POSITIIVISUUS KUNNIAAN!

Tuntuu että viime päivät ovat olleet rankkoja. Tämä johtuu puhtaasti siitä kun Noelilla näkyi viikko sitten tiistaina tulehdus keuhkoissa johon määrättiin antibioottikuuri enkä ole lakannut stressaamasta sitä että se äityykin keuhkokuumeeksi. Antibiootti on kuitenkin vissiin purrut jossain määrin sillä Noel on jo oma itsensä ja jaksaa touhuta normaalisti. Edelleenkään kuitenkaan yskä ei ole lähtenyt, kummaltakaan pojalta, mutta ehkä mä viimein uskallan vähän hengähtää. Aion kuitenkin kärppänä tarkkailla Noelin hengitystä ja kuumeen merkkejä. 

Viime päiviin on kuitenkin mahtunut mitä ihanimpia hetkiä joten keskitytään niihin. Lauantaina sain muutaman tunnin omaa aikaa kun Jonde meni poikien kanssa vanhemmilleen, jotka käytin kirpparilla pyörien sekä kotia siivoten. Sain myös hinnoiteltua myyntiin menevät vaatteet ja torstaina ne pitäisi roudata kirpputorille poikien kanssa, saa nähdä mitä siitä tulee. 

Sunnuntaina Jondella oli poikkeuksellisesti töitä joten Jemppu ja Kaapo tuli kylään heti aamusta. Oli ihanaa taas pitkästä aikaa kahvitella ja pojat leikkivät yllättävän pitkään sulassa sovussa. Lounaan jälkeen me suunnattiin poikien kanssa läheiseen leikkipuistoon. Samalla reissulla haettiin mun uudet verhot jotka olivat odottaneet postissa jo hyvän tovin. Koti sai sekunnissa pirteämmän ja keväisemmän ilmeen. Illalla käytiin tapamme mukaan mun vanhemmillani syömässä ja kotiin päästyämme Oliver nukahti minuutissa ja Noel kahdessa.

Tänään aamupäivä kului siivotessa ja leikkiessä. Ruoan jälkeen suunnattiin läheiseen liikuntapuistoon jossa potkittiin palloa sekä heiteltiin koreja. Oliver totesi hetken päästä olevansa vielä liian pieni korien heittoon joten leikittiin että matkustetaan bussilla milloin mihinkin. Lasten mielikuvitus on upee juttu! Kävelymatkalla kotiin Oliver tökkäsi hanskansa vihertävään koirankakkaan ja kysyi "mitä tää on äiti?" Sanoin että koirankakkaa ja pyysin poikaa pyyhkimään hanskan lumeen että pestään se sitten kotona johon sain itkusen vastauksen "minä pyyhin sen äidin takkiiiin!" Selvittiin kuitenkin kakkahanskan kanssa kotiin asti.

Kuten sanoin, vaikka päivät ovat olleet huolta täynnä, on niihin mahtunut kuitenkin niin paljon hyvää. Ollaan ulkoiltu, piirretty, maalattu, naurettu, katsottu telkkaria, maattu pehmoeläin kasassa, syöty, leivottu, leikitty sekä halailtu ja pussailtu. Huomenna päästään myös todennäköisesti pitkästä aikaa taas muskariin ellei jommankumman vointi taas ota takapakkia, pidetään sormet ja varpaat ristissä. On tää kotiäitiys vaan yhtä vuoristorataa mutta ai että tää on ihanaa, en mä enää muuta osaisi edes tällä hetkellä tehdä kuin viettää päiväni tämän oman rakkaan pienen perheeni kanssa!