HEI MITÄ KUULUU?

Mä soitin tammikuussa varatakseni kirkon ja mulle sanottiin että se onnistuu vasta elokuun alussa. Tänään ajattelin kokeilla onneani uudestaan ja sainkin vastaukseksi että oman seurakunnan kirkon olisi voinut varata jo aikapäiviä sitten, nyt se on valitettavasti täynnä. Hyvä etten purskahtanut itkuun puhelimessa sillä mitä me nyt tehdään? Haluamamme kirkko täyttyy varmasti alta aikayksikön, onhan se Espoon suosituin kirkko. Kirotun tammikuun täti joka ohjeisti että voin vasta elokuussa varata minkä tahansa kirkon vaikka tämä koski varta vasten haluamaani kirkkoa, ei kaikkia kirkkoja. Nyt kun varavaihtoehto ei ole käytettävissä tuntuu tyhmältä. Ehkä mä soitan huomenna nolona uudestaan, varaan jonkun kirkon joka on vapaana vielä ja toivon ettei täti muista mua, tai sitten mä vaan laitan Jonden hoitamaan asian. Täällä mä istun, päällä lievä stressimäinen paniikkikohtaus.

Jos ei kirkkokiukkuani oteta huomioon on elämä varsin rentoa. Me ollaan vietetty suurimmaksi osaksi päivät pihalla aurinkoa paistatellen. Ihanaa kun ilmat ovat oikeasti niin lämpimät että ulkona auringossa pärjää hetken jopa pelkällä hupparilla. Bambi ja Oliver ovat mainioita leikkitovereita toisilleen. He tuijottelevat yhdessä aidan rakosista ympärillä pyörivää maailmaa, juoksevat kilpaa talon kulman taakse ja pyörivät yhdessä mullassa. 

Raskaus etenee ilman sen suurempia ongelmia. Ainoa mikä häiritsee on yöllinen heräily, saatan herätä siihen että mulla on järkyttävän paha olo ja seuraavat pari tuntia nieleskelen oksennusta. Ei mikään maailman paras raskausvaiva ja voin kertoa että mua alkaa pikkuhiljaa väsyttämään. Onneksi sentään päivällä olo on hyvä. Vauva potkii koko ajan ja voimakkaasti, jos en tuntiin ole tuntenut liikkeitä huomaan kuinka alan stressaamaan että onkohan pikkuisella kaikki hyvin. 

Olen myös onneksi pystynyt liikkumaan Bambin kanssa liitoskivuista huolimatta. Mä en vieläkään ymmärrä että millä logiikalla ne alkavat sillä välillä pystyn tekemään vaikka kuinka pitkiä kävelylenkkejä ilman mitään ongelmia ja välillä taas pienikin liikunta aiheuttaa veitsenteräviä viiltoja. 

Jonde on vissiin kotona loppuviikon joten mulla on onneksi auttava käsipari taas muutaman ekstra päivän. Mä en valita, sillä välillä Oliverin kanssa touhuaminen ottaa mahan päälle. Me aloitetaan nyt iltapuuhat, aurinkoista keskiviikkoa!