Mä olen äiti joka kaipaa myös ihan omaa aikaa. Ilman miestä sekä lasta. Kuullostaa tylyltä mutta niin se vaan on, eikä se todellakaan tarkoita ettenkö rakastaisi miestäni ja lastani yli kaiken. Rakastan sitä muutamaa tuntia kun saan vain löhötä sohvalla, katsoa sellaista sarjaa mistä Jonde ei välitä ilman että mietin koskakohan se vauva herää. Mä saan olla järjettömän onnellinen miehestä joka suo mulle omaa aikaa ilomielin, nyt Jonde otti Oliverin mukaan veljelleen jotta saisin nollata aivoni tuijottamalla Gilmore girlsiä, ah!
Silloin jos jään kotiin täysin yksin tulee mulla myös pakottava tarve siivota. Ennen kuin rojahdan sohvalle pitää kodin olla puhdas, pyykit pesty sekä astiat laitettu koneeseen. Vasta sen jälkeen voin kunnolla huoahtaa. En tiedä miksi, mutta jos en siivoa ennen lepoa tulee mulla mielettömän huono omatunto, sillä jäinhän kotiin ilman vauvaa, mikä se semmonen avovaimo on jos vain ja ainoastaan laiskottelisin sinä aikana. En tosiaankaan tiedä mistä olen tällaisen päähänpiston saanu, ehkä se on vain joku mun outo äiti juttu, tosin en taida olla yksin tämän ajatuksen kanssa.
Kuten siis sanottu, olen tällä hetkellä yksin kotona joten laitan pyykit kuivumaan, imurin pauhaamaan, jonka jälkeen otan lautasellisen makaroonilaatikkoa, lasillisen pepsiä ja hautaudun sohvan uumeniin siksi asti että iso- sekä pikkumieheni saapuvat kotiin, mikään ei ole parempaa kun nähdä taas oma lapsi kun on hyvin levännyt, pus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti