Voihan sose sentään!

Meillä alettiin maistelemaan soseita viikko sitten. Aloitettiin maissilla, neuvolassa sanottiin että se on vatsaystävällisin. Maissi maistui Oliverille, tai ainakaan ei havaittu mitään vastahakoisuutta vaan enemmänkin hymyjä ja ihmetystä, annettiin noin kaksi teelusikallista, josta ehkä yksi sadasosa päätyi vatsaan asti, loput löytyi käsistä, naamalta ja ruokalapulta, mutta niinhän sen kuuluukin mennä.

Koko viikko annettiin tosiaan vain maissia, tänään siiryttiin uuten makuun, persikkaan. Huomaan että persikka on paljon parempaa, sen jäbä jopa nielee eikä tunge kielellä ulos leualle. Tiedän että neuvolan suositusten mukaan koko kuukausi pitäisi olla vihanneksia ja hedelmät kuuluisi kai oikeaoppisesti ottaa mukaan vasta viiden kuukauden iässä, mutta päätin että otetaan nyt hedelmätkin mukaan, yksittäisiä makuja kerralla tietty, mutta kun maistellaan, niin maistellaan ja oma äitini vinkkasi että persikka saattaisi olla hyvä vaihtoehto, oikeessa äiti olit! 

Persikkasosetta upposi jo vähän enemmänkin. Taisi kolme kokonaista teelusikallista mennä alas asti, ja hymy pojan kasvoilla oli mitä muikein ja äiti mitä ylpein.

Kuten aiemmassa postauksessa paljastin, mulla tulee aikuismainen olo mitä kummallisimmista asioista. Soseen syöttämisen vauvalle voi lisätä siihen listaan, tulee väkisinkin mieleen että vauvani on jo iso poika kun kerta soseitakin jo maistellaan ja minä olen äitinä muka jo vanha konkari. 

Meillä tosiaan maistellaan aina viikko yhtä makua, harkitsen vielä ottavani seuraavaksi mauksi jonkun marjan, sen jälkeen vielä viikko maistelua ja sitten alankin syöttämään pojalle sosetta sen verran kuin sitä uppoaa kerralla. En malta odottaa että pääsen itse tekemään alusta lähtien soseita itse ja nähdä uppoaako jäbään äidin tekemä ruoka vai viekö kaupan hyllyltä napatut soseet voiton.

Nyt kun Oliver nukkuu päiväunia, taidan juoda kupin kahvia ihan rauhassa, hyvää viikonlopun alkua!