Poikamme ensimmäinen joulu

Tämä joulu oli meidän lapselle ensimmäinen. Viime jouluna olin raskaana, siitä ei moni silloin kyllä vielä tiennyt, joulu oli siis aika lailla erilainen, mä sain muun muuassa mässytellä taas mitä parhaimpia jouluruokia ilman että tarvitsisi miettiä mitä saa suuhunsa laittaa. Jouluaaton vietimme mun vanhempien luona jossa päästiin taas näkemään äitini siskoa ja hänen miestään pitkästä aikaa ja joulupäivä meni taas hyvin rennosti Jonden vanhemmilla. Joulu meni hyvin syödessä, rentoutuessa, nauraessa, joulupukkia moikkaillessa sekä uusimman kokovartalo miehen tuijottelussa.

Oliver sai kasan lahjoja, me vanhempina taidettiin kyllä olla niistä enemmän innoissamme kuin pikkuinen, eihän tuon ikänen vielä tietty lahjojen päälle ymmärrä. Meille itsellemme taas kotiutui muun muuassa kauan kaivatut uudet lakanat, kirjekuoria(musta ne on niitä parhaimpia, hehe) sekä lämpöiset tossut. Jondelta sain ehkä parhaan lahjan ikinä, tosin se painottuu vasta ensi vuodelle ja nyt joudun olemaan aivan täpinöissäni koko ajan!
Aattona ukkini sai taas pitkästä aikaa olla Joulupukkina, mulla itselläni tulvi kaikki lapsuuden muistot mieleen kuinka me odotimme joulupukkia kuin kuuta nousevaa, kun hän sitten saapui paikalle oltiin kaikki kolme sikosta niin jännän äärellä että ei meinattu saada sanoja suusta.

Joulupäivänä makoiltiin tosiaan vaan Jonden vanhempien sohvalla, avattiin lisää lahjoja ja katsottiin Sami Hedberg-dvd minkä mä annoin Jondelle lahjaksi. Syötiin hyvää kinkkua, juotiin glögiä sekä metsästettiin Bambia lähi metsästä, tapansa mukaan koira pääsi livahtamaan pihan ovesta karkuteille.

Niin kuin Oliverin yksi kummisedistä sanoi: kyl se joulumieli lähtee kasvamaan ku lumipallo pyöriessä, niinhän se lähtikin. Koko joulu oli taas mitä mainioin ja ihmiset mitä ihanimpia, onneksi meillä molemmilla on ihanan lämminhenkiset suvut jotta Oliverkin pääsee aina nauttimaan taianomaisista jouluista. Lumista pyhien loppua kaikille, kohta palataan takaisin arkeen!