KUUME MINKÄ TEIT

Mulla nousi yhtäkkiä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuume. Palelin peiton alla puolet yöstä ja kun aamulla sitten mittasin niin näyttihän se 38,4 astetta kuumetta. Mä en edes muista koska viimeksi olisin ollut kipeenä. Koko maanantai oli kauhea. Joka kerta kun nousin ylös tuntui kuin atomipommi olisi räjähtänyt päässäni ja särkylääke auttoi juuri sen verran että sain pojat ruokittua ja vaipat vaihdettua. Oliver sai katsoa hävyttömän paljon piirrettyjä ja mä yritin nukkua päikkäreitä aina kun Noel nukkui. Nukuin tosin toinen silmä auki sillä en uskalla vaipua mihinkään syvään unentilaan jos Oliver on hereillä.

Selvisin kuitenkin maanantaista elossa ja tänään on ollut jo ehkä himpun verran parempi päivä. Kuume näyttää laskevan ja pystyn jopa kävelemään ilman että pää räjähtää miljooniksi sirpaleiksi. Onneksi myös mun ympärillä on ihania avuliaita ihmisiä. Jonden isä vei aamulla Oliverin muskariin ja lounaan jälkeen isosiskoni tuli viemään Oliverin kävelylle. Onneksi poika ei joutunut viettämään tätäkin päivää neljän seinän sisällä vaan pääsi purkamaan energiaansa. Mä oon super kiitollinen!

Huomenna taitaa vielä olla kotipäivä, elättelen tosin toivoa että pääsisin edes takapihalle Oliverin kanssa, mutta jos tää kuume ei tästä enää nouse niin torstaina ollaan varmaan jo takaisin arjessa, ainakin toivon mukaan. Tää kipeenä olo ei todellakaan sovi mulle. Tänäänkin mun oli pakko ruveta siivoamaan keittiötä sillä en vaan jaksa olla paikoillani. Juuri kun olin päässyt säännöllisen liikunnan makuun niin tuun kipeäksi ja joudun vain olla. Toivottavasti tää kuume poistuu takavasemmalle eikä tartu muihin perheenjäseniin. Mä taidan nyt hetken vain olla sillä Noel nukkuu ja Oliver tuijottelee Maisaa telkkarista, onneksi piirretyt pelastaa tämmösissä tilanteissa. Mukavaa tiistaita!