Meidän kuopus alkaa olemaan jo ihan oma persoonansa. Noel on suurimmaksi osaksi hyvällä tuulella ja väläyttelee hampaatonta hymyä melkein jokaiselle. Kuolan määrä on tällä hetkellä älytön ja odotan milloin ensimmäiset hampaat puhkeavat esiin tuolta kuolaisesta kuontalosta. Kiukutellakkin herra osaa vaikkei sitä usein teekkään. Väsymys aiheuttaa pahimmat kiukut. Sen jälkeen nälkä ja viimeisenä asiat mitkä eivät onnistu. Noelilla on kova kiire ryömimään, peppu nousee mutta pää ei joten etenemisestä ei tule mitään. Kääntyminen alkaa olemaan jo niin vanha juttu ettei se hetkauta vauvaamme enää. Kädetkään eivät vissiin ihan vielä toimi halutulla tavalla ja lelumaton lelut saavatkin osakseen huutoa ollessaan liian liukkaita pieniin näppeihin.
Söpö jokeltelu on muuttunut kurlailuksi sekä huuteluksi. Noelilla on selkeesti meneillään kuka huutaa koviten-kisa oman suun ja kurkun kanssa. Naurukin on muuttunut ihan omanlaiseksi enkä tiedä mitään ihanampaa kuin se kun Noel nauraa kyyneleet silmissä Oliverin pelleilylle. Noilla kahdella tulee varmasti olemaan ihan erikoinen side toistensa kanssa.
Tänään oli ensimmäinen päivä kun Noel tajusi kiinteiden pointtia edes vähän. Bataatti-kesäkurpitsasose sai poikamme suun aukeamaan kuin linnunpoikasella konsanaan. Mä toivon että ne kiinteät alkaisi nyt maistumaan enempi jotta saataisiin ruoankin suhteen jonkinlainen rytmi kehitettyä. Maitoa menee noin litran verran vuorokaudessa ja puklailu on selkeästi lisääntynyt viime aikoina, senkin takia olisi ehkä ihan hyvä saada jotain muutakin menemään maidon ohella.
Noel nukkuu varsin hyvin yöt. Tuttia joutuu nostelemaan pari-kolme kertaa mutta muuten pojalla on isänsä sikeät unenlahjat. Yöunille käydään yleensä yhdeksän aikoihin ja aamulla herätään syömään seitsemältä, välillä unet jatkuvat syömisen jälkeen yhdeksään, mutta jos meidän superhiljainen esikoinen herää samaan kukonlaulun aikaan, voi parille ekstra-tunnille unta heittää hyvästit. Olen ottanut nyt tavaksi nostaa pikku-vauvamme sänkyyn kun Jonde lähtee töihin sillä silloin yleensä alkaa ähinä, näin takaan vielä ainakin puolisen tuntia unta ennen kuin tarvitsee nousta ja onhan tommosen pienen tuttia lutkuttavan nyytin vieressä ihana jatkaa unia.
Päiväuia nukutaan yleensä kolmet, aamupäivällä unet kestävät noin puoltoista tuntia, päivällä ja illalla vähän alle tunnin. Ulkona bebe nukkuu paljon paremmin joten suotavaa on että lähdetään aamupäivällä liikkeelle tai laitetaan vaihtoehtoisesti pihalle nukkumaan.
Kuten kuvasta näkyy ovat veljekset aika selkeesti samasta puusta veistetty. Musta on jännä nähdä miten paljon kehitys tulee olemaan samanlaista, ovathan veljekset kuitenkin syntyneet samana päivänä vain kahden vuoden ikäerolla. Nyt mä laitan meidän väsyneen kuopuksen päivän vikoille päiväunille ja juon kahvini rauhassa kun Pikku Kakkonen pitää Oliverin tyytyväisenä. Oikein kivaa perjantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti