Onnellinen

Tiedättekö sen lämpimän onnellisuuden aallon joka yhtäkkiä pyyhkäisee ylitse? Mä onneksi tiedän. Tää aamu on muutenkin ollut kaikinpuolin täydellinen. Heräsin kahdeksalta siihen että Oliver huutelee heitä huoneessaan. Kahdeksalta, ei liian aikaisin eikä liian myöhään, täydellinen aika herätä. Sain pitkästä aikaa aamupuuron pojallemme syötettyä ilman mitään vänkäystä taikka Oliverin huutoa, en muista milloin viimeksi aamupalan syöttäminen olisi ollut näin vaivatonta. Maidonkin poitsu joi mukisematta ilman että pullo lensi kaaressa tuhat kertaa.

Aamupiirretyt taka-alalla ja pieni poika joka nauraen kiipeää syliin. Vaikka ilma onkin sateinen ja utuinen, tuo se kuitenkin erittäin kotoisan tunnelman. Kaikki lapsen hoidon tuomat stressit sekä hiusten repimiset ovat juuri tällaisten aamujen ansiosta todellakin vaivansa arvoisia. Mikäs sen parempaa kuin nähdä oma lapsi tyytyväisenä ja hymyilevänä, ilmankos mulla onkin niin onnellinen fiilis.

Nyt mä jatkan lapseni kanssa leikkimistä, jäbä on löytänyt uuden lelun, tyhjän limupullon. Vähän erilainen maanantaifiilis kun yleensä, kai se kaikki on vaan mun omasta asenteesta kiinni!