Meillä oli ihan kauhee aamu sekä aamupäivä. Mulla olisi ollut neuvola tänään yhdeksältä ja juuri kun oltiin lähdössä Oliver kiipesi rattaisiin ja mätkähti lattialle takaraivo edellä. Pojalta pääsi kova parku mutta rauhottui nopeasti syliin. Ajattelin ettei tässä kummempaa käynyt ja lähdettiin bussiin. Bussissa Oliver ei sanonut oikein mitään ja ei mennyt kauaa niin poika oksensi jonka jälkeen meni aivan veltoksi, kalpeaksi sekä uneliaaksi. Paniikissa yritin pitää poikaa hereillä, onneksi satuttiin juuri neuvolan pysäkille ja kiirehdin neuvolaan selittämään tädille mitä oli käynyt. Tässä vaiheessa Oliver oli hereillä mutta vieläkin poissaoleva sekä kalpea. Neuvolatäti varasi meille ajan päivystävälle lääkärille, tsekkasi vauvan sydämensykkeet siinä samalla ja mulle iski järjetön paniikkikohtaus, tuntui että happi ei kulje ja että pyörryn siihen paikkaan. Neuvolatäti otti Oliverin syliin ja totesi että ei tästä käynnistä tule mitään, varataan ensi viikolle uusi aika. Täti myös kiikutti Oliverin mun kanssa lääkärille jonojen ohi jossa lääkäri totesi että soitetaan paikalle ambulanssi joka vie meidät sairaalaan varmuudeksi tarkkailuun. Ambulanssi saapuikin nopeasti paikalle ja tässä vaiheessa Oliver oli jo oma itsensä, värikin oli palautunut kasvoille.
Ambulanssissa mulla iski uudestaan pyörryttävä olo ja jouduin taas keskittymään hapensaantiin, Oliver onneksi istui sylissä hokien että "iso auto" ja katseli jännittyneenä ympärille. Sairaalassa odoteltiin lääkäriä noin kymmenisen minuuttia joka teki perustarkastuksen, saatiin ohjeeksi jäädä aulaan tarkkailuun siihen asti että kaatumisesta on kulunut kolme tuntia. Tunnin verran siis leikittiin, Oliver joi smoothien ja oli oma pirteä itsensä kunnes saatiin lupa lähteä kotiin, ohjeena tuli että sairaalaan takaisin jos jotain poikkeavaa ilmantuu.
Onneksi me selvittiin säikähdyksellä tällä kertaa mutta en muista milloin olisin ollut näin paniikissa viimeksi. Herätin Oliverin kerran jo päiväunilta ja sain normaalin väsyneen reagoinnin kysymykseeni. Nyt lapsi nukkuu autuaana omassa sängyssä, illalla ei enää pitäisi olla mitään huolta sillä onnettomuus sattui heti aamulla. Huhhuh kun saa olla sydän kurkussa tämän pojan kanssa, onneksi onneksi onneksi ei sattunut mitään pahempaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti