Lauantaina tosiaan vietettiin mun synttäreitä. Porukkaa kasaantui kotiimme odotettua enemmän, meno oli mitä railakkain ja voin sanoa että oli mahtavaa kun huppupäinen rempseä jäbäporukka + muutama tyttönen, laulaa hoilotti mulle onnittelu laulun. Kun kello alkoi lähennellä hiljaisuutta kerättiin miljoonat kengät ja juopuneet ystävämme ja suunnattiin kallioon jatkamaan iloista meininkiä. Vaikka baarissa istuskelu meni melkein ainoastaan siskoni kanssa jutteluun, oli meno mitä mainioin. Välillä puolitutut ihmiset huudahtivat onnittelujaan, juomia tarjottiin ja jopa tuntemattomat päihtyneet naiset vessasssa rupesivat kiljumaan innosta kun kuulivat että mulla oli synttärit. Lauantain voin siis kiteyttää yhteen sanaan: mahtavaa!
.JPG)
Sunnuntaina olisin olettanut että krapula vie voiton mutta siitä ei ollut tietoakaan. Asiaa edesauttoi kun muistin syödä ennen nukkumaan menoa sekä juoda noin litran vettä, hyvä mä! Käytiin sunnuntaina mun vanhemmilla syömässä kiinalaista ruokaa sekä kakkua, kun päästiin paikan päälle oli vastassa odottamassa hepulikohtauksen saanut koira sekä aina niin valloitava vauvamme. Mikä ikävä voikaan tulla siitä kun oma lapsi on yhden yön poissa, mikään tunne ei kyllä voita sitä kun saa oman pikku vauvan taas syliin ja jäbän kasvoille syttyy mitä kirkkain hymy.
Koska olen ollut hereillä jo pari tuntia enkä ole saanut aikaiseksi juoda kahvia, taidan keittää pannullisen nyt, ja jatkaa Oliverin kanssa touhuamista, kivaa jouluviikon alkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti