Itketään hälyttimeen

Jep, musta tuli nyt astetta laiskempi, meille kotiutui itkuhälytin. Aikasemmin olin sitä mieltä että ei me itkuhälytintä tarvita, asutaan kuitenkin kaksiossa josta Oliverin itkun kuulee vaikka hän nukkuisikin toisessa huoneessa. Toinen syy miksi en itkuhälytintä halunnut oli kauhuleffojen syytä, niissä aina itkuhälyttimistä kuuluu epämääräistä supinaa tai vieraan ihmisen ääniä.  En kuitenkaan ottanut huomioon että hei, meillähän on piha missä hälyttimestä voisi olla apua, ja tajusin että eihän sitä hälytintä tarvitse pitää päällä 24/7, hyvä minä.

Tähän asti kun vauva on nukkunut pihalla, olen juossut viiden minuutin välein tarkistamaan että ei kai bebe varmasti ole vielä herännyt. Tää itkuhälytin on siihen suuri apu, mä en stressaa että mitä jos en kuule Oliverin itkua, ja voin rauhallisin mielin tehdä mitä pitääkin. Tosin itkuhälytin on vielä ollut sen verta vähän aikaa käytössä että mä pakostakin välillä menen tarkistamaan josko se jäbä sieltä heräisi ja hälytin olisi pettänyt mun luottamuksen. Ikkunoistakin onneksi voi kurkistella että heiluuko vaunut, älkää huoliko, mä en jätä kaikkea vain itkuhälyttimen varaan vaan ymmärrän varsin hyvin että se on vain apuväline.

Tämän itkuhälyttimen Jonden äiti osti meille ja oon täysin ihastunut siihen, eli siis kiitos vielä! Yövalo toiminto, kehtolaulu nappula sekä puhe nappula, varsin kätevää. Mulla tuli heti kunnon "superäiti" olo kun tuon vanhemman yksikön laittaa kaulasta roikkumaan, tiedä sitten miksi, ehkä oon vielä sen verran tuore äiti että kaikki uudet jutut vaikuttaa eri jänniltä.

Nyt juodaan Jonden kanssa kahvit ja jatkan itkuhälyttimen testausta kriittisellä silmällä, mukavaa viikonalkua kaikille!