MEIDÄN VUOSI 2016

Meidän tämä vuosi oli jokseenkin aika vauhdikas. Tässäpä meidän vuosi pähkinänkuoressa!

TAMMIKUU

• Vietettiin paljon aikaa ulkona pakkasessa
• Nähtiin ekaa kertaa meidän kuopus ultrassa ja saatiin varma todiste raskaudesta
• Pompittiin suurissa lumikasoissa
• Aloin toden teolla panostaa ruoanlaittoon ja oikeasti kiinnostua siitä, se siirtyikin lopuksi mun "tehtäväksi"

HELMIKUU

• Maha alkoi vähän pömpöttämään
• Pidettiin treffi-ilta keilauksen parissa
• Käytiin pikkusiskoni kanssa katsomassa muodostelmaluistelun sm-kisoja
• Ulkoiltiin lisää
• Nukuin erittäin huonosti, tosin taidan aina nukkua erittäin huonosti

MAALISKUU

• Käytiin ekaa kertaa hoplopissa
• Vietettiin pääsiäistä ja maalattiin pääsiäismunia
• Käytiin rakenneultrassa ja saatiin tietää että mahassa köllöttelee toinen poika
• Aloin tuntemaan pieniä liikkeitä
• Raskaushimot alkoivat kunnolla nostaa päätään
• Laitettiin pihaa kesäkuntoon talven jäljiltä

HUHTIKUU

• Hyödynnettiin takapihaa oikein olan takaa
• Maha kasvoi ja raskaushimot sen mukana, jäätelö oli kova sana tuolloin
• Ostettiin Oliverille vappupallo
• Vietettiin vappua 
• Käytiin Oliverin kanssa katsomassa paloautoa sekä poneja
• Liitoskivut alkoivat vaivaamaan pitkillä lenkeillä

TOUKOKUU

• Eikka the hamsterista tuli osa meidän perhettä
• Valmistauduttiin kesään
• Käytiin Sea Lifessa
• Nautittiin auringosta
• Maha kasvoi ja vaivat sen mukana
• Jonde täytti vuosia
• Käytiin Korkeasaaressa

KESÄKUU

• Viimeisiä viikkoja raskauden osalta menossa, ikuistettiin maha kunnolla meren äärellä
• Olo oli super tuskallinen koko ajan ja maha sen kuin kasvoi
• Ostettiin grilli ja grilliruokaa tuli syötyä koko vuoden edestä
• Veneiltiin
• Piirreltiin takapihalle katuliiduilla, puhalleltiin saippuakuplia ja leikittiin hiekkalaatikolla. Takapiha tuli todella tutuksi mun uupumuksen takia

HEINÄKUU

• Vietettiin Oliverin 2-vuotis synttäreitä etukäteen
• Kuopuksemme syntyi tasan laskettuna aikana, samana päivänä kuin esikoinenkin, ainoastaan kaksi vuotta myöhemmin
• Tuskailin sektion jälkeisillä kivuilla, onneksi ne kestivät kunnolla noin kaksi viikkoa jolloin helpotti huomattavasti
• Olin onnellisempi kuin koskaan ennen joskin hieman hukassa 

ELOKUU

• Arki alkoi pikkuhiljaa rullaamaan normaaliin tapaan ja saatiin rutiineja normalisoitumaan joskin se takkuili kuitenkin välillä jonkin verran
• Ristiäiskutsut lähtivät postissa eteenpäin
• Vietettiin rapujuhlia
• Syksy alkoi näyttää merkkejä tulostaan
• Nuuskuteltiin nopeasti kasvavaa vauvaa
• Noel väläytteli ekoja hymyjään
• Muskari jatkui kesätauon jälkeen

SYYSKUU

• Vietettiin Noelin ristiäisiä
• Opettelin kunnolla ulkoilemaan ja olemaan kolmistaan poikien kanssa
• Käytiin rannalla ja metsässä
• Värjäsin hiukseni 
• Oliver alkoi kunnolla hoilotttamaan lastenlauluja

LOKAKUU

• Syksy oli kauneimmillaan
• Terassimme valmistui vihdoin, ainakin sen verran että siinä voi oleskella
• Kaiverrettiin kurtpitsa Oliverin kanssa
• Sadelätäköt olivat paras juttu esikoisemme mielestä
• Löysin häämekon
• Ostin itselleni After Pregnancy-ohjelmapaketin ja aloin kiinnittämään huomiota ruokavaliooni sekä liikkumiseen
• Oliver otti Noelin ekaa kertaa syliin

MARRASKUU

• Kahviteltiin Jempun kanssa ennätyksellisen paljon jossain muualla kuin kotona
• Vietettiin Halloweeniä kavereiden kanssa
• Aloitettiin maistelemaan kiinteitä ruokia, ne tosin alkoivat uppoomaan kunnolla nyt vasta joulukuussa
• Nautittiin lumesta
• Bambi täytti neljä vuotta
• Vietettiin muskarin joulujuhlaa
• Pidettiin pikkujoulut Jempun ja lapsien kanssa
• Noel kääntyi selältä mahalleen ekaa kertaa

JOULUKUU

• Nautin meidän arjesta täysin rinnoin
• Liikunta jäi säännölliseksi osaksi arkea
• Täytin neljännesvuosisadan
• Leivottiin jouluisia juttuja Oliverin kanssa kuten pipareita, tähtitorttuja sekä glögijuustokakku
• Käytiin kuuntelemassa ja laulamassa joululauluja
• Koristeltiin joulukuusi
• Noel oppi ryömimisen jalon taidon ja unohti sen viikon päästä
• Kiinteät alkoivat kunnolla maistumaan kuopuksellemme
• Noelin kaksi ekaa hammasta puhkesivat
• Vietettiin ihana joulu

Tämä vuosi oli siitä täydellinen että perheemme kasvoi yhdellä ihanalla pojalla ja näin ollen perheemme on kokonainen. Mä en malta odottaa mitä vuosi 2017 tuo tullessaan, toivon mukaan ainakin häät sekä yksi-, kolme- ja kolmekymmentävuotis synttäreitä. Toivotan teille rakkauden, ilon, onnellisuuden ja hauskuuden täyttämää vuotta 2017!

KIINTEIDEN SYÖMINEN

Noel on nyt maistellut kiinteitä vähän päälle kuukauden vaihtelevalla menestyksellä. Ekalla kerralla jaksoin vähän alle viikon yrittää mutta luovutettiin kun syöminen ei selkeesti kiinnostanut. Pidettiin viikon tauko ja kokeiltiin uudestaan, huonolla menestyksellä. Pidettiin taas päälle viikon tauko ja kolmas kerta toden sanoi. Pikku suu ei työntänytkään sosetta enää pois ja suu aukesi jo paremmalla menestyksellä lusikalle. Olin taas laiska hetken ja taukoa kiinteiden osalta tuli muutama päivä. Sitten se alkoikin sujua ja nykyään vauvamme avaa suuta sekä nielee soseen kuin vanha tekijä. 

Tänään kokeiltiin syöttötuolia viitisen minuutin ajan. Noel istuu siinä jo melko hyvin mutta taidan kuitenkin odottaa vielä kunnes valmiudet itse istumiseen löytyy kokonaan. Selkä pysyi kyllä hyvin suorassa mutta oli jotenki vielä hurjan näköstä niin sylissä tai sitterissä syöttäminen taitaa olla the thing. 

Tänään maistettiin ekaa kertaa korvikkeeseen tehtyä kaurapuuroa joka upposi hyvin pienokaiselle ja takasi kahden tunnin päiväunet aamupäivällä. Tästä lähtien aloitetaan aamu ensin maidolla ja sitten puurolla jotta saan sen varmasti nyt rutiineihin mukaan. Tähän asti ollaan syötetty sosetta vain kerran päivässä.

Tällä hetkellä ollaan maisteltu:

Bataattia

Kesäkurpitsaa

Kukkakaalia

Perunaa

Porkkanaa

Luumua

Persikkaa

Omenaa

Mustikkaa

Jauhelihaa

Kaurapuuroa

Mä lisäilen syöntikertoja pikkuhiljaa päiviin mukaan. En viitsi lisätä kaikkea nopeasti ettei vatsa mene sekasin mutta ainakin vielä ollaan vältytty miltään reaktioilta. Kunhan jauhelihasta tehdyt soseet loppuvat ajattelin tehdä kanaa ja huomenna maistellaankin avokadoa. Onhan tää kivaa kun lapsi oppii syömään erilaisia juttuja ja saan taas tehdä soseita pakkaseen mielin määrin. Tämä on vaan vaikeempaa saada rutiineihin mukaan kun pitäisi ajatella myös esikoisen ruokia ja omia syömisiä mutta eiköhän se tästä, varsinkin sitten kun Noelin voi kunnolla ottaa pöytään mukaan istumaan muutakin kuin sylissä ja voidaan kunnolla kokeilla myös sormiruokailua! 

