Syksyn siivousinto

Miten musta tuntuu että lähiaikoina mun elämä on ollut yhtä siivoamista? Joka aamu siivotaan keittiö, joka päivä imuroidaan, joka tunti pyykikonetta täytetään ja joka minuutti roskia heitetään roskiin. Aamusta iltaan asioiden paikoilleen laittamista sekä turhan tavaran heittämistä piiloon. Kuitenkaan en valita. Syksy on täydellistä aikaa pitää koti siistinä, onhan puhdas koti kuitenkin mun mielestä aina pienoinen onni, tunnelman kruunaa kaiken maailman tuikut sekä kynttilät ja ulkona vellova hämäryys.

Mä olen ennen ollut hyvin laiska siivoamaan. Nyt kuitenkin pienen vauvan myötä musta alkaa kuoritumaan jonkinlainen täydellisten naisten Bree, siitä mä kiitän isääni, joka niin kauan kuin muistan, on ollut siivouksen suurkuluttaja.

Nyt kun syksy kunnolla on alkanut, on mulla jotenkin enemmän tekemisen puute. Toki Oliverin hoitamiseen menee suurin osa ajasta, mutta ehkä se että ennen koulu alkoi aina syksyllä, saa mut haikailemaan jotain uutta. Pari päivää sitten aloitin kuukauden kestävän lihaskunto treenin, ehkä nyt on korkea aika siivota kroppakin uuteen uskoon, ja sillä kyseisellä helpolla treenillä on hyvä aloittaa.

Mutta kuten sanottu, syksy on mulle siivouksen aikaa, mä toivon kovasti että tämä kyseinen piirre mussa ei heti katoakaan vaan että jaksan pitää kodin siistinä hamaan loppuun asti, tai ainakin siihen asti että Oliver muuttaa pois kotoa. Koska keittiö hohtaa jo puhtaana taidan siirtyä imuroimaan Oliverin nukkuessa tuimana, toivottavasti en herätä pikkumiestä. Siistiä torstaita kaikille!