Viime aikoina

Oliver kehittyy koko ajan hurjaa vauhtia. Jäbällä on myös tällä hetkellä meneillään hirveä kiukkukausi, korkeintaan puoli tuntia jaksaa herra olla tyytyväinen jonka jälkeen alkaa valittava mongerrus ja mikään ei ole hyvin. Musta tuntuu että vauvaamme ärsyttää kun ei itse pääse vielä minnekkään päin liikkumaan, vaikka yritys on kyllä kova, mahalteen ollessa jalat ja kädet sätkii kovasti mutta eteenpäin ei vielä päästä.
Kääntyminenkin tekee tuloaan. Oliver kääntyy selältä kyljelleen sekä laittaa naaman maata vasten mutta siihen se tyssääkin. Sitten kun kääntyminen ei onnistukaan kokonaan niin aletaan kiukuttelemaan. Voi toista. Sängyssäkin kääntyillään miten tahansa, tänä aamuna pää löytyi sieltä, missä jalat olivat illalla nukkumaan mentäessä, pitää alkaa kehittelemään jotain systeemiä ettei pääse niin valtavan paljon pyörimään sängyssä.

Toinen uusi juttu on asioihin tarttuminen. Kun Oliverin näköetäisyydelle laittaa jonkin asian on hän automaattisesti ottamassa siitä kiinni. Kun se on saatu otteeseen menee se suorinta tietä suuhun. Välillä tosin näyttää kuin suu olisi hieman hukassa ja lelu meneekin suoraa päätä otsaan, sitten kiukutellaan kun ei osunut sinne minne haluttiin.

Eilen meillä kävi kylässä ihanaakin ihanampi kummipoikani sekä hänen äitinsä. Oli taas ihanaa kahvitella Jempun kanssa ja katsoa kun oma kummipoika viiletti paikasta toiseen hirveetä vauhtia ja valtava riemu päällä. Ihanaa kun on läheinen ystävä kenellä on myös lapsi jotta voin aina kysyä niitä tyhmiä ja vieläkin tyhmempiä juttuja kehityksestä ynnä muusta, ilman että mulle nauretaan päin naamaa.

Kohta siskoni aka Oliverin yksi kummitäti tulee tänne joten mä pistän töpinäksi ja pikasiivoan keittiön, ihanaa tiistaita kaikille!