Hei, meillä huudetaan...

...mutta innosta kylläkin. Eilen illalla Oliverilla oli oikea äänenavaus leikki meneillään, tarvitsi sanoa yhden sanan pikkuselle niin johan huudettiin iloisena, vispattiin käsiä ja jalkoja sekä tuhistiin tohkeissaan. Oliver ääntelee muutenkin paljon enemmän, juttelee jo aika lailla vastavuoroisesti, toki välillä pälpättää vauvakieltä päälle minkä ehtii, mutta onhan tuo ääntely maailman suloisinta ja pääasia että juttua riittää.
Nauramaankin ollaan alettu. Nauru on tosiaan vielä semmoista kovaa ähkimistä mutta ilme on mitä ihanin. Näyttää siltä kuin vauva olisi maailman onnellisin eikä mikään voisi enää ikinä muuttua paremmaksi. Varsinkin vaipanvaihdon yhteydessä jäbä tuulettaa ihan huolella, naureskelee "hehe" tyyliin isolle keltaiselle naamalle joka sinään on kiinnitetty.

Oliver on alkanut myös tarttua asioihin. Tutti on itse nostettu jo pariin otteeseen mutta suuhun asti se ei vielä ole päässyt. Lelutkin nostetaan itse käteen kunhan vain ovat tarttuma etäisyydellä ja tarttuma kohta on tarpeeksi pieni, sen jälkeen lelu lentääkin ties minne. Jännää tämä lastenb kehitys!

Me suunnataan piakkoin mun vanhemmille syömään lasagnea, kivaa sunnuntaita!