Vauvailua

Tässä lähiaikoina oon taas kuullut paljon vauva aiheisia uutisia. Jotkut ovat juuri saaneet vauvan ja jotkut ovat saaneet tietää olevansa raskaana. Vaikka mä väitin kivenkovaa synnytyssalissa Jondelle että "tää on sitten ainoo lapsi minkä sä multa saat" on mulle kylään saapunut mieletön vauva/raskauskuume. Huhheijaa. Ja äiti jos sä tätä luet niin älä pelkää, en oo toista tekemässä, vielä.

Kyllä, mä olen aina halunnut enemmän kuin yhden lapsen, nimittäin huimat kaksi. Vaikka synnytyksestä on vasta kolme kuukautta, ja raskaudesta vähän enemmän, muistelen mä kaiholla sitä ihanaa pallomahaa ja ensi kosketusta omaan pieneen vauvaan. Raskaushan oli mulle helppo, samoin synnytys, eli mulla ei ole kummastakaan jäänyt mitään pelkoja. Toki mä tiedostan että mikään raskaus tai synnytys ei ole samanlainen, mutta kun ensikokemus on ollut niinkin hyvä kuin mulla, en osaa pelätä toista.

Mä haluaisin lapset suht pienellä aikavälillä, mulla on itse isosiskooni kaksi vuotta ikäeroa, ja pikkusiskooni alle neljä vuotta. Olen aina ollut läheinen siskojeni kanssa, ja jos ikäero olisi tuosta vieläkin suurempi, asiat voisi olla toisin. Noilla aikahaarukoilla haaveilen että pikku Oliverkin joskus saisi pikkuveljen/siskon.
Mä en kuitenkaan vielä ole lähelläkään sitä että konkreettisesti saataisiin toinen lapsi. Onneksi mä oon itsekin vielä nuori joten kuka tietää mitä kaikkea elämässä ehtii tapahtuakaan, nyt mä onneksi voin hehkuttaa omien kavereiden raskautta ja tietty meidän vielä niin pientä vauvaa joka merkitsee mulle koko elämää.

Vauvamaista sunnuntai-iltaa, mä taidan laittaa meidän pienokaisen nyt omaan sänkyyn nukkumaan!