Aika matelee hirmu hitaasti, nyt mennään puolivälissä raskautta. Meillä on maanantaina rakenneultra ja mä jo kärsimättömänä odotan että kumpaakohan sukupuolta meidän pikkunen onkaan. Mulle ei ole väliä kumpi masuasukki on, tyttö vai poika, osaan vaan suunnitella kaiken paremmin jos tiedän kumpi sieltä putkahtaa, vaatteet, kalusteet yms. Toivotaan siis että suostuu itsensä näyttämään niin saan mäkin mielenrauhan.
Kävin Jempulla yksi päivä ja tehtiin kaikki testit mitä löydettiin netistä. En sinänsä niihin ollenkaan usko mutta onhan se hauskaa katsoa mitä tuloksiksi saadaan. Melkein kaikki osoittivat siihen suuntaan että meille on tulossa tyttö mutta kuten sanottu, ultraan asti odotellaan tietämättöminä ja minä varsinkin malttamattomana.
Tappaakseni aikaa mä olen intoutunut leipomaan ja leikkimään täydellistä koiranomistajaa. Koirat on päässyt juoksemaan pitkin useita koirapuistoja, meidän nuorempi on jopa oppinut muutaman uuden käskyn ja koirakavereita on tavattu.
 |
| Pikkuruinen Bingo |
 |
| Bambi ja koirakamu Oona |
Mun vatsa ei ole tällä hetkellä kasvanut paljoa, se on vieläkin sen näköinen että ihmiset ehkä varoo kysymästä olenko raskaana vai vaan lihonut, tai ehkä vatsa näyttää vain omasta mielestä näkyvältä. Oon silti ylpee tosta pienen pienestä pinkeestä kummusta ja huomaan että vähän väliä hieron vatsaani kuin silittäen vauvaa.
 |
| RV 20+0 |
Masuasukin sydänäänetkin kuuluu toooosi hyvin nykyään. Kuulen omallakin dopplerilla sydämen pumppaavan täyttä häkää, enää ei kuulu pelkkää virtausta ja vauvan löytääkin käden käänteessä. Pikkunen pyörii myös edestakaisin ja potkii doppleria päin, liikkeitä en kyllä havaitse vielä ollenkaan vaikka olenkin niitä yrittänyt tunnustella.
Kirjottelenkin pian uudestaan maanantaina ultrasta ja masuasukista lisää, aurinkoista torstain jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti