Aloitetaan lauantaista, 10.10. Oliver meni isovanhemmilleen yökylään ja me vietettiin Jonden kanssa ensin muutama tunti kotona ihan vain kahdestaan, jutellen niitä näitä, josta suunnattiin Lähiö Lauantaihin kuuntelemaan mahti keikkoja. Ilta venyi pikkutunneille asti mutta teki todella hyvää tuulettua ihan kunnolla ja nähdä kavereita. Sunnuntaina Oliver tuotiin kotiin ja koska jäbä oli todella nuhainen päätin että alkuviikko vietetään ihan vain kotona, käytiin kuitenkin vielä sunnuntai-iltana syömässä mun vanhemmillani pojan kanssa.
Torstaina Oliver meni uudestaan yökylään Jonden vanhemmille sillä Jonden äidillä oli syysloma ja silloin päätettiin että vain nukutaan. Oliver oli nukkunut aika huonosti yöt joten 10 tunnin unet tekivät todella hyvää. Perjantaina kun Jonde oli töissä ja Oliver vielä hoidossa katsoin valehtelematta 20 jaksoa HIMYM:ä, saunoin sekä siivosin. Mä todellakin nautin niistä harvoista hetkistä kun saan olla monta tuntia yksin kotona ilman minkäänlaista stressiä. Pakko myöntää että olin kuitenkin helpottunut kun Oliver taas tuli kotiin, oma lapsi on kuitenkin niin rakas että pakostakin tulee aina ikävä ja kaipaa sitä ääntä mikä pojasta lähtee.
Tämä viikonloppu meni kotosalla Oliverin kanssa touhutessa. Käytiin kävelyllä ihastelemassa syksyä, käytiin mun vanhemmilla tavan mukaan syömässä ja tehtiin herkullinen aamiainen(lue: Jonde teki kun mä laiskottelin). Kiireettömät viikonloput ovat ihania vaikka Jonde olikin lauantai aamupäivän töissä.
Tänään laitoin ensimmäisen jouluaiheisen valon ikkunaan. Meidän asunto on kovin pimeä koska ollaan huonoja ostamaan lamppuja joten kaikenlaiset valot pimeän tullen ovat tervetulleita. Tai sitten mun joulufanitus on yksinkertaisesti taas nostamassa päätään, onhan mulla jo kolme joululahjaakin valmiina ja joulun odotus on niin paljon hauskempaa lapsen kanssa.
Oliver on ottanut jo paljon askelia ja kävely alkaa sujumaan koko ajan paremmin. Eilen mä jopa tirautin pari kyyneltä kun poika otti jo kuusi askelta peräkkäin enkä voisi olla ylpeämpi. Tänään ollaankin jo harjoiteltu niin että kukaan ei ole ottamassa vastaan koska Jonde oli töissä ja hyvin sujuu, poika osaa jo itse laskeutua pehmeästi istumaan jos käveleminen alkaa takkuilemaan ja pyrkii jopa itse nousemaan jotta pääsisi vaappumaan eteenpäin. Mun pienestä tomerasti konttaavasta pojasta on kovaa vauhtia kasvamassa kävelevä taapero!
Huomenna päästään onneksi taas muskariin ja kuun lopussa alkaa vielä värikylpy tunnit. Tekee kyllä hyvää että on tietyt rutiinit viikossa enkä malta odottaa että Oliver pääsee taiteilemaan omilla pikku kätösillä ja jaloilla kaikkea mahtavaa. Mukavaa alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti