perjantai 16. tammikuuta 2015

Tänään oon jo puol vuotta vanha!

Mä oon tänään jo puol vuotta vanha! Viimeks ku kerroin teille mimmosta on olla minä, eli Oliver, olin vasta vähän päälle neljä kuukautta, oon oppinu paljon kaikkee viime kerrasta. Mä oon jo oppinu kääntymään kunnolla, tajusin miten se käsi lähtee pois tieltä eikä enää tarvii huutaa sille. Nyt mä jo yritän päästä eteenpäin mut se ei kyl vielä ihan onnistu, mä en tajuu et vaikka laitan kädet ja jalat ilmaan niin en liiku eteenpäin, telkkarissa hylkeetki liikkuu pelkällä mahalla eteenpäin, miks en mäki? Kuka tahansa suuttuis kun jalat ja kädet ei tottele, en jaksais vaan makoilla paikoillani ku tääl ois kaikenlaista mitä vois repii alas paikoiltaan, tottakai mulla tulee sit loppujen lopuks itku jos en pääse liikkumaan.

Yleensä mä oon tosi hyvällä tuulella, naureskelen ku äiti ja isä pelleilee mut kaikista huipuin on kuitenki Bambi. Aina ku se tulee lähelle, mua rupee naurattamaan ihan tosi paljon koska se on niin hauskan näkönen, sil on myös tosi pehmee karva ja sitä onki mun mielest kiva repiä, ei Bambiikaan näytä haittaavan vaikka mä purisin sen korvia koska se aina hengaa mun kanssa kuitenki eikä lähe pois mun vierestä vaikka vähän läpsisinki. Eiks läpsiminen muuten oo ihan tosi kivaa? Mä ainaki aina läpsin kaikkee, äidin hiuksien repiminenki on ihan hurjan kivaa, en tajuu miks äiti aina laittaa sen hiukset pois mun käsien ulottuvilta, ihme tyyppejä noi mun vanhemmat välillä, mitään kivaa ei muka sais tehdä.

Toinen asia mistä mä tykkään tosi paljon on parsakaali. Äiti teki eilen semmosta sosetta missä sitä oli ja se oli ihan tosi hyvää. En tajuu miks se ei oo aikasemmin antanu sitä mulle koska voisin ahmia sitä vaikka kuinka paljon. Isä nyrpisteli nenää ku katto sitä sosetta mut isä onki vähän hölmö, se ei vaan tajuu et kuinka hyvää se oikeesti onkaan. Hedelmäsoseista mä tykkään myös tosi paljon, ihan ku ne purkit ois liian pieniä koska oon syöny purkin loppuun jossain viidessä minuutissä välillä.

Nukkuminen on mun mielest ihan tyhmää. Mun pitää ilmottaa se äitille ja isälle itkemällä iltasin aina ku ne laittaa mut nukkumaan. Kyl niiden nyt pitäis tajuta ettei nukkuminen kiinnosta ku on niin paljon kaikkee kivaa ympärillä, mut kyl mä sit lopuks aina suostun nukkumaan, aamul kuitenki voi taas jatkaa leikkejä ja saa taas lisää hedelmäsosetta, nam!

Isä lähti vähän aikaa sitten töihin niin me jäätiin kahestaan äidin kanssa tänne, nyt se kyl pakottaa mut päikkäreille ku vähän känisen mut jostain kumman syystä mä en oo enää yhtä kiukkunen sen jälkeen kun oon nukkunu vähän aikaa, vaikka äiti ja isä on tyhmiä välillä ku ei esimerkiks anna mun kääntyä mahalleni hoitopöydällä, nii jotenki oudosti ne aina tietää että mikä mua kiukuttaa ja sit ne osaa taikoo sen kiukuttelun pois. Hyviä päikkäreitä mulle, nukkukaa tekin jos kiukuttaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti