Yksi pieni pikkupoika ryömi näin

Musta tuntuu että Oliver on nykyään monessa paikassa yhtä aikaa. Poika ryömii hurjalla vauhdilla eteenpäin ja välillä en meinaa pysyä perässä että missä mennään. Nykyään Oliver yrittää jo kovassti nousta tukea vasten, jumittuu kuitenkin vielä konttaus asentoon mutta ylettyy huomattavasti enempiin paikkoihin tällä tyylillä. Mulla tulee kiire siirtää tavarat alahyllyiltä turvaan, enempää hyllytilaa meillä ei nimittäin ole joten olen hukassa. 

Suurin osa mun päivästä menee nykyään esteiden rakenteluun. Sohvatyynyt pääsevät koristamaan lattiaa kun yritän parhaani mukaan välttää vauvamme menoa sähköjohtojen kimppuun. Kaksi kynttelikköä on jo kohdannut kohtalonsa kun jäbä on saanut kiinni johdosta ja repinyt pöydältä rymisten alas. Onneksi sentään Oliverille ei käynyt mitään. Vaikka parhaani mukaan seuraan poitsua silmä kovana ettei mitään tapahtuisi, on se mahdotonta, jos käännän sekunniksi selkäni on lattiakiitäjämme ryöminyt uuteen kiellettyyn paikkaan, eli siis johtojen kimppuun.

Musta on kuitenkin ihana seurata pienen pojan leikkejä. Paras leikki tällä hetkellä taitaa olla tavaroiden repiminen lattialle. Alkaa olla turhaa siivota leluja mihinkään sillä minuutin kuluttua joka ikinen lelu on taas lattialla. Siksipä annan pitkälti lelujen päivällä olla missä onkaan ja siivoan vasta illalla Oliverin mentyä nukkumaan. Välillä mun siivous nipouteni kuitenkin ottaa vallan ja joudun keräilemään leluja vartin välein uudestaan hyllyille ja laatikoihin.

Mä en tiedä miten ikinä maltan mennä töihin/opiskelemaan sillä mä kyllä suoraan sanottuna nautin kotiäitiydestä huiman paljon. Alkuperäisenä suunnitelmana on että opiskelut alkaisivat syksyllä vuonna 2016(jos siis pääsen sisään) mutta saa nähdä raaskinko laittaa pikku tihulaistamme vielä päiväkotiin silloinkaan. Ainakin vielä nautin täysin siemauksin kotiäitiydestä ja lapsemme kanssa olemisesta. Mukavaa tiistaita!