nukuttamiseen. Ehkä tää tästä lutviutuu pikku hiljaa, toivon ainakin että me kohta taas nukuttaisiin yöllä sen kukkumisen sijaan, ainakin siihen asti että vauva syntyy. Mä jatkan nyt kahvin juomista jotta jaksan viedä pojan muskariin, kivaa tiistaita!

TOUKOKUUN VAUVALISTA

Mä tein eilen pientä listan tynkää mitä meiltä vielä puuttuu vauvalle. Mitä enemmän mietin, sitä pidempi listasta tuli. Toivon mukaan vauvan syntymään on ainakin se kymmenen viikkoa jäljellä että saadaan kaikki hommattua. Otinkin toukouun projektiksi hommata kaikki puuttuva, jotta ollaan sitten valmiina kun vauva päättää tulla maailmaan.

Muutama tavara löytyy muualta jotka pitää hakea kotiin ensi kuun aikana, nämä ovat:

• Tuplarattaat(saadaan nämä mun yläasteluokkalaiselta, enkä voisi olla kiitollisempi tästä avokätisyydestä!)
• Sitteri(lainassa kaverillani)
• Ensisänky(varastossa vanhemmillani). Toinen pinnasänky otetaan käyttöön kolmen kuukauden kohdalla, samalla tavalla kuin Oliverinkin kanssa.

Kaikki puuttuvat hygieniatarvikkeetkin olisi hyvä ostaa ensi kuussa, samaten vauvalle oma kylpypyyhe sekä peitto. Oliver ainakin nukkui vauvana suurimmaksi osaksi äitiyspakkauksen makuupussissa joita meiltä löytyy onneksi kolme kappaletta. Haaveilen myös swaddle up-kapalosta mutta saa nähdä jääkö se vain turhaksi haaveeksi, pärjättiinhän me ilman sellaista myös Oliverin ollessa vauva.

Suurimpana hankintana listalla on leikkimatto, joita olenkin selaillut netistä jo jonkin verran, vielä ei vain ole tullut täysin mieleistä vastaan. Metsästys siis jatkuu.

Vaipat sekä korvike kaiken varalta puuttuvat myöskin. Kaikki imetykseen tarvittava puuttuu myös paitsi imetysliivit, saa nähdä mihin ratkaisuun päädyn imetyksen suhteen, sen ajatteleminen aiheuttaa edelleenkin lievää ahdistusta.

Vähän turhakkeina haluaisin myös vauvalle vaunuverhon sekä sänkyverhon. Sänky tulee sijoittumaan olohuoneeseen joten haluaisin että vauva saisi oman "tilan" sillä verholla. Oma sophie the giraffe on myös listalla vauvalle.

Kaikki vaatteet meiltä löytyy, vanhoja sekä uusia. Niitä taitaa olla enemmän kuin tarpeeksi, tällä hetkellä vaatteita on viisi-laatikollinen lipasto täynnä + kaikki ulkovaatteet. Harsoja on myös uusia, tutteja löytyy tällä hetkellä kaksi sekä pulloja varuiksi.

Paljon on hankkimatta mutta enemmän on valmiina, kunhan vain saadaan kotiutettua kaikki. Ensi kuu on siis pyhitetty ainoastaan tavaran hankkimiselle, tästähän se Jonde lompakkoineen vasta innostuu, heh. Toukokuun lopussa mun olisi tatrkoitus myös pestä kaikki vauvan vaatteet, hankintalistalle menee myös siis hajusteeton pesuaine.

Mä jatkan nyt teen juomista jotta viimeisetkin flunssanrippeet häviäisivät, kivaa lauantai-iltaa!

UH-UH-UHMA, UHMA ON TUHMA

Nyt kun ollaan vietetty Oliverin kanssa aikaa neljän seinän sisällä on uhma nostanut enemmän päätään. Mun on pakko myöntää että välillä mua huvittaa miten kovatahtoinen tuo poika onkaan, vaikka harmitukset ovat tietenkin pojalle oikeita ja niihin pitää suhtautua aivan oikean ongelman tavoin.

Eilen Oliver halusi katsoa Jake merirosvoa. Koska ollaan kipeinä ja tekemistä ei juurikaan ole, laitoin dvdn pyörimään aikomuksena antaa pojan katsoa yksi jakso. Normaalisti meillä katostaan päivän aikana Pikku Kakkonen eikä muuten televisiota ollenkaan, mutta kyllähän kaikki tekevät välillä poikkeuksia.
Kesken jakson poika lähti omaan huoneeseen leikkimään. Laitoin siinä vaiheessa telkkarin pois ja napsautin radion päälle, jonka seurauksena poika juoksi huoneestaan pää punaisena tehden "hhhnngggggg" ääntä ja näin miten raivo sekä harmitus on ottanut pojasta vallan. Oliver karjaisi täysiä KATTOO osoittaen telkkaria ja mä siihen vähän hämmentyneenä että "poika rakas, sähän et edes katsonut?"

Koska olin luvannut pojalle yhden jakson, laitoin telkkarin takaisin päälle, johon sain topakan vastauksen "kiitti". Oliver katsoi jakson loppuun lähtemättä mihinkään. Kun jakso loppui laitoin telkkarin pois niin kuin oltiin sovittu ja sanoin loppu. Tästä seurasi viidentoista minuutin itkun ja huudon sekainen rumba joka loppui kun lapsi muisti että hänen huoneestaan löytyy työkalut.

Yksi maailmanloppua ennustava asia on myös väärä juoma mukissa. Oliver juo smoothien sekä jugurtin mukista. Mä annoin pojalle jugurttia vaikka hän nimenomaan halusi smoothieta. Kun kerroin että smoothie on loppu ja hänen on nyt tyydyttävä jugurttiin alkoi mukin viskely railakkaalla "tuutti, tuutti"-huudolla. Kerroin että jos jugurtti ei kelpaa niin laitan mukin takaisin jääkaappiin ja poika on ilman, tähän sain pojalta joo vastauksen. Kun nostin mukin ja olin aikeissa laittaa sen jääkaappiin niin yhtäkkiä alkoi itku että "kukuttiii". Taas kerran olin pilannut lapseni elämän, miten en voinutkaan tietää että kyllä se jugurtti kelpaa kymmenen sekunnin kuluttua. Poika joi tyytyväisenä jugurtin loppuun.

On se pienen pojan elämä välillä rankkaa kun äiti ei tajua. Nyt vasta mä todellakin huomaan että kyllähän tota tahtoa riittää enemmänkin, mun pienestä pojasta on kovaa vauhtia kasvamassa iso uhmakas poika. Musta tuntuu että tulen tarvitsemaan aina vaan lisää kärsivällisyyttä sekä huumorintajua, tosin kyllähän tämä sisällä istuminen tökkii jo itse kutakin. Ehkä me kohta taas päästään normaalisti ulos touhuamaan kunhan tämä yskä nyt vain hellittäisi!

KIPUILUA

Me ollaan perjantaista asti sairastettu ihan kauheeta räkätautia. Jonde on vielä ainakin säästynyt tältä ja tällä hetkellä ainoastaan minä sekä Oliver yskitään keuhkot pihalle. Viimeiset kolme iltaa/yötä ovat olleet aivan kauheita. Oliverilla menee parikin tuntia nukahtaa ja mikään muu ei kelpaa paitsi äidin syli. Aina kun poika nukahtaa syliin ja yritän laskea sänkyyn alkaa mieletön karjuminen. Onneksi särkylääke auttaa sen verran että poika nukkuu pari tuntia ennen kuin herää itkemään ja siitä alkaakin koko yön kestävä heräily. 

Tänään aamulla poika oli sen verran ärtynyt ja huonosti nukkunut että päätin soittaa lääkäriin. Käytiin lääkärissä ja syy huonoille öille selvisi, korvatulehdus toisessa korvassa. Mä poden samalla huonoa omatuntoa mutta myöskin helpotusta, onneksi syy selvisi jotta saadaan antibiottikuuri hoitamaan tulehdus, mutta millainen äiti mä oonkaan kun en jo aikasemmin mennyt lääkäriin pikkuisen kanssa, mä ajattelin että Oliverilla on sama kuin mulla, kurkku kipeä, nenä vuotaa sekä yskää ja siksi on vaikeeta nukkua.

Välillä tää tuntuu ylivoimaiselta kun itsekin on puolikuntoinen. Mä olen juonut yhteensä varmaan kymmenen litraa teetä ja ottanut sallitun maksimaalisen annoksen särkylääkkeitä. Onneksi vauva sentään voi hyvin ja potkii menemään, tosin tänään on ollut vähän hiljaisempi päivä.

Oliver on onneksi ihan hyväkuntoinen päivisin, mitä nyt kiukuttelee helpommin kaikesta mutta normaalisti poika jaksaa leikkiä ja touhuta. Syöminen on haastavaa, tällä hetkellä ainoa mitä Oliver suostuu syömään on hedelmäsoseita, smoothies sekä maitoa. Yritän tyrkyttää pojalle mehua jotta saisin alas enemmän nesteitä mutta meillä on joku ihme lapsi sillä mehu on Oliverin mielestä pahaa. Mehukeitto maistui yhdessä vaiheessa mutta sekin on alkanut tökkimään, jugurtti menee myös silloin tällöin. 

Jonde parka joutuu paiskimaan töitä ja kotiin tullessa passitan miehen samantien kauppaan tai apteekkiin tai postiin tai milloin minnekkin. Tää kipeenä olo ei tosiaankaan sovi mulle sillä mä vihaan olla paikoillani. En kestä tätä saamatonta oloa ja vaikka mun kuuluisi levätä mahdollisimman paljon niin mun on pakko aina välillä siivota. En halua jättää kaikkea Jondelle ja välillä olo antaa sen verran myöten että jaksan laittaa kodin kuntoon.

Mä alan nyt kattomaan sykettä sillä Oliver nukkuu pihalla, raukka on aivan poikki traumaattisen lääkärikäynnin jälkeen. Tää on muutenkin niin raastavaa katsoa kun oma vauva on aivan reppana. Toivottavasti muut pysyvät terveinä!

HEI MITÄ KUULUU?

Mä soitin tammikuussa varatakseni kirkon ja mulle sanottiin että se onnistuu vasta elokuun alussa. Tänään ajattelin kokeilla onneani uudestaan ja sainkin vastaukseksi että oman seurakunnan kirkon olisi voinut varata jo aikapäiviä sitten, nyt se on valitettavasti täynnä. Hyvä etten purskahtanut itkuun puhelimessa sillä mitä me nyt tehdään? Haluamamme kirkko täyttyy varmasti alta aikayksikön, onhan se Espoon suosituin kirkko. Kirotun tammikuun täti joka ohjeisti että voin vasta elokuussa varata minkä tahansa kirkon vaikka tämä koski varta vasten haluamaani kirkkoa, ei kaikkia kirkkoja. Nyt kun varavaihtoehto ei ole käytettävissä tuntuu tyhmältä. Ehkä mä soitan huomenna nolona uudestaan, varaan jonkun kirkon joka on vapaana vielä ja toivon ettei täti muista mua, tai sitten mä vaan laitan Jonden hoitamaan asian. Täällä mä istun, päällä lievä stressimäinen paniikkikohtaus.

Jos ei kirkkokiukkuani oteta huomioon on elämä varsin rentoa. Me ollaan vietetty suurimmaksi osaksi päivät pihalla aurinkoa paistatellen. Ihanaa kun ilmat ovat oikeasti niin lämpimät että ulkona auringossa pärjää hetken jopa pelkällä hupparilla. Bambi ja Oliver ovat mainioita leikkitovereita toisilleen. He tuijottelevat yhdessä aidan rakosista ympärillä pyörivää maailmaa, juoksevat kilpaa talon kulman taakse ja pyörivät yhdessä mullassa. 

Raskaus etenee ilman sen suurempia ongelmia. Ainoa mikä häiritsee on yöllinen heräily, saatan herätä siihen että mulla on järkyttävän paha olo ja seuraavat pari tuntia nieleskelen oksennusta. Ei mikään maailman paras raskausvaiva ja voin kertoa että mua alkaa pikkuhiljaa väsyttämään. Onneksi sentään päivällä olo on hyvä. Vauva potkii koko ajan ja voimakkaasti, jos en tuntiin ole tuntenut liikkeitä huomaan kuinka alan stressaamaan että onkohan pikkuisella kaikki hyvin. 

Olen myös onneksi pystynyt liikkumaan Bambin kanssa liitoskivuista huolimatta. Mä en vieläkään ymmärrä että millä logiikalla ne alkavat sillä välillä pystyn tekemään vaikka kuinka pitkiä kävelylenkkejä ilman mitään ongelmia ja välillä taas pienikin liikunta aiheuttaa veitsenteräviä viiltoja. 

Jonde on vissiin kotona loppuviikon joten mulla on onneksi auttava käsipari taas muutaman ekstra päivän. Mä en valita, sillä välillä Oliverin kanssa touhuaminen ottaa mahan päälle. Me aloitetaan nyt iltapuuhat, aurinkoista keskiviikkoa!

HÄÄT TULEE, OLETKO VALMIS?

Raskauden myötä olen puskenut hääsuunnitelmat huomaamatta taka-alalle, suurimman osan ajasta vietän Oliverin kanssa sekä arkea pyörittäen joten pakostakin valitsen iltaisin telkkarin katsomisen kaiken ajattelemisen sijaan. Eilen kuitenkin tein pitkästä aikaa poikkeuksen ja uhrasin enemmän kuin viisi minuuttia häiden ajattelemiseen, kävin läpi mitä me ollaan saatu aikaiseksi tähän asti ja mitä kaikkea oikeasti pitää vielä tehdä. Löysin netistä karkean muistilistan häiden suhteen jonka tulostin ja liimasin vihkoni sivuille. Näin ainakin tärkeimmät asiat eivät unohdu, eihän mulla oikeasti ole hajuakaan miten jotkut häät suunnitellaan!

Mulla on kyllä selkeä visio, tai niin selkeä kuin puolitoista vuotta ennnen häitä voi visio olla. Koska häitä tanssitaan alkusyksystä on luonnollista että häiden teemana toimii syksyn värit. Tästä olenkin jo kertonut kaikille häissä roolissa oleville ja tietyn väriset puvut sekä kravatit(bestman se rusetti oli vitsi)ovat koordinoitu oikeille ihmisille.

Siihen nähden että häihin on vielä aikaa, on meillä yllättävän paljon valmiina. Me varattiin aivan upea juhlapaikka jo viime vuoden puolella. Juhlapaikan kautta tulee myös pitopalvelu, kahvit/teet, tunnelmavalaistus, musiikki, tarvittava astiasto sekä hääkakku. Kaikki yksityiskohdat räätälöidään mielemme mukaan lähempänä häitä.

Alustava budjetti on myös laadittu ja voin sanoa suoraan että se hirvittää mua. Toivon vaan että selvitään alle sen summan minkä olen laskenut ja että en ole unohtanut mitään oleellista. Jondekin suostui vihdoinkin paneutumaan raakaan versioon vieraslistasta mun kanssa eilen ja tällä hetkellä nimiä on listassa hieman alle sata. Tämä antaa pelivaraa kutsulistan suhteen sillä alustavasti olen ilmoittanut juhlapaikalle vierasmääräksi 120 henkilöä.

Mä yritin jo aikaisemmin tänä vuonna varata kirkkoa mutta tympeä täti puhelimen toisessa päässä kertoi että voin sen tehdä vasta elokuun alussa. Nyt stressaan sitä että saadaanko haluamamme kirkko vai joudutaanko tyytymään kakkos vaihtoehtoon. Onneksi hääpäivämme ei ole keskellä vilkkainta hääsesonkia joka antaa mulle toivoa että saatetaan hyvinkin onnistua kirkkosuunnitelmissa. Pappina tulee toimimaan Jonden kummitäti, samainen nainen joka kastoi Oliverin ja toivon mukaan tulevana syksynä myös toisen poikamme.

Olen alustavasti kysynyt myös Oliverin kummisetää toimimaan DJnä häissä, mä en ihan vielä tiedä miten tää käytännössä toimisi mutta on hyvä tietää että ainakin sellainen vaihtoehto löytyy, muuten musiikki tulee varmaan soittolistojen muodossa.

Paljon on vielä tekemättä mutta uskon että ajan myötä saamme kaiken hoidettua, ainakin kaikki tärkeimmät. Huomaako musta että häät ovat vielä puolentoista vuoden päässä? En halua tietää mikä stressi mulle iskee sitten kun koittaa vuosi 2017. Onneksi ympäriltä löytyy vahva tukiverkko joka auttaa jos apua tarvitaan. Kuka olisi tiennyt että häiden suunnitteluun kuuluu miljoona yksityiskohtaa mitä kukaan ei tulisi normaalisti ajatelleeksi?

HELLO HUHTIKUU!

Huhtikuuta on mennyt jo nelisen päivää ja mä olen räpsinyt kuvia kuin hullu. Saatte siis postauksen joka on täytetty keväisillä kuvilla!

Jonde toi mulle perjantaina yllätyksenä ruusuja ja Oliverin nukkuessa päiväunia juotiin kahvit ja syötiin kääretorttua.

Samoillaan Bambin kanssa usein tässä pikkumetsässä.

Mun uudet rakkaudet mitkä on heti päässyt kovaan käyttöön.

Perjantain iltalenkki maisemat.

Lauantaiaamun ihana auringonpaiste ja hikilenkki Bambin kanssa.

Oliver meni Jonden vanhemmille yökylään lauantaina ja saatiin pitkästä aikaa vähän vapaata.

Käytiin Chicosissa syömässä, nälkäisenä ruoka maistui taas taivaalliselta.

Pelattiin kavereiden kanssa Trivial Pursuitia. En voittanu. Buu.

Maha tänään. 25+2 viikoilla mennään jo ja vähän päälle kolme kuukautta jäljellä laskettuun aikaan.

Maanantain päivällispöperöt.

Bambin kanssa metsässä päivälenkillä.

Leikit ennen iltapalaa.

Kyllä tämä kevät vaan jaksaa piristää, mä ainakin vietän ulkona paljon enemmän aikaa heti kun kelit ovat lämpimämmät ja Oliverkin viihtyy mainiosti. Ihanaa kevään alkua, toivottavasti huomennakin paistaa aurinko jotta päästään puistoilemaan!