Leluja siellä ja leluja täällä. Niitä löytyy mun mielestä kaikkialta. Sohvan alta löytyi nalle. Sängyn alta seepra. Ruokapöydältä kissahelistin. Lampusta ampiainen. Jääkaapista purulelu. Konetuolilta lohikäärme. Koiran suusta pehmoinen nukke. Koirakin leikki lelua koska ne valtaavat asunnon. Mä en muista missä vaiheessa nämä kaikki lelut päätyivät meille kotiin? Tuli joululahjaksi, syntymälahjaksi, ostin itse, saatiin kaverilta, saatiin naapurilta ja tietenkin mun vanhempieni koiralta. Mä kun vielä sanoin vähän ennen vauvan syntymää että eihän meillä ole mitään leluja millä poikamme leikkisi.
Oliverin lempilelua mä en osaa tällä hetkellä nimetä sillä se näyttää vaihtelevan päivittäin. Välillä kirahvi, välillä seepra, välillä nalle, välillä lohikäärme, välillä äidin hiukset, välillä äidin koru, välillä kummipoikani korva, välillä isän sänki ja aina kelpaa tietysti pilttipurkin kansi. Ota nyt siitä sitten selvää että mikäköhän näistä olisi se kaikkein hauskin meidän beben mielestä.
Kohta mä pakenen mun vanhemmille hetkeksi kaikkia näitä ihania leluja, tosin sieltäkin löytyy nykyään leluja vaikka muille jakaa. Ehkä siellä vältyn kuitenkin astumasta lelujen päälle, toivon mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti