Rakkauden huumaa

Tänään olin mukana todistamassa kummipoikani vanhempien vihkimistä. Yllättävän leppoisasti pariskunta odotti vuoroaan, ja sanon vuoroaan koska maistraatissahan vihkiminen menee kuin liukuhihnalla, vihkimistä toisen perään. Kuitenkin kun nämä kaksi ihanuutta sanoivat toisilleen tahdon, oli se yllättävän koskettavaa ja huomasin että hymyni ei ottanut hyytyäkseen. Olen tuntenut molemmat jo muutaman vuoden ja oli ihanaa olla mukana näkemässä kuinka he lupautuivat toisilleen koko loppuelämäksi.
Tilaisuus oli lyhyt ja leppoisa, aivan kuten tuore avioparikin(hehheh) ja oli ohi muutamassa minuutissa. Hassua kuinka paljon muutama minuutti voi toisille merkitä, vaikka Jemppu sanoi että ei tunne oloaan millään lailla erilaiseksi, miksi pitäisikään? Jälkeen päin kävimme vielä "hääkahveilla" läheisessä kahvilassa ja tunnelma oli mitä mainioin, vitsailtiin tuoreesta avioliitosta, onneksi hääpari on huumorintajuista sorttia!

Mä olen hieman kateellinen että Jemppu on nyt vaimo(mäki haluuuuun), mutta olen myös äärettömän onnellinen että kaksi toisilleen tarkoitettua ihmistä ovat löytäneet toisensa ja ovat nyt ihan aikuisten oikeasti naimisissa, onnea siis miljoonasti Samu ja Jemppu, toivottavasti avioelämä maistuu juuri niin hyvältä kuin toivoittekin  <3