Nyt mä menen tekemään itselleni iltapalaa ja toivon että pikku sosesyömäri simahtaa kohta, hyvää yötä!

ÄRSYTTÄVÄ PUOLISO x 7

Mä bongasin tän toisesta blogista, eli listataan ne ärsyttävimmät piirteet puolisossa. Jonde kertoo musta seitsemän ärsyttävintä asiaa ja vice versa.

Jonden mielestä mun ärsyttävimmät piirteet:

1.  Nillittää välil turhasta..

2.  Luulee olevansa fätti

3. Ei tajuu et iskä kuorsaa koska rankka duuni, ei koska se juo pari

4. Luulee välil et on paska mutsi

5. Siivoo liikaa

6. Lapsi on terve ku se leikkii..

7. Inhoo south parkkii ja diggaa san jose Sharksii

Mun mielestä Jonden ärsyttävimmät piirteet:

1. Jonde jättää aina kaikki vaatteet lattialle. Verkkarit on pahimmat. Se vaan tiputtaa ne siihen, astuu pois niistä ja valittaa sitten jos Bambi nukkuu niiden päällä. Logiikka 10+!

2. Jonde jättää KAIKKI kaapinovet auki. Meidän keittiö näyttää Jonden jäljiltä siltä kun siellä ois suoritettu kotietsintä.

3. Kuorsaus. Tiedän että sille ei voi mitään mutta se saa kuitenki mun verenpaineen kohoomaan miljooniin kun en itse saa unta sen takia.

4. Tavaroiden lojumaan jättäminen ja semmonen ärsyttävä hällä-väliä asenne siisteyttä kohtaan. Jonde on pahempi kun Oliver. Tiskit jää yleensä tiskipöydälle tai ruokapöydälle, vesilasit pitkin olohuonetta ja pleikkarinohjaimet hujan hajan. Tähän samaan kastiin voisin mainita että keittiön siivoominen pitää sisällään tasojen pyyhkimisen, paitsi rakkaan mieheni mielestä.

5. Lyhyt pinna. Jonde suuttuu ihmeellisistä asioista ja saattaa hermostua tosi nopeesti, tiedän kenen hermot meidän esikoinen on perinyt. Onneksi leppyminenkin tapahtuu sekunneissa.

6. Musiikin kuuntelu. Joko sitä pitäisi kuunnella tosi kovalla tai sitten biisivalinnat ovat täyttä shaibaa. Meillä on yksi kaveri joka kutsuu Jonden biisivalintoja "maalarimusiikiksi".

7. Poikien pukeminen. Okei tää menee jo tosi hakemalla haetuks koska en keksi enää mitään. Mutta siis Jonde pukee pojat ihmeellisiin värikombinaatioihin ja just sellaisiin vaatteisiin mitä mä en niille pukis päälle.

Onneks nää asiat on semmosia mitkä ei maailmaa kaada ja niin kun huomaatte suurin osa liittyy siisteyteen. Mä olen siitä tosi tarkka minkä takia ehkä ne pistää silmään enemmän ja alkaa ärsyttää. Onneks hyviä puolia on kuitenkin paljon enemmän kuin noita ärsyttäviä!

24.12-27.12.2016

Joulu tuli ja joulu meni. Hassua että sitä odottaa kuin kuuta nousevaa ja sitten se onkin ohi ennen kuin ehtii riisipuuroa sanomaan. Mä myös otin hävyttömän vähän kuvia sillä en halunnut viettää joulua kamera tai puhelin kädessä. Meidän joulu koostui lähinnä sukulaisista, hyvästä ruoasta ja lahjoista.

Aattoaamuna Oliver sai avata meiltä yhden lahjan sekä kummien antamat lahjat. Hieman kello yhdentoista jälkeen siskoni tulivat meille katsomaan lumiukon sekä syömään riisipuuroa. Meistä kolmesta lähtee aivan kamala kälätys jota mä itse rakastan mutta perheen miespuoliset eivät taida sitä arvostaa, Oliver oli kuullemma sanonut meille hiljaa kun yritti katsoa jotain ohjelmaa telkkarista.

Aatto vietettiin mun vanhemmilla jossa meidän perheen lisäksi oli luonnollisesti mun vanhemmat, siskoni, tätini ja setäni sekä isovanhempani. Syötiin taas pitkän kaavan mukaan, alkupaloina juustoja, kalaa, rosollia, perunaa sekä erilaisia leikkeleitä. Pääruoaksi oli kinkkua, laatikoita sekä herneitä. Mä tein taas saman minkä teen joka vuosi, syön aivan liikaa alkupaloja eikä tilaa jää paljoa pääruoille. Jälkiruoaksi oli luumuvaahtoa joka oli superhyvää.
Meidän pojat saivat älyttömän paljon lahjoja ja hirveä rapina kuului kun Oliver availi paketteja.

Joulupäivänä oli vuorossa Jonden vanhemmat. Heti kun päästiin sinne oli vuorossa taas lisää lahjojen avaamista. Lahjojen avaamisen jälkeen oli taas kinkun aika. Syötiin mahamme täyteen hyvää ruokaa ja jälkiruoaksi taas hieman erilaisella reseptillä tehtyä luumurahkaa ja kermavaahtoa. Oliver viihtyi uusien lelujen parissa hyvin melkeinpä koko loppupäivän Poikien mentyä nukkumaan pelattiin Jonden vanhempien sekä veljen kanssa Trivial Pursuitia, musta tuntuu etten ole ikinä pelannut yhtä hauskaa peliä kuin silloin.

Tapaninpäivänä suunnattiin mun pikkusiskoni kanssa tuhlaamaan saatuja lahjakortteja. Vietiin Bambi ensin kotiin ja Jonde jäi poikien kanssa vielä hetkeksi vanhemmilleen. Vietettiin Totin kanssa nelisen tuntia shoppaillen ja kahvitellen. Teki hyvää laittaa hetkeksi aivot narikkaan ja ostella sydämensä kyllyydestä. Kotiin päästyäni oli Jonde vastassa poikien kanssa ja vietettiin rauhallinen koti-ilta.

Tänään oli taas paluu arkeen mikä ei mua haittaa ollenkaan. Ihanaa taas päästä takaisin omiin rutiineihin ja juttuihin. Vaikka joulu oli mitä kivoin, oli ihanaa viettää rauhallinen päivä poikien kanssa. Käytiin lenkillä, muovailtiin uusilla muovailuvahoilla, piirrettiin uusilla kynillä, syötiin jotain muuta kuin jouluruokaa sekä leikittiin uusilla legoilla.

Molemmat pojat tuhisevat untaan ja taidan piakkoin itsekin mennä nukkumaan, kivaa tiistai-iltaa!

NOEL 5KK NEUVOLA

Meillä oli tosiaan maanantaina Noelin neuvola. Kasvua oli mun mielestä tullut tosi vähän kuukaudessa mutta kai se kuuluu asiaan kun vauva alkaa enemmän liikkua.

MITAT (suluissa 4kk)

Paino: 6890g (6580g)

Pituus: 65,1cm (64,3cm)

Päänympärys: 43,1cm (42,3cm)

"Suloinen poika! Kasvaa ja kehittyy hienosti. Kasvaa korvikkeella ja kiinteillä. Iho kuivahko, rasvailua."

Saatiin taas rokotuksia kaksin kappalein sekä rotarokote suun kautta. Tällä kertaa oli eri neuvolatäti kuin yleensä joten visiitti jäi jotenkin lyhyeksi, mä en jotenkin osaa enää rupatella muille samalla tavalla kuin meidän omalle neuvolatädille. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan tällä kertaa ollut, aletaan antamaan lihaa sekä viljoja pikkuhiljaa ja kaikki oli muutenkin hyvin. 

Noel päätti eilen määrätietoisesti ryömiä pienen matkan eteenpäin. Matka ei jäänyt siihen vaan meillä on täällä vähän päälle viisikuinen joka nyt on päättänyt päästä eteenpäin keinolla millä hyvänsä. Hankalaltahan tuo vielä näyttää ja eteenpäin meno tapahtuu kauheiden taisteluhuutojen säestämänä mutta ihan uskomatonta että vauvalla voi olla noin kiire liikkumaan. 

Mä syötän nyt Noelin kun pikkunen taas huutelee siihen malliin, ihanaa keskiviikkoa kaikille, enää kolme yötä jouluun! 

LASTEN KAUNEIMMAT JOULULAULUT

Me käytiin eilen mun isosiskoni sekä poikien kanssa laulamassa joululauluja Lasten kauneimmat joululaulut-tapahtumassa. Espoon tuomiokirkko täyttyi väestä, onneksi oltiin ajoissa paikalla ja saatiin hyvät paikat missä fiilistellä. Mä en paljoa käy missään suurissa tapahtumissa lasten kanssa joten tää oli tosi kivaa vaihtelua viikonloppuun.

Tunnelma kirkossa oli hilpeä ja rento. Musta oli hauskaa huomata miten lapset muuttuivat levottomiksi mitä kauemmin tilaisuus kesti, enkä nyt puhu ainoastaan omista pojistani. Mölinä levisi kulovalkean tavoin kun pienimmät lapset eivät jaksaneet enää istua paikoillaan. Mun mielestä tilaisuus ei kuitenkaan ollut liian pitkä vaan juuri sopiva, vähän vanhemmat lapset jaksoivat hyvin olla kiinnostuneita lauluista sekä tarinoista niiden välissä ja Oliverinkin mielenkiinto ehti herätä uudestaan jossain vaiheessa.

Tapahtuman tarkoituksena on muistaa ja auttaa unohdettuja lapsia. Me osoitettiin tukemme kolikoiden muodossa vaikka se tuntuukin tosi vähältä. Parempi se kuitenkin on kun ei mitään. Tästä olenkin saanut idean yhteen asiaan mitä ensi vuonna voisi parantaa omien resurssien puitteissa.

Mä rentoudun nyt hetken kun ollaan koko päivä puuhattu jotain ja molemmat lapset näyttävät tyytyväisiltä, huomenna onkin luvassa tämänpäiväiset neuvola kuulumiset. Kivaa viikon alkua!

TUNNELMALLINEN JOULU-LAUANTAI

Meillä oli tänään aika huippu kiva päivä. Heti aamusta isäni tuli hakemaan mut sekä Oliverin erääseen kuusiriehaan. Sieltä sai valita mieleisensä kuusen jonka jälkeen siirryttiin sisätiloihin mutustamaan piparkakkua sekä suklaata. Tarjolla oli myös riisipuuroa sekä glögiä mutta koska huomasin erään pienen pojan nyrpistävän naamaansa puurolle, päätin jättää sen väliin. Oliver oli muutenkin takertunut muhun kiinni kuin hattara sormiin, tilaisuus taisi olla pojalle vielä vähän liian suurehko ja kovaääninen. Paikalla oli myös joulupukki joka jakoi pienille lapsille lahjoja, jopa Noelille oltiin varattu yksi paketti. Oliver sai paketin ja joulupukki sai kiitokseksi vastahakoisen vilkutuksen. Siellä oli myös mahdollisuus pieneen rekka-ajeluun mutta päätettiin jättää se ensi vuoteen josko meidän söpö ujo esikoinen silloin kokisi tuollaiset tilaisuudet ei-niin-jännittäviksi.

Me saatiin sieltä siis kuusi kotiin ja koristeltiin se Oliverin kanssa heti kotiin päästyämme. Heti kun kuusi oli pystyssä mut valtasi kunnon joulufiilis. Nyt kotiamme sulostuttaa ihana kuusen tuoksu.

Päivällä kävin vahtimassa Jempun poikia tunnin verran. Hassua miten eri tavalla lapset käyttäytyvät kun mun oma esikoinen ei ole mukana riehumassa, musta oli ihanaa kun Peetu tuli mun syliin kirjan kanssa ja Kaapo mustasukkaisena huuteli että ei saa lukea Peetulle, tule leikkimään autoilla. Leikittiin kaikki kolme sitten autoilla, Kaapo järjestelmällisesti ja Peetu perässä potkimassa autojonoja kasaan samalla kun mä hihittelin salaa Peetun ajatuksenjuoksulle.

