NEUVOLA 39+4

Mä jo toivoin että tämän päiväinen neuvola olisi ollut vauvan kanssa mutta tässä sitä vaan liihotellaan yhdessä kasassa. Tai no ulkoapäin näyttää että oon yhdessä kasassa ja mun liikkuminen on kaukana liihottelusta, tosiasiassa musta tuntuu että oon ihan rikki. Kaikkialle sattuu ja kävelen vanhaa mummo vauhtia. Pojalle ehtii kasvaa parta ennen kuin päättää syntyä. Kuka puhuikaan raskauden hehkusta?

Mitat 39+4(suluissa 37+6)

Pissa: puhdas

RR: 111/75 (119/79)

Hb: 114 (110)

Sf-mitta: 34cm (32,5cm)

Paino sen kuin nousee, sitä on tullut nyt 11kg ja tekisi mieli itkeä, harmi sinänsä että valaat eivät osaa itkeä. Vauvan pää ei ole kiinnittynyt, tosin ei ollut Oliverkaan ennen tositoimia. Vauvan sykkeet ovat hyvät ja hän liikuskeleekin siellä paljon. Liikelaskentaa olen tosin joutunut tekemään aika monena iltana sillä olen välillä iltaisin havahtunut siihen että vauva ei ole liikkunut koko päivään. Välillä supistukset polttavat alaselkää noin 10 minuutin välein iltaisin muutaman tunnin mutta aina ne hiipuvat yön aikana pois. 

Musta tuntuu että en osaa enää tehdä muuta kuin valittaa ja kiukutella, miten saan tän mun asenteen muutettua niin etten enää välittäisi, että oikeesti mulle olisi aivan sama milloin vauva syntyy? Tää maha vaan painaa niin paljon että siitä on vaikeeta iloita tällä hetkellä. Tyhmäähän se on valittaa kun laskettu aikakin on vasta lauantaina ja välillä mä ärsyynnyn itsekin tähän mun ruikuttamiseen, silti mä en voi sille mitään, tuntuu että se valittaminen auttaa edes hetkeksi tätä olotilaa.

Varattiin ensi viikon perjantaille neuvola-aika, terkkari kovasti toivoi mun puolesta että tulisin sinne jo vauvan kanssa. Mä saatan olla hieman skeptinen sen toiveen suhteen. 26.7 olisi sitten tarkoitus soittaa Jorviin ä-polikäyntiä jotta saataisiin päätettyä käynnistyspäivä jos vauva ei ennen sitä ole tullut ulos, pitäkää sormet ristissä että en joudu siihen tilanteeseen sillä pelkään käynnistystä ihan mielettömän paljon.

Oliver lähti tänään isovanhemmilleen yökylään. Olin eka vähän vastahakoinen tän suhteen sillä ei tiedä kuinka kauan joudun olemaan pojasta erossa jos joskus synnytän. Olen kuitenkin tuudittautunut ajatukseen että synnytän vasta ensi vuonna niin ehkä tää tekee mullekkin ihan hyvää levätä kunnolla. Suunnitelmissa olisi ainakin tuijotella sinkkuelämää ja lukea lehteä siihen asti että Jonde tulee töistä kotiin. Menenkin tästä keittämään itselleni kahvia sillä en sellaista ole tänään vielä juonut, kaikesta huolimatta ihanaa päivää kaikille!