Oliver pähkinänkuoressa

Rakastaa juustoja. Feta sekä oltermanni ainakin ovat suurta herkkua ja veikkaan että poika mussuttaisi kokonaisen oltermannin kerralla jos vain saisi. Vuohenjuusto tulee hyvänä kolmosena.

Syö itse. Viime päivinä lusikka on alkanut löytämään tiensä suuhun ja syöttäminen ei tule enää kuulonkaan, ellei pojalla itse ole omaa lusikkaa kädessä ja lautasta nenän edessä.

Ymmärtää jo enemmän kuin osaankaan kuvitella, esim. syömään, pestään hampaat, pyykki, mennään pihalle, erinäisiä vaatteita yms. Turhaa luetella kaikkea sillä istuisin tässä näpyttelemässä vielä huomennakin.

Sanoo äiti, hei, iskä(ikkä), unkka(kaikki mitä ei osaa lausua), ihahahaa(hähähää), hau hau(hä hä) ja loppu puhe onkin jotain ihan omaa kieltä. Yllättävän hyvin pystyy kyllä arvailemaan mitä poika milloinkin kaipaa.

Mölisee itsekseen KOKO ajan. Kun poika on hereillä tulee juttua vaikka kuinka paljon.

Osaa hauskuttaa. Oliver ilmeilee hyvin paljon ja nauraa tyytyväisenä jos me alamme nauramaan.

Kävelee jo melkein ongelmitta. Tänään poika lähti jo itsekseen kävelemään paikasta toiseen muutamia askeleita ja pysyi tasapainossakin todella hyvin, oon niin ylpeä!

Rakastaa leikkiä kattilankansilla. Niistä lähtevä ääni on ilmeisesti lapsemme mielestä korvia huumaava, mä olen hieman eri mieltä.

Palikat ovat myös kovassa huudossa. Itse asiassa kaikki minkä voi pinota on kova juttu.

Ei pidä piparkakuista. Haukkaa muutaman haukun jonka jälkeen piparkakku jää yksinäisenä ja unohdettuna lattialle odottamaan että Bambi havaitsee sen.

Uhma alkaa nostaa päätänsä päivä päivältä enemmän. Jos poika ei saa haluamaansa, heittäytyy hän joko lattialle parkumaan, jännittää koko vartalonsa ja päästää nnnghhhhh-ääntä tai paiskoo käteensä osuvia asioita ympäriinsä. Jos lattialla on vain yksi asia jota heitellä niin se juttu lentää kaaressa uudestaan ja uudestaan niin kauan että sen ottaa pois.

Rakastaa vettä. Suihkussa käyminen sekä kylpeminen ovat aina yhtä hymyä sekä naurua.

Ilahtuu aina kun Jonde tulee töistä kotiin. Oliver ymmärtää hyvin kun sanon että "kohta tulee iskä" jonka seurauksena poika konttaa terhakkaasti oman huoneen ikkunan luo ja tuijottelee siinä siihen asti että näkee iskän ikkunasta jolloin pojalla nousee hymy korviin asti.

Pusuttelee paljon. Välillä Bambikin saa osansa kuolaisista pusuista ja poika on aina niin tyytyväinen kun joku on saanut pusun häneltä.

Tietää missä on silmät, korvat, suu, nenä, napa, jalat, varpaat, kädet ja pää. Lisään vielä että tietää missä molemmat päät ovat, hah.

Ketterä kiipeilijä. Sohvalle nousu ja sohvalta laskeutuminen ei pojalle tuota ongelmia, eikä sen puoleen tietokone pöydälle kiipeäminen. Välillä mulla saisi kyllä olla silmät selässäkin sillä Oliver on yllättävän nopea liikeissään.

Tykkää seurata ruoanlaittoa. Jos en heti nappaa poikaa syliin kun kokkaan alkaa hirmuinen huutoshow mutta heti kun poika pääsee sylistä seuraamaan ruoanlaittoa on kaikki hyvin.

Jaksaa keskittyä yllättävän hyvin. Poika viihtyi yksi päivä esim. kengän tarroilla leikkien puolisen tuntia. Mistäköhän on perinyt kärsivällisyytensä sillä meillä vanhemmilla sitä ei pahemmin ole.

Viimeisenä mutta ei vähimpänä poika kaipaa paljon syliä. Sylissä hän on tyytyväisimmillään ja välillä tulee hetkiä kun Oliver ei haluaisi muuta kuin hengailla sylissä koko päivän. En mä sitä ala häneltä kieltämäänkään, onhan oma poika ihan paras!