Kotiin päästyäni otin torttutaikinat sulamaan ja saatiin Oliverin kanssa leivottua aimo kasa torttuja. Nekin kuuluvat jouluun mun mielestä ja Oliverista oli jo ihan oikeasti apua, esikoisemme sai hillot hienosti laitettua taiteltujen torttujen päälle. Ainakin ne olivat omaperäisimmät mitä meillä on tähän asti ollut.

Nyt mä taidan mennä lämmittämään glögiä itselleni ja syön illan kolmannen tähtitortun, näin joulun alla mä lipsun huolella mun herkkulakosta, haha.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!

NOEL 5KK

Noelilla tuli tänään täyteen viisi kuukautta. Neuvola meillä on vissiin ensi viikolla josta kirjotan sitten erikseen.
Meidän kuopus alkaa olemaan jo ihan oma persoonansa. Noel on suurimmaksi osaksi hyvällä tuulella ja väläyttelee hampaatonta hymyä melkein jokaiselle. Kuolan määrä on tällä hetkellä älytön ja odotan milloin ensimmäiset hampaat puhkeavat esiin tuolta kuolaisesta kuontalosta. Kiukutellakkin herra osaa vaikkei sitä usein teekkään. Väsymys aiheuttaa pahimmat kiukut. Sen jälkeen nälkä ja viimeisenä asiat mitkä eivät onnistu. Noelilla on kova kiire ryömimään, peppu nousee mutta pää ei joten etenemisestä ei tule mitään. Kääntyminen alkaa olemaan jo niin vanha juttu ettei se hetkauta vauvaamme enää. Kädetkään eivät vissiin ihan vielä toimi halutulla tavalla ja lelumaton lelut saavatkin osakseen huutoa ollessaan liian liukkaita pieniin näppeihin.

Söpö jokeltelu on muuttunut kurlailuksi sekä huuteluksi. Noelilla on selkeesti meneillään kuka huutaa koviten-kisa oman suun ja kurkun kanssa. Naurukin on muuttunut ihan omanlaiseksi enkä tiedä mitään ihanampaa kuin se kun Noel nauraa kyyneleet silmissä Oliverin pelleilylle. Noilla kahdella tulee varmasti olemaan ihan erikoinen side toistensa kanssa.

Tänään oli ensimmäinen päivä kun Noel tajusi kiinteiden pointtia edes vähän. Bataatti-kesäkurpitsasose sai poikamme suun aukeamaan kuin linnunpoikasella konsanaan. Mä toivon että ne kiinteät alkaisi nyt maistumaan enempi jotta saataisiin ruoankin suhteen jonkinlainen rytmi kehitettyä. Maitoa menee noin litran verran vuorokaudessa ja puklailu on selkeästi lisääntynyt viime aikoina, senkin takia olisi ehkä ihan hyvä saada jotain muutakin menemään maidon ohella.

Noel nukkuu varsin hyvin yöt. Tuttia joutuu nostelemaan pari-kolme kertaa mutta muuten pojalla on isänsä sikeät unenlahjat. Yöunille käydään yleensä yhdeksän aikoihin ja aamulla herätään syömään seitsemältä, välillä unet jatkuvat syömisen jälkeen yhdeksään, mutta jos meidän superhiljainen esikoinen herää samaan kukonlaulun aikaan, voi parille ekstra-tunnille unta heittää hyvästit. Olen ottanut nyt tavaksi nostaa pikku-vauvamme sänkyyn kun Jonde lähtee töihin sillä silloin yleensä alkaa ähinä, näin takaan vielä ainakin puolisen tuntia unta ennen kuin tarvitsee nousta ja onhan tommosen pienen tuttia lutkuttavan nyytin vieressä ihana jatkaa unia.

Päiväuia nukutaan yleensä kolmet, aamupäivällä unet kestävät noin puoltoista tuntia, päivällä ja illalla vähän alle tunnin. Ulkona bebe nukkuu paljon paremmin joten suotavaa on että lähdetään aamupäivällä liikkeelle tai laitetaan vaihtoehtoisesti pihalle nukkumaan.

Kuten kuvasta näkyy ovat veljekset aika selkeesti samasta puusta veistetty. Musta on jännä nähdä miten paljon kehitys tulee olemaan samanlaista, ovathan veljekset kuitenkin syntyneet samana päivänä vain kahden vuoden ikäerolla. Nyt mä laitan meidän väsyneen kuopuksen päivän vikoille päiväunille ja juon kahvini rauhassa kun Pikku Kakkonen pitää Oliverin tyytyväisenä. Oikein kivaa perjantaita!

KIRJAT KUNNIAAN

Mä en ole ikinä ollut varsinainen lukutoukka. Kun sitten innostun lukemaan, luen yleensä kirjan päivässä tai parissa ja unohdan taas kirjojen olemassaolon kuukauden päiviksi. Nyt kuitenkin on tilanne eri. Halu lukea on suuri mutta aikaa ei tunnu löytyvän. Olen jumittanut samaa kirjaa nyt viikon verran enkä ole päässyt kuin yhdeksänkymmentä sivua eteenpäin. Musta on kuitenkin kiva että on jotain mihin uppoutua jos sellainen hetki vain suodaan tässä pikkulapsi arjessa. Mun mielestä lukemisen jalo taito on kuitenkin tärkeä asia eikä kirjojen lukemista voi oikeestaan verrata mihinkään muuhun. Haluan myös opettaa pojilleni että on olemassa muutain kuin telkkari, puhelimet, äänikirjat, ipadit ja tietokoneet. Tämän takia kirjasto lukemattomine kirjoineen on ihan mahtava juttu.

Me luetaan Oliverin kanssa aika paljon. Luetaan joka ilta iltasatu, lainataan kirjastosta kirjoja sekä tilataan vaukirjalta aina välillä paketteja jos ne sattuvat olemaan kivoja. Lukuhetket ovat kivaa läsnäolemista ja hyvä tapa opetella yhdistämään sanoja tavaroihin ja muutenkin oppia laajempaa sanavarastoa kuin pelkästä puhekielestä. Oliver puhuu kyllä jo sujuvasti pitkiäkin lauseita ja odotan innolla että milloin lapsi oppii lukemaan, siihen asti mä luen pojalle päivittäin.

Noelillekkin luen välillä kirjoja, meillä on tallessa kaikki kirjat Oliverin vauva-ajoilta ja niitä on kiva tutkia. Pehemeät rapisevat kirjat ovat suosiossa vauvallamme tällä hetkellä. Oliver taas jaksaa "lueskella" jo itsekseenkin ja kertoo mitä miltäkin sivulta löytyy. Oliver on myös selkeästi kiinnostunut kirjoista, erityisesti auto- sekä maisa-kirjat iskevät esikoiseemme tällä hetkellä.
Mä pyrin käymään kirjastossa kerran viikossa jotta saadaan vaihtelua lastenkirjoihin mutta täytyy myöntää että välillä olen hieman laiska sen suhteen. Tänään onneksi jaksettiin lähteä kirjastoon ihan ajan kanssa ja lainattiin neljä uutta kirjaa.

Mulla on omasta lapsuudesta jäänyt vahvasti mieleen reissut kirjastoon ja miten kivaa oli saada lainata uusi kirja. Muistan edelleen Kivenlahden kirjaston tuoksun mikä iski kun oven avasi. Muistan myös pikku pöydät ja tuolit millä istuttiin ja luettiin kirjoja siskojen kanssa. Haluan luoda lapsilleni yhtä lämpimiä muistoja kirjojen parissa!

HEIHEI MARRASKUU

Vaikka nyt onkin jo joulukuu niin palataanpas hetkeksi takaisin marraskuuhun. Se oli meille oikein kiva kuukausi ja tuntuu kuin olisin saannut ehkä jotenkin selkeämmän suunnan elämälle, kaikki ei enää tunnu haastavalta vaan nautin elämästä täysin rinnoin. Meidän perheessä ei enää ole vastasyntynyttä vaan rutiineihin opetteleva, soseita maisteleva pieni vauva. Oliverin uhma ei ole enää niin kokonaisvaltaista että sen huomaisi joka minuutti. Lisääntynyt liikunta on myös antanut energiaa arkeen vaikka ehdinkin sairastaa melkein viikon verran. Parisuhde rullaa tällä hetkellä tasaisesti ja pojatkin ovat tyytyväisen oloisia. Tässä vielä kuvien muodossa katsaus meidän marraskuuhun!

Tämä kuu onkin huippu kun on mun synttärit sekä joulu ja uusi vuosi. Ihanaa torstaita kaverit!